Torstai-illan mindfuck!

Uuuh, pitkästä aikaa! Tänään aloin miettimään bloggausta ja uutta postausta jne. ja mietin, että "ei saatana!" Onhan nyt taas pikkusen liian pitkä aika viime postauksesta, eikö? No olen tässä viimeaikoina toteuttanut Hannin neuvoa, eli: "älä ota stressiä bloggauksesta/postauksista!" tai jotain semmosta! En ole ottanutkaan. Olen miettinyt ja toteuttanut asioita jotka kuuluvat normaaliin arkipäiväiseen elämääni. Pikkuhiljaa kuitenkin tuolta jostain alitajunnan syvimmistä lokeroista on tullut mieleen tämän blogin ylläpito.  Tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni! Yleensä omat postaukset syntyvät hyvästä inspiraatiosta, joka alkaa pikkuhiljaa kehittyä päässäni ja lopulta on valmis kirjoitettavaksi puhtaaksi. Kuin myös tällä kertaa!... tosin tällä kertaa en ole oikein varma aiheesta.

Olen viime aikoina mietiskellyt monia asioita ja ajattelin hieman kirjoitella niitä ylös, sillä sitä vartenhan tämä blogi on? Minua varten? Niin ainakin itse asian ajattelen. Nyt ei oikeastaan kiinnosta kuka tätä lukee tai kuka tätä tekstiä arvostaa/kommentoi. Teen sen vain oman itseni takia. Itselleni. En kerro nimiä tai muutakaan yksityiskohtia. Ne ketkä tätä tekstiä lukevat tietävät kenestä puhun ja kommentoivat jos niin parhaaksi katsovat.

Tapaan ihmisen, joka on todella mielenkiintoinen henkilö ja löydän sanattoman, mutta voimakkaan yhteyden tähän ihmiseen. Varovainen, mutta voimakas. Tuo ihminen on luonteeltaan iloinen ja olemukseltaan huoleton. Toisaalta taas hänestä huokuu ymmärtäväinen ja luotettava persoona, ihastun välittömästi kyseiseen henkilöön. Vaikka olenkin tiennyt hänen olemassaolostaan jo tovin, vasta nyt pystyn näkemään kokonaisuuden tuossa henkilössä. Jostain kumman syystä tiedän, että tuo kyseinen henkilö tuntee jotakuten samoin minuun. En ole varma asiasta, mutta päivä päivältä tuo tunne, tieto siitä vahvistuu. Hän antaa merkkejä siitä, se on polku jota minu tulee seurata.
Alan seuraamaan polkua. Eteen tulee monenlaisia risteyksiä, jotka liittyvät joko minuun tai häneen. Jokatapauksessa, nuo risteykset koskettavat aina meitä molempia. Vaikka tiedämme toisen kääntyneen risteyksestä, emme silti kerro sitä toisillemme.  Vaikka tiedämme mitä tuo risteys merkitsee, ja mitä siitä kääntyminen merkitsee, emme kerro siitä. Emme puhu siitä. Sillä emmehän me ole puhuneet muutenkaan toisillemme ikinä mitään tärkeää? Olemme vain hassutelleet. Jatkamme samalla tavalla, sillä olemme hyvin samanlaisia luonteeltamme: kumpikaan meistä ei uskalla ottaa aloitetta, vaan odottaa toisen tekevän sen. Kumpikin meistä on valmis, mutta kumpikaan meistä ei ole valmis.
Aika vyöryy fantasioina molempien päässä. Olen valmis tekemään sen, mitä minulta miehenä vaaditaan. Mutta, sitten näen sen: istut toisen miehen auton kyytiin. Saan tietää, että olet varattu. En tiedä mitä ajatella asiasta, en ole pettynyt, en myöskään ole onnellinen. Eihän meillä koskaan edes ollut mitään todellista? Jatkan kuten olen jatkanut tähänkin asti, normaalisti, tuntemaani elämää. Sinä olet aloittanut jotain uutta, jotain ihmeellistä, ehkä lopullista. Se on uutta sinulle, vierasta. En tiedä miten se on saanut alkunsa, mutta tyydyn pelkkään sivurooliin teidän tarinassanne. Se riittää minulle, sillä en tunne tarpeeksi hyvin sinua, enkä uutta miestäsi.
