5. kesäkuuta 1960 Bodomjärven rannalla oli elämää. Neljä nuorta henkilöä oli pitämässä hauskaa yhdessä telttailun merkeissä, Maili Irmeli Björklund (15v), Anja Tuulikki Mäki (15v), Seppo Antero Boisman (18v) sekä Nils Wilhelm Gustafsson (18v). Elämää rannalla oli siihen saakka, kunnes nuoret laittoivat nukkumaan. Kivoissa saduissa on aina onnellinen loppu ja kaikki menee täydellisesti. Noh, kaikki tietävät, että tosielämässä näin ei käy koskaan. Aina joku kusipää menee ja paskoo kaikki. Niin myös tällä kertaa. Ainoa yöstä hengissä selvinnyt henkilö oli kahdeksantoista vuotias Nils Wilhelm Gustafsson, kaikki muut nuoret saivat surmansa. Heidät murhattiin hyvin kylmäverisesti sekä raa'alla tavalla heidän nukkuessaan. Surmatöiden tekijää ei ole saatu kiinni. Bodomjärven murhat ovat kautta-aikain yksi Suomen mysteerisimpiä ja tunnetuimpia rikoshistoriallisia tapahtumia.
Vuonna 1993 kaksi nuorta perusti kokoonpanon, joka tultaisiin yhdistämään tulevaisuudessa hyvin suoranaisesti edellämainittuihin Bodomjärven murhiin. Nuo kaksi nuorta poikaa olivat vasta viisitoistavuotiaita ja tunteneet toisensa lapsuudesta saakka. Yhteistä näille kahdelle nuorelle oli kiinnostus metallimusiikkia kohtaan, joten he päättivät yhdessä tuumin perustaa yhtyeen, joka sai nimekseen IneartheD. Nuo kaksi poikaa olivat Markku Uula Aleksi Laiho sekä Jaska Ilmari Raatikainen.
Kahden henkilön kokoonpano metalli bändissä on varsin epätoimiva yhtälö, mutta basisti Samuli Miettisen liittyttyä remmiin yhtälö oli toimiva.
Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä teille käytännössä ensimmäisen Children Of Bodomin kappaleen! Miettikää, ensimmäinen CoB:in koskaan julkaistu kappale?! Aika kreisiä. Jokatapauksessa, kyseessä on siis IneartheD:in ensimmäinen demo "Implosion of Heaven". Biisistä ensimmäisenä mieleeni tulee kunnon oldschool grindcore: Napalm Death jne. Myös trashmetal vaikutteita biisistä löytyy kasapäin, voitaisiin siis puhua jonkinasteisesta trashcoresta! LOL:D Verrattuna musiikkiin mitä me olemme CoB:ilta tottuneet kuulemaan, tämä eroaa huomattavasti siitä. Inearthedin aikainen musiikki ei mielestäni millään asteikolla mitattuna ole huonoa musiikkia. Raskaudestaan huolimatta se on todellakin fiilistely kelpoista musiikkia, ainakin omaan korvaani. Ei näillä biiseillä nyt varmaankaan maailmankiertueelle lähdettäisi tai oltaisi Ruisrockin pääesiintyjänä, mutta metallia enemmän kuunnelleen ja sitä arvostavan henkilön korvaan se kuullostaa yhtä kauniilta, kuin keväisen, juuri sulanneen puron liplatus! NAM!
IneartheD:in aikoina CoB:in miehitys muuttui useaan otteeseen ennen toistaiseksi lopullista vakiintumistaan. Pääsanoittajana useimmissa kappaleissa toiminut Samuli Miettinen erosi yhtyeestä, hänen perheensä muutettua yhdysvaltoihin. Samulin lähdön seurauksena uudeksi pääsanoittajaksi valikoitui yhtyeen kitaristi ja laulaja Aleksi Laiho. Toisen demonsa jälkeen hra Raatikainen tapasi paikallisen bigbandin harjoituksissa trumpetisti Aleksander Kuoppalan, joka omasi myös kitaran soiton jalon taidon. Kuoppala otettiin bändin rivistöön rytmikitaristiksi. Laiho ja Raatikainen olivat tunteneet aiemmin koulusta herran nimeltä Henkka Seppälän, hänet otettiin bändiin basistiksi Miettisen paikalle. Yhtyeeseen värvättiin vielä kosketinsoittajaksi hra nimeltä Jani Pirisjoki.
Tällä kokoonpanolla kaverit äänittivät kolmannen demonsa, se ei kuitenkaan kiinnostanut yleisöä, eikä levy-yhtiöitä. Jokin olennainen pala puuttui IneartheD:in kokoonpanosta. Laiho tiesi jotain mikä saattaisi auttaa asiaan...koskettimet ja niiden käytön lisääminen kappaleilla. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä Pirisjoki komeili bändin harjoituksissa lähinnä poissaolollaan. Pirisjoelle jäi kengän kuva perseeseen, siihen kiteytyi hänen panoksensa bändissä. Pirisjoki korvattiin Raatikaisen ystävällä, jazzpianistilla nimeltään Janne "Warman" Wirman. Tässä vaiheessa Bodom loi itselleen tyylin, josta se vielä tänäkin päivänä on tunnistettavissa. Wirman oli se puuttuva palanen CoB:in kokoonpanosta, avain, joka avaisi ovet kaiken maailman ja ennenkaikkea levy-yhtiöiden tietoisuuteen!
1997
Wirmanin liityttyä CoB:iin, yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa "Something Wild", elettiin vuotta 1997. Levy julkaistiin yhdessä Spinefarm Recordsin kanssa, ja koska pieni belgialainen levy-yhtiö, jonka kanssa levy ensin aiottiin julkaista, omisti sopimuspaperit nimellä IneartheD, joutui yhtye keksimään itselleen uuden nimen. Blablablaaa puhelinluettelo blablabla Bodomjärvi jne. Pojat löysivät itselleen nimen, joka tultaisiin tuntemaan lähes kaikkialla maailmassa! Children Of Bodom oli todellisuutta!
"Lake Bodom"
"Something Wild." Children of Bodomin ensimmäinen pitkäsoitto oli todellisuutta. Aiempiin tuotoksiin verrattuna Something Wild sisältää jo hieman melodisempaa materiaalia ja musiikki muistuttaa tuntemaamme Bodomia. Albumin tunnetuimpia kappaleita ovat ylhäällä oleva "Lake Bodom" sekä "Deadnight warrior", johon kuvattiin myös musiikkivideo. Vaikka levyn kappaleet muistuttavat jo hyvin paljon Bodomin tyyliä, on se silti vielä hyvin raskasta. Esimerkiksi Deadnight warrior, jonka musiikkityyliksi on ehdotettu jopa black metallia, on hyvin synkkä ja raskas kappale. Sitä se ei kuitenkaan ole. Voin varmuudella hyvänä BM musiikin ystävänä sen kertoa. Ja kuten Laihokin on hyvin selväksi tehnyt, että häntä ei kiinnosta mitä genreä heidän musiikkinsa muiden mielestä edustaa (kunhan se ei ole Power metallia). Monien Bodom-fanien mielestä juurikin tämä "Something Wild" on edelleen kaikista CoB:in levyistä se ns. "paras". Täytyy kyllä itsekin myöntää, että kyseessä on erittäin kova rieska, mutta ei se mielestäni Bodomin tuotannon paras ole. Niinikään juurikin tämä CoB:in ensimmäinen julkaistu levy sisältää Bodomin tuotannon ehkä haastavimmat soittotekniset kappaleet. Mikä selittää sen, että tämän kiekon kappaleita harvemmin keikoilla soitetaan aktiivisesti - harmi sinänsä.