Minun elämäni saa uuden suunnan, joka voisi olla lopullinen suunta. Unohdan sinut hetkeksi. Suhteemme pysyy hyvin pinnallisena, mutta tiedän, että tunnet kiellettyä vetovoimaa minuun, kuin myös minä sinuun. Se kuitenkin hukkuu omien romanssiemme tarjoamiin nautintoihin. Meidän ei kannata yrittää mitään, sillä se mitä voisimme menettää siinä, on liian kallisarvoista meille. Emmehän me edes tunne toisiamme, joten miksi uhraisimme jotain, kun emme tiedä saammeko uhraukselle vastinetta.  Näen sinut silti joka päivä. Nuo vartalon muodot, suloiset kasvot ja omaperäinen luonne, ne ovat jotain ainutlaatuista. En silti kaipaa sinua, sillä toinen ihminen tuo minulle kaipaamaani lämpöä. Rakastan häntä, vai rakastanko todella? Onko tämä vain laastari syvässä haavassani? Haavassa, joka on niin syvä, että en osaa käsittää kipua jota se minuun luo. En tiedä. Ehkä en haluakaan tietää, sillä nautin tilanteesta todella. Minulla on joku, ihminen josta välitän. Sinulla on jotain, josta kai välität, joka saa sinut nauttimaan elämästä entistä enemmän.
Päivät sulautuvat toisiinsa. Koittaa hetki, jolloin molemmat meistä olemme tilassa, jossa estot ovat poissa. Olemme alkoholin vaikutuksen alaisina. Suomalaisena miehenä uskallan avata suuni ja kertoa tunteistani sinua kohtaan. Otan riskin, vaikka minullakin on menetettävää. Esitän yllättynyttä, kun kerrot minulle tunteistasi minua kohtaan. Olen jollain tavalla onnellinen, sillä sain tietää, että vaikka on kulunut kaksi vuotta, emmekä ole juurikaan puhuneet toisillemme, tunnemme kaiken tuon jälkeen samalla tavoin toisiamme kohtaan. Se on jotain mikä antaa merkityksen jollekin, en vaan vielä tiedä mille.  Ylitän ehkä hieman rajoja, mutta en ole oma itseni. Juhlimme ja oletan, että se on sallittua. Emme kuitenkaan ylitä mitään rajoja, jotka vaikuttaisivat toistemme elämiin.
Kaikki jatkuu suhteelliseen normaalisti. Elämme edelleenkin kuten ennenkin, mikään ei ole muuttunut. Ihmettelen sitä hieman, sillä tiedät nyt mitä tunnen sinua kohtaan. Silti mikään ei ole muuttunut, ehkä saan hieman enemmän huomiota sinulta, mutta asiat ovat hyvinkin samankaltaisia kuin ennen.
Kasvamme. Olen täysi-ikäinen. Tulee uusi aika, alkoholilla on jälleen suuri osa tässä kertomuksessa. Uskallan avata suuni, kertoa sinulle tämän hetkisistä tunteistani. Kerrot minulle asioita, jotka antavat vastakaikua tunteilleni. Ilta jatkuu, mutta illan jälkeen kaikki muuttuu. Mokaan pahasti ja kaikki tulee muuttumaan. Miehenä otan vastuun teoistani ja tiedostan, että oma romanssini on päättynyt. Sinä olet ollut viisas, et ole tehnyt mitään väärää ja jatkat kuten ennenkin.
Tähän mennessä olen elänyt lämmössä ja huomiossa. Kaipaan sitä edelleen, tiedän, että sinä tunnet jotain minua kohtaan. Yritän hakea epätoivoisesti lämpöä sinusta, yllätyksekseni saan sitä sinulta. Et ylitä missään vaiheessa rajoja, olet hyvin määrätietoinen. Ihailen sinua siinä. Tiedän, että tilanne on nyt toinen: sinulla on joku, josta et halua luopua, mutta minulla ei ole ketään.