Bodomilla on mielestäni yksi maailmanmusiikkihistorian kaikista hienoimmat levynkannet. Tuo kyseinen viikatemies, joka esiintyy useissa yhtyeen levyjen kansissa, edustaa tietolähteideni mukaan Bodomjärven surmaajaa. WAY TOO COOL!
1999
Kun itse vielä kuuntelin kaikkea paskaa mainstreamia mitä Suomessa ja ulkomailla tehtailtiin, julkaisivat Alexi miehistöineen heidän järjestyksessä toisen pitkäsoittonsa. Tuo albumi sai nimekseen "Hatebreeder". Albumi oli alunperin tarkoitus julkaista nimellä "Towards Dead End", mutta viimehetkillä se vaihdettiin kyseiseen heitbriideriin. Kyseinen "Towards Dead End" löytyy kuitenkin albumin biisilistalta, kappaleen muodossa. Albumilta löytyy monenlaisia mielenkiintoisia teoksia, esimerkiksi kappale joka kantaa nimeä "Silent Night, Bodom Night", jonka on sanoittanut Alexi Laihon silloinen naisystävä Kimberly Goss. Albumilta löytyy myös bändin omaa nimeä kantava kappale, eli "Children Of Bodom".
1999
Kun itse vielä kuuntelin kaikkea paskaa mainstreamia mitä Suomessa ja ulkomailla tehtailtiin, julkaisivat Alexi miehistöineen heidän järjestyksessä toisen pitkäsoittonsa. Tuo albumi sai nimekseen "Hatebreeder". Albumi oli alunperin tarkoitus julkaista nimellä "Towards Dead End", mutta viimehetkillä se vaihdettiin kyseiseen heitbriideriin. Kyseinen "Towards Dead End" löytyy kuitenkin albumin biisilistalta, kappaleen muodossa. Albumilta löytyy monenlaisia mielenkiintoisia teoksia, esimerkiksi kappale joka kantaa nimeä "Silent Night, Bodom Night", jonka on sanoittanut Alexi Laihon silloinen naisystävä Kimberly Goss. Albumilta löytyy myös bändin omaa nimeä kantava kappale, eli "Children Of Bodom".
Ylläoleva kappale on albumin järjestyksessä 6. kappale ja kantaa nimeä "Black Widow", kyseinen kappale on oma henkilökohteinen lempikappaleeni tältä lätyltä. En osaa perustella valintaani sen kummemmin, mutta se iskee kuin lapion isku takaraivoon! Levy sisältää monia helmiä, kuten "Downfall" josta kuvattiin myös musiikkivideo ja on saatavilla myös single-julkaisuna. (En ala pureutumaan sen kummemmin noihin musiikkivideoihin, ne ovat perus-metallimusiikkivideoita. En toki vähättele niitä, ne ovat hyvin tehtyjä ja niillä on hyvä fiilistellä loistavaa musiikkia kuvan kera!). Albumin kappale "Children Of Bodom" on myös saatavilla single-julkaisuna.
COB jatkoi hyväksi koetulla tyylillä myös tällä rieskalla, eikä tuottanut pettymystä. Kirjoittaisin niin mielelläni fiilistelyjä ja mietteitä levyn teknisestä osastosta, mutta kun en ymmärrä hevonvittuakaan D-molleista, duureista tai drubaduureista, niin en viitsi alkaa munaamaan itseäni, vaan annan kokeneempien tehdä sen. Kaikenkaikkiaan oikein toimiva albumi!
2000
Kun itse otin ensimmäisen suuren askeleen elämässäni aloitettuani peruskoulun ala-asteen, julkaisi CoB järjestyksessä kolmannen studioalbuminsa, joka sai nimekseen "Follow The Reaper" (eli nopea suomennos: "Seuraa raiskaajaa") hehheh. Reaper. Toisin kuin kaksi aiempaa levyä, tämä äänitettiin Abyss-studiolla, Astia-studion sijaan. Käsi ylös ketä kiinosti? Sitä se minäki. Levy on edelleen tuttua ja turvallista Bodomia. Tältä levyltä löytyy erittäin kovia ja maailmanlaajuisestikin tunnettuja biisejä. Niistä mainittakoon "Hate Me!" sekä "Everytime I Die", josta kuvattiin myös musiikkivideo (jonka eeppisyydellä ei ole rajoja, huh:D) Tsekatkaa ite! Levyllä on yhdeksän kappaletta, jotka ovat kaikki Alexin sanoittamia ja säveltämiä.
Oma henkilökohtainen suosikki tältä räiskäleeltä on yllä oleva kappale, eli "Hate me!". Yksinkertaisesti kaikki Bodomin kappaleet joissa on Keyboard intro toimii! Tästä kyseisestä kappaleesta se vielä selkeää entistä kirkkaammin, kaikki jotka uskaltavat väittää toisin, vastaavat seurauksista tuolle levyn kansikuvan hahmolle! Tässä live-vedossa tuo intro toimii vielä paremmin, voin sanoa, että orgasmi ei ole kovin kaukana, mutta ei siitä sen enempää.
"Follow The Reaper" jatkaa edelleen toimivalla linjalla, eikä petä uskollisia faneja, uskon, että myöskään uudet tuttavuudet eivät tähän pety!
2003
Juuri, kun itse aloin siirtyä räpistä ja muusta sheibelistä metallimusiikin ihmeelliseen maailmaan, Bodomi julkaisi heidän järjestyksessä neljännen pitkäsoittonsa, jonka nimeksi valikoitui "Hate Crew Deathroll". "Hate Crew Deathroll" sisältää monia minun omia henkilökohtaisia lemppari Bodomin kappaleita, niistä mainittakoon juurikin albumin nimeä kantava kappale "Hate Crew Deathroll". Levyn järjestyksessä 7. kappaleesta "You're Better Of Dead" tehtiin myös single-julkaisu. Musiikkivideoita tehtailtiin levyn kappaleista "Sixpunder" sekä "Needled 24/7". Edellämainittu kappale "Needled 24/7" on viimeisimmän tsekkaukseni mukaan Children of Bodomin kuunnelluin kappale Spotifyssä. Helmiä täynnä siis tämä levy! Tämä albumi jäi yhtyeen kitaristi Alexander Kuoppalan viimeiseksi.
Yllä oleva kappale kantaa juurikin levyn nimeä "Hate Crew Deathroll". Se on yksi lempikappaleistani kyseiseltä kiekolta. Mutta on mielestäni myös mainitsemisen arvoinen lyriikoidensa puolesta. Ne ovat mitä ilmeisimmin nimittäin omistettu suurimmaksi osaksi COBHC:lle eli Children of Bodom - Hate Crew:lle ELI kaikille CoB:in faneille >> "We're the Hate Crew, we stand and we won't fall... We're all for none and none for all. Fuck you! We'll fight 'til the last hit And we sure as hell ain't taking no shit!" Jos et osaa englantia tässä käännös... vitsi vitsi, Google-kääntäjä on siinä tapauksessa pelastuksesi. Erittäin hieno biisi, toisaalta upeiden lyriikoidensa vuoksi, mutta myös kiippari intron takia!
"Hate Crew Deathroll" on mielestäni vielä ns. oldschool Bodomia. "On vielä", sillä seuraava levy onkin jo kappale erikseen. Loistava albumi jälleen! Joistakin saattaa tuntua, että yritän nuoleskella jonkun persettä, sillä yhtään negatiivista sanaa ei kyseisestä bändistä ole mainittu. Noh, odottakaa kyllä niitäkin vielä tulee! (ehkä...tuskin)
2005
Tässä vaiheessa, kun itse löysin tämän loistavan bändin, CoB julkaisi heidän järjestyksessä viidennen pitkäsoittonsa, joka sai nimekseen "Are You Dead Yet?". Olin löytänyt Bodomin, oi kyllä! Voi sitä riemun määrää! Sain kuulla ystävältäni, että bändissä soittaa kitaraa oman sukunimeni omaava henkilö, eli Alexander Kuoppala. Olin haltioissani, huh. Kun otin asiasta enemmän selvää, hän oli lähtenyt juuri vittuun bändistä ennen tätä kyseistä levyä. Se siitä.
Joo elikkä Are you dead yet? Ostin välittömästi tämän levyn, kun se julkaistiin ja se onkin oma henkilökohtainen suosikkini. Levyllä ei oikeastaan ole mielestäni yhtään huonoa kappaletta, kaikki ovat loistavia! Tämä albumi on myös ensimmäinen Bodomin albumi, jossa soittaa Roope Latvala, Kuoppalan tilalla. Levy on siitäkin erikoinen, että kolmelle sen biiseistä kuvattiin musiikkivideot; "Are You Dead Yet?" "In Your Face" ja "Trashed, Lost & Strungout". Are You Dead Yet? on CoB:in toistaiseksi myydyin albumi, korjatkaa jos olen väärässä.
"In Your Face" levyn järjestyksessä 5. kappale ja oma henkilökohtainen suosikkini. Sen lisäksi että kyseinen kappale on levyn paras biisi, on se myös mielestäni koko Bodomin tähänastisen tuotannon paras kappale. En osaa perustella taaskaan, mutta kuunnelkaa tuo biisi, niin ymmärrätte. En voi muuta sanoa kuin, että IN YOUR FACE! Jos Bodomeilta jotain haluan fiilistellä, se on juurikin tämä levy. Musiikillisesti idioottikin osaa sanoa, että tyyli poikkeaa hieman aiemmasta, mutta tuskin osaa sanoa, että miten. Tämä levy toimii kiilana, joka jakaa Bodom-fanien mielipiteitä suuresti; jotkut vihaavat, jotkut rakastavat. Itse en pysty ymmärtämään, miten tästä voi olla pitämättä. Jotkut sanovat, että Bodomin tyyli vaihtui tämän albumin myötä. Ehkä muuttui hieman, mutta ei missään nimessä vaihtunut. Are You Dead Yet? levyllä on edelleen kaikki musiikilliset-piirteet, joista Bodomi on tunnistettavissa. Kerrassaan loistava albumi 5/5!
2008Kun itse otin ensimmäisen suuren askeleen elämässäni aloitettuani peruskoulun ala-asteen, julkaisi CoB järjestyksessä kolmannen studioalbuminsa, joka sai nimekseen "Follow The Reaper" (eli nopea suomennos: "Seuraa raiskaajaa") hehheh. Reaper. Toisin kuin kaksi aiempaa levyä, tämä äänitettiin Abyss-studiolla, Astia-studion sijaan. Käsi ylös ketä kiinosti? Sitä se minäki. Levy on edelleen tuttua ja turvallista Bodomia. Tältä levyltä löytyy erittäin kovia ja maailmanlaajuisestikin tunnettuja biisejä. Niistä mainittakoon "Hate Me!" sekä "Everytime I Die", josta kuvattiin myös musiikkivideo (jonka eeppisyydellä ei ole rajoja, huh:D) Tsekatkaa ite! Levyllä on yhdeksän kappaletta, jotka ovat kaikki Alexin sanoittamia ja säveltämiä.
Oma henkilökohtainen suosikki tältä räiskäleeltä on yllä oleva kappale, eli "Hate me!". Yksinkertaisesti kaikki Bodomin kappaleet joissa on Keyboard intro toimii! Tästä kyseisestä kappaleesta se vielä selkeää entistä kirkkaammin, kaikki jotka uskaltavat väittää toisin, vastaavat seurauksista tuolle levyn kansikuvan hahmolle! Tässä live-vedossa tuo intro toimii vielä paremmin, voin sanoa, että orgasmi ei ole kovin kaukana, mutta ei siitä sen enempää.
"Follow The Reaper" jatkaa edelleen toimivalla linjalla, eikä petä uskollisia faneja, uskon, että myöskään uudet tuttavuudet eivät tähän pety!
 |
| Huomatkaa käärme Laihon nimettömässä. Tuo käärme on tietääkseni Alexin "kihlasormus", korjatkaa jos olen väärässä. |
Juuri, kun itse aloin siirtyä räpistä ja muusta sheibelistä metallimusiikin ihmeelliseen maailmaan, Bodomi julkaisi heidän järjestyksessä neljännen pitkäsoittonsa, jonka nimeksi valikoitui "Hate Crew Deathroll". "Hate Crew Deathroll" sisältää monia minun omia henkilökohtaisia lemppari Bodomin kappaleita, niistä mainittakoon juurikin albumin nimeä kantava kappale "Hate Crew Deathroll". Levyn järjestyksessä 7. kappaleesta "You're Better Of Dead" tehtiin myös single-julkaisu. Musiikkivideoita tehtailtiin levyn kappaleista "Sixpunder" sekä "Needled 24/7". Edellämainittu kappale "Needled 24/7" on viimeisimmän tsekkaukseni mukaan Children of Bodomin kuunnelluin kappale Spotifyssä. Helmiä täynnä siis tämä levy! Tämä albumi jäi yhtyeen kitaristi Alexander Kuoppalan viimeiseksi.
Yllä oleva kappale kantaa juurikin levyn nimeä "Hate Crew Deathroll". Se on yksi lempikappaleistani kyseiseltä kiekolta. Mutta on mielestäni myös mainitsemisen arvoinen lyriikoidensa puolesta. Ne ovat mitä ilmeisimmin nimittäin omistettu suurimmaksi osaksi COBHC:lle eli Children of Bodom - Hate Crew:lle ELI kaikille CoB:in faneille >> "We're the Hate Crew, we stand and we won't fall... We're all for none and none for all. Fuck you! We'll fight 'til the last hit And we sure as hell ain't taking no shit!" Jos et osaa englantia tässä käännös... vitsi vitsi, Google-kääntäjä on siinä tapauksessa pelastuksesi. Erittäin hieno biisi, toisaalta upeiden lyriikoidensa vuoksi, mutta myös kiippari intron takia!
"Hate Crew Deathroll" on mielestäni vielä ns. oldschool Bodomia. "On vielä", sillä seuraava levy onkin jo kappale erikseen. Loistava albumi jälleen! Joistakin saattaa tuntua, että yritän nuoleskella jonkun persettä, sillä yhtään negatiivista sanaa ei kyseisestä bändistä ole mainittu. Noh, odottakaa kyllä niitäkin vielä tulee! (ehkä...tuskin)
 |
| Heavy Fucking Metal Motherfucker! |
2005
Tässä vaiheessa, kun itse löysin tämän loistavan bändin, CoB julkaisi heidän järjestyksessä viidennen pitkäsoittonsa, joka sai nimekseen "Are You Dead Yet?". Olin löytänyt Bodomin, oi kyllä! Voi sitä riemun määrää! Sain kuulla ystävältäni, että bändissä soittaa kitaraa oman sukunimeni omaava henkilö, eli Alexander Kuoppala. Olin haltioissani, huh. Kun otin asiasta enemmän selvää, hän oli lähtenyt juuri vittuun bändistä ennen tätä kyseistä levyä. Se siitä.
Joo elikkä Are you dead yet? Ostin välittömästi tämän levyn, kun se julkaistiin ja se onkin oma henkilökohtainen suosikkini. Levyllä ei oikeastaan ole mielestäni yhtään huonoa kappaletta, kaikki ovat loistavia! Tämä albumi on myös ensimmäinen Bodomin albumi, jossa soittaa Roope Latvala, Kuoppalan tilalla. Levy on siitäkin erikoinen, että kolmelle sen biiseistä kuvattiin musiikkivideot; "Are You Dead Yet?" "In Your Face" ja "Trashed, Lost & Strungout". Are You Dead Yet? on CoB:in toistaiseksi myydyin albumi, korjatkaa jos olen väärässä.