Kielletty rakkaus. Minua kiehtoo tilanne, jossa tietyt rajat sitovat sinua meidän tekojemme suhteen. Tiedän, että sinun ja rakastettusi suhde on vahva. Jollain sairaalla tavalla haluan kuitenkin jatkaa tätä ja katsoa mihin se johtaa. Alan elää kanssasi, vaikka itse et elä kanssani. Se on hyvin ironista, mutta minulle se on todellista. Tiettyinä iltoina saan kaikua kysymyksiini sinulta. Minusta tuntuu, kuin sinäkin nauttisit tilanteesta jollain tavalla. Ehkä sinulla on tunteita minua kohtaan kaiken tämän jälkeen? Kun kysyn sinulta suoraan asioita, vastaat kierrellen kysymyksiini. Näen sinun lävitsesi ja tiedän ettet kerro minulle kaikkea. Sinulla on kuitenkin jotain menetettävää, sinun on varottava. Tiedän sen ja arvostan sitä.
Aika kuluu edelleen. Tapaamme yhä useammin ja puhumme toisillemme suoraan. Tiedämme toistemme tunteista, mutta teemme rajat hyvin selväksi suhteellemme. Nuo rajat tuntuvat kahleilta minussa, ne eivät anna tehdä ja sanoa sitä mitä todella sinulle haluaisin tehdä, mitä sinulle haluaisin kertoa. Omistat jotain arvokasta, joka on ajan mittaan kasvanut yhdeksi sinua, se täydentää sinua, etkä halua menettää sitä mistään hinnasta. Olen sinulle kappale.  Tiedät, etten pysty luopumaan sinusta, mutta, jos saisin jonkun muun, tulisit mustasukkaiseksi. Pystyt heitellä minua, tiedät tunteistani, nautit huomiosta. En kuitenkaan tiedä nautitko juuri minun huomiosta vai huomiosta yleensä. Se tekee minut hulluksi. Yritän saada tuota vastausta keinolla millä hyvänsä. En kuitenkaan saa sitä.
Pidän taukoa sinusta, se on vaikeaa. Elät koko ajan mielessäni, pyydän anteeksi sinulta, vaikka en edes tiedä miksi. Saan anteeksi teolleni, enkä edes tiedä mille teolle. Se riittää minulle, olen jälleen yhteydessä sinuun. Yritän kaikkeni, kaikki meidän välillä vaikuttaa todelliselta. Tiedän kuitenkin todellisuuden sinusta ja miehestäsi, mutta unohdan sen toisinaan. Haen lohtua muista, se riittää hetkellisesti. Elän ehkä kuvitelmissa, mutta tunteet minulla sinua kohtaan ovat aitoja, kai kuvittelen, että tunnet samoin minua kohtaan. En tiedä, tahdon uskoa niin, se tekee minut onnelliseksi.
Petät minut. Kaikki se mitä sovimme. Kaikki se mitä luulin ja kuvittelin, musersit sen kaiken, kuin millään ei olisi mitään väliä. Kaikki ne keskustelut ja hetket yhdessä, eivätkö ne merkinneet mitään sinulle? Ehkä en tuntenut sinua sittenkään, vaikka niin luulin. Olit kyllä luotettava ja olet edelleen, mutta mitä järkeä on luottaa ihmiseen joka ei luota minuun? Kerroin sinulle lähes kaiken, se ei ilmeisesti merkinnyt sinulle mitään. Laitoin sinulle viestin ja tiesit mistä oli kyse, mutta et vastannut mitään. Ehkä, koska sinulla on jo jotain ja minut on helppo laittaa syntipukiksi, koska tiedät ettet menetä sitä mikä sinulle on tärkeää. Menetät minut, mutta se ei ilmeisesti haittaa sinua, koska sinulla on se jonka olet aina halunnut.
En enää tunne sinua, enkä tunne sinua kohtaan mitään. En, ennen kuin tulet ja kerrot mistä on kyse, ennen kuin tunnustat minulle jotain, mikä selittää kaiken vääryyden minkä olen joutunut kestämään. Ehkä en tuntenutkaan sinua koskaan ja se, se on kaikista pelottavinta tässä.

Okei, se oli sellanen päänselvitys-sessio. Tuo juttu kertoo tavallaan omasta elämästäni, aika runsaasti romantisoituna, mutta perustuu tositapahtumiin.  Tällaista syntyy torstai-iltana parin tunnin sisällä parin oluen jälkeen. Mukavaa kirjoitella pitkästä aikaa jotain, toivottavsti teistäkin on mukavaa kuulla taas minusta jotain pitkän tauon jälkeen. Koetan aktivoitua jälleen tämän blogin suhteen jatkossa. Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!=)