"In Your Face" levyn järjestyksessä 5. kappale ja oma henkilökohtainen suosikkini. Sen lisäksi että kyseinen kappale on levyn paras biisi, on se myös mielestäni koko Bodomin tähänastisen tuotannon paras kappale. En osaa perustella taaskaan, mutta kuunnelkaa tuo biisi, niin ymmärrätte. En voi muuta sanoa kuin, että IN YOUR FACE! Jos Bodomeilta jotain haluan fiilistellä, se on juurikin tämä levy. Musiikillisesti idioottikin osaa sanoa, että tyyli poikkeaa hieman aiemmasta, mutta tuskin osaa sanoa, että miten. Tämä levy toimii kiilana, joka jakaa Bodom-fanien mielipiteitä suuresti; jotkut vihaavat, jotkut rakastavat. Itse en pysty ymmärtämään, miten tästä voi olla pitämättä. Jotkut sanovat, että Bodomin tyyli vaihtui tämän albumin myötä. Ehkä muuttui hieman, mutta ei missään nimessä vaihtunut. Are You Dead Yet? levyllä on edelleen kaikki musiikilliset-piirteet, joista Bodomi on tunnistettavissa. Kerrassaan loistava albumi 5/5!
 |
| Alexi ja Roope Ilosaari-rockissa kesällä 2009 |
Kun itse olin alkanut jo fiilistellä monipuolista metallia laidasta laitaan, CoB julkaisi järjestyksessä kuudennen studioalbuminsa "Blooddrunk". Huomasin, että he tekivät uuden levyn ja tottakai olin innoissani uutisesta, siispä ostin levyn. Odotin levyltä ehkä hieman liikoja, sillä edellinen plätty oli sen verran HC. Totta puhuen petyin hieman tähän levyyn. Levyllä ei mielestäni ole yhtään sellaista kappaletta johon olisi helppo tarrautua ja fiilistellä. Vaan koko levy on melko tasapaksu kokonaisuus. Toisaalta heidän edellinen albumi antoi melko kovan haasteen tulla takaisin vielä kovemmalla setillä. Eli vertailukohde ehkä hiema hämärtää albumin todellista minäänsä. Kaikki eivät ilmeisesti olleet kanssani samaa mieltä, sillä albumi myi kultaa Suomessa jo ennen julkaisupäiväänsä.
Albumilta löytyy silti mainitsemisen arvoisia ja HYVIÄ kappaleita. Esimerkiksi kappaleista "Smile Pretty For The Devil" "Hellhounds on My Trail" ja "Blooddrunk" tehtiin musiikkivideot. Tämän levyn julkaisun aikoihin CoB:ista oli jo tullut tunnettu bändi maailmalla ja "Blooddrunk" listattiin Yhdysvaltain albumi-listan sijalle 22.
Tämä kappale on mielestäni ehkä levyn paras kappale. En viitsi alkaa perustelemaan valintaani juurikaan, sillä jos totta puhutaan, en ole kuunnellut tätä albumia kovinkaan vakavasti montaa kertaa. Ehkä juuri sen pettymyksen vuoksi, minkä se aikoinaan minulle tuotti. Ehkä olisi aika päästä yli tuosta asiasta ja ottaa tämä levy kuunteluun siinä missä muutkin CoB:in albumit.
Jokatapauksessa hyvä lätty, tosin ei sitä parhaimmistoa Bodomilta. Eli jos olet uusi tuttavuus, en voi suositella tätä levyä ensimmäiseksi kosketukseksi Bodomin kanssa.
2009
Kun itse olin jo siirtynyt kuuntelemaan ja seuraamaan monia metallibändejä, CoB julkaisi järjestyksessä jo seitsemännen plätyn, joka kantaa nimeä "Skeletons In The Closet". Tämä levy on erittäin mielenkiintoinen, sillä se sisältää kokoelman Bodomin cover-kappaleista ja lisäksi kolme ennen julkaisematonta coveri-kappaletta; "Hell Is For Children"-(Pat Benatar) "Antisocial" -(Trust/Anthrax) ja "War Inside My Head" -(Suicidal Tendencies). Odotin innolla päästä kuulemaan levyä, ja voin kyllä sanoa, että Bodomin cover-kappaleet ovat parasta cover-antia, mitä maailmasta löytyy!
Mielestäni levyn parasta antia on kyseinen kappale (musiikkivideon kera) joka on Creedence Clearwater Revivalin "Lookin' Out My Back Door" coveri. Kun kuuntelee tuon kappaleen, kera tämän musiikkivideon, ei naurulta voi välttyä, ainakin hymyn se tuo huulille, pakostakin! Tämä kappale/musiikkivideo on hyvä esimerkki siitä miten rentoa musiikkia tällainenkin vakavasti otettava metallibändikin voi tehdä! Kaiken ei tarvitse aina olla synkkää, kylmää ja SAATANAA! Vaan tärkeintä on tehdä sitä mitä rakastaa, eli metallia. Ihmisten kanssa joita sitä rakastaa tehdä, eli band-membereitten. Ihmisille jotka sitä rakastavat kuunnella, eli MEILLE!
Levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen kokonaisuus. On hauskaa kuunnella kappaleita, jotka ovat coveroitu kuullostamaan Bodomilta. Erittäin miellyttävä ja rento kuuntelukokemus, suosittelen!
 |
| GTI tytöt!:DD |
Kaksi vuotta kerkesi kulua viimeisimmän albumin "Skeletons In The Closet" julkaisusta, kun Bodom julkaisi jo järjestyksessä KAHDEKSANNEN kokopitkäsoittonsa! Huhhuh, 14 VUOTTA heidän ensimmäisen "Something Wild" albumin julkaisun jälkeen ja tuntuu, kuin äijät eivät olisi vanhenneet päivääkään! Ainakaan sitä ei heidän musiikistaan kuule! Toisaalta, ehkä hieman vanhan toistoa on ikävä kyllä havaittavissa joissakin kappaleissa, mutta se on ihan ymmärrettävää. Ei kukaan loistobändi ole pystynyt tekemään jokaisesta levystään mestari-teosta.
Children of Bodomin kahdesannes albumi sai nimekseen "Relentess Reckless Forever". Minun täytyy jälleen myöntää, että tähänkään rieskaleeseen en ole kovin syvällisesti paneutunut. En ole niin kova Bodom-fani, jos fiilistelen Bodomia, niin silloin se on Bodomin vanhaa tuotantoa. Uskon, että useimmat CoB:in fanit tekevät juurikin näin. Mutta tämäkään albumi ei mikään floppi ole. Albumilta löytyy erittäin kovia raitoja, esimerkiksi levyn järjestyksessä kahdeksas kipale, joka kantaa nimeä "Was It Worth It?", joka on myös levyn ainoa single kappale ja johon kuvattiin myös musiikkivideo. "Was It Worth It?" on omasta mielestäni yksi albumin ehdottomasti kovimpia biisejä!
Yksi albumin kovimmista biiseistä omasta mielestäni on tämä "Roundtrip to Hell and Back". Ylläri ylläri, en taaskaan osaa perustella omaa valintaani, mutta se vaan kolahtaa itseeni. Siihen on helppo tarttua ja sitä on hyvä fiilistellä.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, CoB:in nykyinen tuotanto toistaa jossain määrin itseään. Eli tällä tarkoitan seuraavaa. Kun CoB aikoinaan aloitti musiikillisen tuotansonsa se teki jotain poikkeuksellista, jotain erilaista ja erityistä. Yleisö kiinnostui tästä ja nosti Bodomin ihmisten tietoisuuteen. Mutta! Jo kahdeksan albumia tuottaneena kokoonpanona uusien juttujen keksiminen voi olla osittain melko hankalaa, kun miettii sitä mitä kaikkea tuon bändin jäsenistön päistä on jo irronnut. Tuo edellinen huomioon ottaen "Relentess Reckless Forever" on otettava hyvin vakavissaan loistavana kokonaisuutena ja sitä voi ehdottomasti suositella!
2012
Kahdeksan pitkäsoittonsa jälkeen Bodomin pojat päättivät koota yhteen 14 vuoden satoansa ja nitoa se yhtien kansien sisään. "Holiday at Lake Bodom (15 Years Of Wasted Youth)" on CoB:in toistaiseksi ensimmäinen kokoelma CD, joka sisältää kappaleita jokaiselta Bodomin julkaistulta kiekolta. Kokoelma-albumi sisältää myös kaksi ennenjulkaisematonta teosta: "I'm Shipping Up to Boston" - (Dropdick Myrphys-cover) ja "Jessie's Girl" (Rick Springfield-cover).
Yllä olevaa kappaletta on tullut luukutettua ennen peliä pukukopissa useita kertoja, kyseessähän on siis albumin järjestyksessä 6. kappale, eli "I'm Shipping Up to Boston". Voin sanoa, että tämä biisi luo kyllä jostain syystä sellaisen taistelufiiliksen, että huhhhuh! Loistava kappale CoB:ilta!
2013
Uusi albumi! Mutta ei vielä. 6. kesäkuuta 2013 on luvattu julkaisu-päivä tuolle uudelle albumille, joka kantaa nimeä "Halo of Blood" ! HC nimi kieakolle! Albumin biisilista on jo julkaistu ja näyttää siltä, että levyllä tulee olemaan 10. täysimittaista kappaletta!
Kansitaide on jälleen huipussaan, ihmeellistä miten ne keksiiki! Mutta siis joo, tuossa olisi traileri CoB:in uuteen "Halo of Blood" albumiin, joka on jo CoB:in yhdeksäs levy, huh! Innolla odotan kyllä tätä tulemaksi, jotta pääsemme ystäväni kanssa sitä fiilistelemään! Tässä tovi sitten joku oli ladannut Tuben puolelle kappaleen tältä kyseiseltä albumilta. Kappale oli juurikin "Halo of Blood", kuuntelin sen silloin ja voin sanoa yllättyneenä, että se oli oikeastaan todella hyvän kuuloinen ralli! Odottakaamme siis innolla seuraavaa albumia, jonka julkaisuun ei ole kuin vähän päälle kuukausi!
Wou WOu wou, hetkonen seis nyt! Ikivanhaa tietoa täällä, phöh!
Levy on ulkona ja se ollaan nyt pari kertaa läpi kuunneltukin. Ja. Voin sanoa, että huhhuh. Olipas paskaa täynnä koko kiekko... NO EI TOD! Levy on erittäin hieno kokonaisuus ja mainitsemisen arvoisia kappaleita täynnä. Levyn täytyy - korostan sanaa TÄYTYY olla hyvä, jos jo ensi kuuntelukerralla jotkut biisit alkavat kolahdella ja fiilis nousee kattoon. Yleensä kuuntelen uuden levyn useampaan kertaan läpi ennen kun kappaleet alkavat näyttää todellisen minänsä ja kokonaisuus avautuu kunnolla. Tällä kertaa niin ei käynyt vaan lukuisat levyn kipaleet avautuivat eteen heti ensimmäisellä kuuntelu kerralla.
Rieskale on siis CoB:in poikien järjestyksessä yhdeksäs kokopitkä albumi ja kantaa nimeä "Halo of Blood". Se sisältää kymmenen kappaletta joista yhdestä tehtiin single julkaisu; "Transference".
Albumin järjestyksessä yhdeksäs kappale "All Twisted" on tällä hetkellä oma lempikappaleeni kyseiseltä kiekolta. Voin jopa sanoa, että se on yksi parhaista Bodomin kaikista julkaistuista kappaleista. Albumilta löytyy monia mielenkiintoisia kappaleita, niistä mainittakoon "Dead Man's Hand On You" joka on jotain uutta Bodomilta. Sillä kappale on hyvin rauhallinen, eikä se räjähdä liikkelle- tai rajuun räminään missään vaiheessa. Biisi on ihan kuunneltevissa oleva kipale, mutta en alkaisi hehkuttamaan sitä sen enempää.
CoB - Jäsenet
Alexi "Wildchild" Laiho (Solisti & Vokalisti)
Alexi Laiho, eli toinen CoB:in perustajajäsenistä, soittaa bändissä kitaraa sekä toimii yhtyeen solistina. Alexi on syntynyt 8. huhtikuuta 1979 eli viimeisimmän tiedon mukaan hän on 33 vuotias! Vanha äijä, herranjumala! Alexi on kirjoittanut ja säveltänyt suurimman osan CoB:in kappaleista, eli rispekti pisteet hänelle siitä!
Hän oli melko epäsosiaalinen lapsi, perheeseen kuuluivat isä Heikki, äiti Kristiina sekä isosisko Anna. Hän oli hyvin musikaalinen lapsi ja on soittanut mm. viulua. Laiho tutustui isosiskonsa kautta moniin metallibändeihin, niistä mainittakoon Megadeath ja Pantera. Hän opiskeli musiikkia Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa sivuinstrumenttinaan piano. Ja kuten Wikipedia asian kuvailee: Laihosta tuntuikin toisinaan turhauttavalta soittaa tiettyjä opeteltavia kappaleita, hän oli kuitenkin käsittänyt Steve Vain Passion and Warfaren kuultuaan, ettei kitaran soittamisessa voi edetä kovin pitkälle pelkän itseopiskelun kautta.
Wildchild Laiho on seurustellut aikoinaan Kimberly Gossin kanssa joka toimi myös laulajana Sinergy nimisessä kokoonpanossa. Nykyään Alexi seurustelee Kristen Mulderigin kanssa, hän on Slayerin manageri! huhhuh.
Alexilla on myös ollut omia henkilökohtaisia ja vakavia ongelmia. Hän yritti itsemurhaa Ruotsissa albumien "Something Wild" ja "Hatebreeder" välillä. Alexi on myös vapautettu asepalveluksesta. Jotkut sanovat, että vapautus liittyy tähän itsemurhayritykseen, mutta ne ovat "kuulopuheita". Jos jollain on enemmän tietoa kyseisestä asiasta, kertokaa toki!
Sivuprojektit ja vierailut
Alexilla on useita maineikkaita vierailuita menestyksekkäitten yhtyeiden kokoonpanoissa sekä muutamia mainitsemisen arvoisia sivuprojekteja.
Eräs Laihon sivuprojekteista on suomalainen vuonna 2004 perustettu punk-rock/speed-metal yhtye nimeltään "Kylähullut", jossa Alexi soittaa kitaraa sekä laulaa. En tosin sitten tiedä kuinka kovissa elämä ja sielun voimissa tämä yhtye on tänäpäivänä, varmaan melko heikoilla kulkee.
Myös suomalaisen blackmetal-kokoonpanon "Impaled Nazaren" kahdella kappaleella Alexi on vetänyt kitarasoolot sekä kirjoittanut kaksi kappaletta kyseiselle yhtyeelle.
Lisäksi Laiho on soittanut Synergyssä sekä Thy Serpentinessä, mutta ne jäivät lyhyiksi projekteiksi Bodomin kasvattaessa suosiotaan.
Alexi on vieraillut monien yhtyeiden kokoonpanoissa. En ala luettelemaan kaikkia niitä, mutta kerron muutaman maineikkaimman sekä mielestäni mielenkiintoisimmat vierailut.
Norther. Suomalainen DM-yhtye joka on hyvin kiistelty ja paljon keskustelua herättänyt. Monella tuttavallani on nimittäin jokin ihme tarve vertailla CoB:ia ja Northeria. Monilla heistä on vielä tarve väittää, että "NORTHER MATKII BODOMIA!" LOL sanon tähän, molemmat bändit ovat loistavia tavallaan. Tosin Norther oli loistava siihen asti, kunnes yhtyeen vokalisti/kitaristi Petri lähti kyseisestä bändistä pois. Jokatapauksessa, Alexi on vieraillut yhtyeen albumilla "Mirror of Madness" kipaleilla "Dead" "Everything Is an End" ja "Mirror of Madness". Siinä teille! Tässä aiheessa ei ole enää mitään vertailtavaa/kiisteltävää, jos jollain on, niin menkää hirttämään itsenne! Norther on Norther ja CoB on CoB, end of the fucking story. Lisäksi Aleksi on laulanut Warmenin "Somebody Is Watching Me" sinkulla! Lisäksi monilla muilla kokoonpanoilla ja kappaleilla.
 |
| Alexi (Wildchild) Laiho |
Jaska Ilmari Raatikainen (Rummut)
Jaska Ilmari Raatikainen (18. heinäkuuta 1979 Lappeenranta) 33 vuotias vanhus! on rumpali CoB:issa, hän on toinen perustajajäsenistä Aleksi Laihon kanssa. Raatikainen on ollut hyvin musikaalinen lapsesta saakka. Hän soitti nuorena pianoa sekä käyrätorvea suurehkossa jazz-orkesterissa. Raatikainen aloitti rumpujen soittamisen hieman myöhemmin, mutta otti sen sittemin omaksi pääsoittimekseen. Hänen esikuviaan ovat mm. Scott Travis (Judas Priest) ja Lars Ulrich (Metallica) = LOL. Suomalaisista Kai Hahto (Wintersun) on vaikuttanut Jaskan soittotyyliin. Raatikaisen ansioista CoB:in jäsenistöön liittyivät myös Alexander Kuoppala ja Janne Wirman. Jaska käytännössä sekä teoriassa perusti Children of Bodomin yhdessä Alexi Laihon kanssa, rispekti pisteet siitä heille!
Bodomin 10 kappaletta alkaa "rumpu-introlla" eli Raatikaisen työskentelyllä. 10 kappaletta! Yksi niistä on albumilla "Hate Crew Deathroll" 4. kappale "Bodom Beach Terror".
Persoona Wikipedian mukaan: Hän on lähiympäristönsä mukaan todella hiljainen persoona, joka viettää paljon ajastaan yksin, pitää lukemisesta ja valitsee yksiöitä hotelleissa ja vuoteita kiertuebussin ylänurkasta. Raatikainen ei yleensä koskaan anna haastatteluita, koska hänen mielestään muilla on paljon enemmän sanottavaa. AWWWWW<3
Sivuprojektit ja vierailut
Raatikainen on vieraillut Synergy yhtyeen Euroopan kiertueella, rumpali Tonmi Linmanin loukattua jalkansa. Jaska on soittanut myös Virtuocityn debyyttialbumilla "Secret Visions". Jaska on soittanut myös suomalaisessa Evemaster yhtyeessä heidän minialbumilleen "Wither" neljä kappaletta. Ja sitten... NORTHER! Jos sinä et tiedä Chuck Schuldineriä, niin häpeä! Ja kovasti! Chuck Schuldiner. Raatikainen soitti Deathin Chuckille omistetussa muisto-konsertissa 1. maaliskuuta 2002 rumpuja yhdessä Northerin kanssa. Raatikainen osallistui myös Northerin taustalauluihin albumiin "Mirror of Madness" yhdessä Alexi Laihon kansssa.
Raatikainen on myös innostunut (tai ainakin ollut joskus innostunut) näyttelemisestä ja hänet voit bongata kolmesta jaksosta "Siamin tytön" nimisessä sarjassa.
 |
| Jaska Ilmari Raatikainen |
Janne Viljami "Warman" Wirman (Koskettimet)
Janne Wirman toimii CoB:in kosketinsoittajana, hän on syntynyt 26. huhtikuuta. 1979. Wirman liittyi bändiin vakituisesti "Something Wild" albumin aikoihin korvaamaan bändin ex-pianistia Janne Pirisjokea. "Sotamies" - Janne aloitti pianon soiton jo 5-vuotiaana ja on voittanut monta kertaa "Maailman paras soittaja" titteleitä. Burrn! - lehden äänestyksissä.
Itse henkilökohtaisesti en pidä Jannesta persoonana, ainakaan haastatteluiden perusteella. Mielestäni hän on jotenkin liian ylpeä tms. Jokin hänessä vaan ärsyttää minua aika-ajoin ihan perkeleesti! Soittajana ja band-memberinä hän on 5/5!
Sivuprojektit ja vierailut
Jannella on oma sivuprojekti (ainakin ollut, en ole varma onko vieläkin) yhdessä hänen veljensä kanssa, tuo kokoonpano kantaa nimeä Warmen. <--Toimiva bändi btw! Hienoa musiikkia kaverit tehtailivat/-vat. Wirman on soittanut Timo Kotipellon soolo-albumeilla ja Masterplanin debyyttialbumilla. Lisäksi hän on vieraillut Idols-voittaja (pellen) Ari Koivusen albumilla "Fuel for the Fire"
 |
| Janne Wirman |
Roope Latvala (Kitaristi)
"Roope Juhani Latvala (s. 25. kesäkuuta 1970) on suomalainen kitaristi. Latvalaa voidaan luonnehtia kitaransoiton perusteella yhdeksi suomimetallin ensimmäisistä merkittävistä tiennäyttäjistä." Näin Wikipedian mukaan, elikkä kyseessä on nyt KOVA AIJA! Latvala oli yksi Stonen perustajajäseniä ja STONE on yksi merkittävimpiä suomalaisia metallibändejä, suomalaisen metalli-musiikin kehitykselle ja suunnanäytölle jnejne. "Roope Latvala on ehkä suurin vaikuttaja Alexi Laihon soittotyyliin ja -taitoihin." Wouwou wou... Wait a second now! Eikös Alexi Laiho ole maailman kovin jätkä ja kitaristi? Ilmeisesti jopa suuri Laiho poika on joutunut ottamaan mallia vanhasta konkarista! Viimeistään nyt kaikki ymmärtävät miten hurja äijä on kyseessä! Roope liittyi Bodomin kokoonpanoon Kuoppalan erottua bändistä ja on ollut siitä asti aktiivinen jäsen. Roope on ehdottomasti oma suosikki-memberi itselleni bändistä, hän on jotenkin sen verran rento ja huoleton äijä, että ei voi olla pitämättä! Roope pitää vanhan liiton metallista eli Ozzy, Metallica, AD/HD jnejne...
Sivuprojektit ja vierailut
Latvala Bros oli Roopen ja Jussi Latvalan perustama pienimuotoinen hanke joka soitti suomalaista instrumentaalista metallia. Ko. kokoonpano toimi vuosina 1993-1994. Latvala soitti Waltari nimisessä yhtyeessä useamman vuoden. Ja tietenkin Stone, mutta se nyt ei mikään varsinainen "sivuprojekti" ole.
 |
| Roope Latvala |
Henri Samuli Seppälä (Henkka T. Blacksmith) (Basso)
Henkka on syntynyt 7. heinäkuuta. 1980. Seppälä liittyi Bodomiin vuonna 1996, jolloin CoB tunnettiin vielä IneartheD:inä, elikkä Henkka on melkolailla alkuperäisjäseniä. Blacksmith Henkka aloittin kitaransoiton 13 vuotiaana jonka jälkeen hän siirtyi bassoon 15 vuotiaana liityttyään CoB:iin. Hän toimii yhtyeessä basson soiton lisäksi taustalaulajana. Henkka on erikoinen kaveri, tosi erikoinen! Hän harrastaa jalkapalloa ja opiskelee kehitysmaatutkimusta sekä poliittista historiaa. Wat? Ei siinä kunnioitettava juttu, että riittää kiinnostusta muuhunkin, kuin soittamiseen! Seppälä kuuluu tähän erikoiseen live-soittajien ryhmään, jotka pitävät esiintymisestä ilman paitaa. Monet varmaan jo miettivätkin, että mistä tulee tuo "T." hänen taiteilija nimeensä. No se tulee tietenkin sanasta "Torso". Lempibändejä häneltä löytyy mm. Cannibal Corpse, Slayer, Sepultura...
Sivuprojektit ja vierailut
Toisin kuten kaikilla muilla CoB:in jäsenillä, Henkalla ei ole sivuprojekteja, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää kun lisää yhtälöön jalkapallon ja opiskelut. Ennen Bodomiin liittymistä hän soitti kolme vuotta rumpuja Aivokasvain nimisessä yhtyeessä.
Minä ja CoB
Kun olin vielä nuori ja vetreä pojan kolli, musiikki-makuni liikkui lähinnä 90-luvun dance systeemeistä hoppiin ja räppiin. Niitä tuli fiilisteltyä melko ansioikkaasti. Kasvaessani hieman ja 90-luvun taittuessa milleniumin aikoihin - 2000 luvun koittaessa pienen kylän nuorisossa tapahtui jotain. Yhtäkkiä huomasin kaikkien olevan kiinnostuneita raskaammasta musiikista ja kylän jo vanhemmat nuoret leimasivat kaiken keveämmän musiikin "homojen - musiikiksi" , mukaan lukien The Rasmus, joka oli lempibändejäni noihin aikoihin. Joka tapauksessa. On ihmeellistä miten helposti pystyy unohtamaan oman lempibändinsä ja kääntymään sitä vastaan, kun joku ihminen jota kunnioittaa niin käskee/sanoo. Kyllä. Kuljin noihin aikoihin melko paljon valtavirran mukana ja vaihdoin musiikkimakuani sen mukana. Kotoa koitin etsiä jotain raskasta musiikkia jota kuunnella. Etsin sitä kokoelma albumeista, jotka sisälsivät kunnon mainstream kappaleita, kappaleita jotka saivat paljon radio-soittoa jne. Miksi? Koska emme omistaneet tietokonetta ja täten emme myöskään nettiä, joten... No eihän noista albumeista mitään Amorphista raskaampaa tietenkään löytynyt.
Viidennellä luokalla se tapahtui. En ole ihan 100% varma saimmeko pöytäkoneen ollessani 5. vai 6. luokalla, mutta muistaakseni jokatapauksessa 5.-6.- luokan välillä. Löysin YouTuben ja voi elämä... Niin paljon metallia, RAAKAA LIHAA, VERTA JA HEVOSIA PERKELE! Ymmärsin, että metalli-musiikki on sitä mikä minut sytyttää! Aloin fiilistellä erilaista ja erityylistä metallia laidasta laitaan - pidin siitä todella. Noihin aikoihin lähes kaikki ystäväni kuuntelivat raskaampaa musiikkia. Ala-asteella vedettiin aina kuulokkeet päässä ja tykitettiin Kalmahia sekä muuta metalli-liiton kamaa. Voi niitä aikoja.
Kuudennella luokalla ollessani Bodom tuli kuvioihin. Kaikki olivat kyllä kuunnelleet jonkin verran CoB:ia aiemminkin - mukaan lukien myös itseni - mutta jostain syystä homma räjähti käsiin vasta tässä vaiheessa. Pelasin noihin aikoihin myös jääkiekkoa ja voi veljet ja veljien veljet! Oikein naurattaa nyt kun miettii, että ketkä kaikki kaverini silloin Bodomia fiilistelivät. Tyypit, jotka nyt kuuntelevat jotain helvetin Aviciitä, Karri Koiraa ja muuta paskaa mainstreamia, kuuntelivat silloin OIKEAA musiikkia ja etenkin CoB:ia - tai ainakin he minulle niin väittivät. Se oli jonkinlainen muoti-ilmiö tuolloin. Muistan kerran erään kaverini kysyneen minulta tuolloin, että: "Eikö olekki Bodomi maailman paras bändi?". Muistan vastanneeni, että: "Onhan se kova, mutta on parempiaki."
Tämä ns. muoti-ilmiö alkoi vituttaa itseäni hyvin suuresti, sillä CoB:ista oli tulossa itsestäänselvyys ja mainstreamin kaltaisia vaikutteita omaava bändi, sillä kaikki pelletkin (joista tiesin sen verran, että he eivät oikeasti edes pitäneet ko. bändistä) kuuntelivat sitä ja kantoivat CoB:in paitoja jne. Itsekin fiilistelin noihin aikoihin paljon Bodomia ja oikeasti fiilistelin sitä. Tämä massailmiö sai kuitenkin itseni luopumaan Bodomista ja aloin fiilistellä raskaampia sekä enemmän underground piirteitä omaavia yhtyeitä, jotta en sulautuisi tähän "CoB - maailman "paras" bändi" - massaan. Pidin CoB:ista ja kuuntelin sitä mielelläni, mutta ennen kaikkea pidin metallista yleensä, enkä vain jostain tietystä bändistä, sulkien pois kaiken muun metallin.
Tuo edellämainittu tauko CoB:ista jäi tavallaan päälle, koska tämä buumi jatkui ylä-asteelle saakka. Kuvitelkaa nyt: Ylä-asteen 7. luokalla lähes joka toisella pojalla on pitkät tai pitkähköt hiukset ja päällään joko Bodomin tai Sonatan paita? Itseäni alkoi lähes kuvottaa tuo ilmiö. Onneksi se ilmiö ei kestänyt kauaa, sillä jo 8.-9. luokan taitteessa kaikki palautui lähes normaaliksi. Nuo "pellet", jotka aiemmin pitivät Sonatan ja CoB:in paitoja, hautasivat ne ilmeisesti paskaan, ostivat pinkit paidat, pillifarkut ja leikkasivat "muodikkaat" hiukset. Itse en siitä huolimatta jaksanut fiilistellä CoB:ia sen erikoisemmin - soittolistastani kyllä löytyi Bodomia, mutta se oli siellä tasa-arvoisena muiden rinnalla.
Vuodet vierivät ja pian oltiinkin jo lukiossa. CoB:ia en nähnyt enkä kuullut missään, ellen sitä itse sitä kuunnellut. Tutustuin lukiossa hurjiin hevimiehiin ja viimein sain ystäviä, jotka pitivät METALLISTA ja COB:ista. He osasivat arvostaa ko. genreä ja bändejä, he fiilistelivät metallia yleensäkin, eivätkä jotain tiettyä bändiä. Lukiossa tutustuin myös erääseen hyvin merkilliseen henkilöön, josta myöhemmin tuli erittäin hyvä ystäväni. Puhutelkaamme tätä ystävääni nimellä Herra M.
Olimme eräs kaunis päivä Herra M:än kanssa ajelemassa paskarinkiä hänen Sierrallaan. Kuuntelimme musiikkia volat kaakossa ja popitimme, koska Herra M omisti melkoisen laadukkaat subwooferit. Ystäväni selaili kappaleita eteenpäin soittimesta, kunnes kaiken Popedan ja räpin sekoituksen keskeltä kuulin tutun soundin. Pysäytin ystäväni ja ilmoitin hänelle, että: "Onhan sulla oikeaa musiikkiaki tässä soittimessa!". Herra M ei innostunut CoB:ista vaan selasi sen ohi mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Mieleeni tuli oitis, että ehkä tämä uusi ystäväni oli aikoinaan kuulunut tuohon Bodom-buumiin ja kappale on jäänne entisiltä ajoilta. Annoin asian olla - jatkoimme Popedalla.
Kului noin vuosi tai puolitoista tai kaksi vuotta, kunnes ystäväni kohtasi dramaattisen muutoksen elämässään. Hänen pitkä-aikainen parisuhteensa päättyi. Elettiin ilmeisesti vuoden 2012 kesää? Korjatkaa mikäli näette tarpeelliseksi. Jokatapauksessa ystäväni oli ymmärrettävästi hieman paskana. Ystäväni tappoi itsensä... NO EI SILTI!:D Pahoitteluni, oli ihan pakko! Kerran menimme serkkuni kanssa Herra M:än ystävän luokse, jossa myös Herra M oli. Tapahtui jotain odottamatonta, jotain mitä en olisi voinut Herra M:ästä odottaa. Tämä seuraava asia joka oli tapahtuva, muutti käsitykseni ystävästäni lähes täydellisesti. Herra M kuunteli ystävänsä luonna musiikkia melko kovalla. Tuon musiikin esittäjä oli Children of Bodom.
Fiilistelimme tuon illan CoB:ia ystäväni kanssa ja olin todella innoissani! Herra M tiesi loppujen lopuksi melko paljon ko. yhtyeestä ja olin yllättynyt! Ystäväni tutustutti minut uudelleen Bodomin mystiseen maailmaan. CoB:in fiilistely oli päivittäistä hupia ystävälleni, ja täten myös minulle. Opin pitämään bändistä uudelleen ja sain melkoisia fiilistely hetkiä yhdessä CoB:in kanssa.
Kului noin vuosi tai kaksi, kun aloin huolestua. Olin odottanut hetkeä, jolloin ystäväni laajentaisi omaa metallin kuunteluaan ja alkaisi kuunnella myös muita metalli-bändejä CoB:in lisäksi. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hän fiilisteli edelleenkin CoB:ia ja vain CoB:ia (no oli siellä jotain Slipknotia välissä, mutta what ever!). Jossain vaiheessa itseäni alkoi vituttaa se jatkuva Bodomin fiilistely. Se ei kuitenkaan vituttanut sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan oli tavallaan mielekästä kuunnella Bodomia niin paljon. Aina oppi jotain uutta, jotain mitä pystyi fiilistelemään yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuuntelimme jatkuvasti CoB:ia yhdessä ystäväni kanssa, aloin luukuttaa sitä myös yksinkin.
Luukutin Bodomia oikeastaan melko kauan, mutta melko nopeasti se väheni. Bodomilla on harvinaisen paljon kappaleita, jotka kestävät aikaa ja joita jaksaa kuunnella yhä uudelleen, silti niihin kyllästymättä. Jokatapauksessa on niin paljon muutakin hyvää musiikkia, jota haluttaa fiilistellä! Nykyään kuuntelen CoB:ia silloin tällöin Herra M:än kanssa ja joskus myös itsekseni. Fiilistelin "Halo of Blood" - albumin muutaman kerran läpi, mutta siihen se sitten jäikin. Albumi on melko toimiva kokonaisuus ja sitä on hyvä fiilistellä jos C.O.B - hammasta rupeaa kolottaa. Siinäpä sitä onkin, minä ja CoB on melko lailla siinä.
Ystäväni (Herra M) ja CoB
"I don't give a fuck!" ja muut lainaukset CoB:ilta ja Alexi Laiholta kuuluvat ystäväni jokapäiväiseen sanavarastoon. Totta puhuen en ole koskaan tavannut ketään ihmistä, joka suhtautuisi intohimoisemmin johonkin yhtyeeseen tai artistiin, kuin Herra M. Hänen antaumuksellinen omistautumisensa ja panostuksensa CoB:iin liittyen on vähintäänkin ihailemisen arvoista. Se kuinka ihminen jaksaa fiilistellä saman yhtyeen samoja kappaleita jatkuvasti monta vuotta, on joko järjetöntä tai ihan helvetin järkevää - tai sitten se on vaan "I don't give a fuck!" Ystäväni tietää CoB:ista kolme kertaa enemmän, kuin kukaan tuntemani henkilö. Joku saattaa luulla, että itse tiedän paljon ko. bändistä. Eheei, sanotaanko nyt vaikka näin, että Wikipedia tietää - en minä. Itsekin tiedän jonkin verran, mutta oma tietoni verrattuna Herra M:än tietoihin on kuin, vertaisi järveä mereen. En olisi yhtään yllättynyt, jos Herra M vaihtaisi oman nimensä virallisesti Alexiksi joku päivä!
Ystäväni tutustutti minut uudelleen CoB:iin ja sai minut tekemään tämän postauksen. Tämä postaus on omistettu hänelle ja uskon, että hän on tätä ihan vitusti odottanutkin. Ihmettelen vain, että miksi? Hänhän tietää jo kaiken? Noh, ehkä hän ajattelee, että kertaus on opintojen äiti.
CoB - Fiilistelyt YouTubessa
On olemassa muutamia loistavia tapoja fiilistellä CoB:ia nimenomaan juurikin Tuben kautta. Nyt aion linkittää muutamat videot tänne josta pääsette kunnolla nauramaan, elämään, bailaamaan ja fiilistelemään CoB:in kanssa!
Children of Bodom - LIVE Chaos Ridden Years FULL SET --> Loistava tapa fiilistellä CoB:ia livenä. Erittäin hyvin toteutettu live äänitys, josta huokuu rök! Monet biisit paljastavat kokonaan uusia puolia itsestään tässä loistavasti taltioidussa showssa - suosittelen!
History of Bodom --> Viisiosainen video, jossa bändin tyypit kertovat hieman CoB:in historiasta omin sanoin. Sisältää loistavaa infoa bändistä, jota et välttämättä muualta saa!
Retards of Bodom --> Randomi shittiä Chaos Ridden Years lätyltä.
Aleksi Laiho - Hansin matkassa --> Vastikaan televisiossakin näytetty jakso sarjasta, joss kokki Hans Välimäki vierailee julkkisten luona valmistamassa ruokaa. Tässä jaksossa nähdään Alexi Laiho. Mielenkiintoinen ja huvittava pätkä - suosittelen!
COBTV --> Fiilistelyitä äänitys-sessioista ja muuta randomia iloittelua!
Children of Bodom - Trashed prt1 - Randomia tavaraa CoB:in jätkiltä - ehdottomasti tsekkauksen arvoinen!
Children of Bodom - Official YouTube Channel - Virallinen CoB:in Tube - kanava.
Children of Bodom - Official Website - Ja sitten vielä CoB:in virallinen nettisivusto.
Joo-o. Huutakaa "JAU!" ketkä ootte odottaneet uutta massiivista musiikki-aiheista postausta! >> "No single fuck was given?" No joo siinä se sitten on. Tämän eteen on vuodatettu hikeä ja verta, mutta viimein se on kasassa, huhhuh, minun pitäis saaha tästä joku mitalli tai diplomi! Ei vaiskaan, mukavaahan se oli värkätä postausta pimeinä iltoina yhdestä Suomen loistavimmasta metallibändistä! Nuo tiedot mitä tuolla alussa on, ovat vanhoja, koska tämä postaus on toteutettu sen verran pitkällä aikavälillä. Kertokaahan mitä piditte tällaisesta setistä? Kiitän sinua tässä vaiheessa, kun jaksoit lukea koko jutun loppuun (jos jaksoit). BTW Lähteet: Wikipedia. No oli siellä muitakin, mutta tämä postaushan on melkein suora plagiaattio, plagia?, suoraa plagiointia Wikipediasta! Mutta eipä siinä. Hyvää loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!
