Nyt on tosipaljon kaikkea hommaa, mutta ajattelin vielä tehdä pikaisen postauksen, ennenkuin koeviikon tuoma blogihiljaisuus alkaa minun osalta. Vaikka mulla onkin vain 4 koetta niin hommaa silti riittää, uskokaa pois! Lupasin aiemmin tehdä postauksen siitä, että miltä nyt tuntuu kun olen saavuttanut tuon elämää mullistavan rajapyykin, sen aion nyt myöskin tehdä. Hieman pohdiskella ja fiilistellä. En usko, että tällä postauksella päästään kovin syviin vesiin, mutta tarviiko aina mennäkkään kovin syvälliseksi? Sitäpaitsi nyt on tiistai:)
Noin 11 yötä sitten vuonna 1994, näin ensimmäisen kerran päivänvalon. En todennäköisesti ymmärtänyt maailman menosta tuolloin juuri mitään, en ainakaan muista mitään. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä vanhempi halusin olla. Ihmeellistä, eikö? Monet sanovat, että nuoruus on ihmisen parasta aikaa, silti me nuoret halutaan olla koko ajan vaan vanhempia. Alle kouluikäisinä halutaan epätoivoisesti päästä kouluun. Sitten, kun viimein pääsemme kouluun haluamme sieltä pois. Mitä ihmettä? Miksei joskus voida vaan pysähtyä ja iloita siitä, että on tämä hetki. Odotetaan erilaisia asioita, jotka liittyvät vanhenemiseen, kuten synttäreitä. Syntymäpäivä on ilonpäivä, mutta jos mietitään niin mitä iloitsemista tai juhlimisen arvoista siinä päivässä on? Olemme taas vuoden vanhempia, jes. Olen ihmetellyt paljon sitä, että miksi ihmiset sanovat toisillensa, "Hyvää syntymäpäivää". Miksi tuota päivää pitää onnitella? Sama asia, kun ihmiset sanoisivat toisillensa, "Onneksi olkoon, kun olet syntynyt". Okei, ei minulla nyt silti noin tylsää ole, että miettisin päivät pitkät tuollaisia asioita. Maailmassa on paljon asioita jotka ovat järjettömiä, silti teemme niitä päivittäin.
Olin lapsi, halusin olla aikuinen. Olin ala.asteella, halusin yläasteelle. Olin yläasteella, halusin päättää peruskoulun. Olen lukiossa, mitä haluan? Kun olin vielä alaikäinen, asiat oli järjestelty jonkun muun tahon puolesta minulle valmiiksi. Nyt pitäisi alkaa pikkuhiljaa ottamaan vastuuta omiin käsiin, ja päätökset teen minä, ei kukaan muu. Minulla ei ole enään laillista velvollisuutta totella vanhempiani. En ole enään heidän lapsi, vaan heidän aikuinen lapsi. Mikä laki siis velvoittaa heitä ruokkimaan minua? Onneksi moraaliset lait vielä velvoittavat. Palataan aiemmin esittämääni kysymykseen, "mitä haluan?". Siihen kysymykseen kiteytyy tällä hetkelle melkein kaikki. Haastavinta tässä on se, että minulla ei ole mitään hajua. Mitä haluan tehdä lukion jälkeen, minne muutan, kenen kanssa, mitä töitä teen tulevaisuudesssa? Liian paljon kysymyksiä, liian vähän vastauksia. Ei nuo kaikki kysymykset tietenkään mitään päivänpolttavimpia ole, mutta elämäni tienhaarat häämöttävät jo edessäpäin. Mikä niistä on siis se oikea? Vai onko sellaista olemassakaan? Aika näyttää.
Siirrytäänpä kaikkein keskeisimpään aiheeseen, kahdeksantoistavuotiuteen. Itse olin melko täpinöissäni, kun tajusin, että olen kohta kahdeksantoista vuotta. Olin iloinen siitä, mutta silti päässäni kyti kysymys: "Mitä hienoa siinä on?". Vastasin tuohon kysymykseen: "JEEE KAHDEKSANTOISTA WEE!". Nyt, kun olen haistellut tätä jo jonkin aikaa niin alkaa tajuta, että tässä ei ole juuri mitään erikoista. En minä nyt silti mikään masentunut teini ole, jolle ei riitä mikään. Yritän vain sanoa, että koko ko. tapahtuma on lievästi yliarvostettu. Olen todella närkästynyt ja kyllästynyt kysymykseen, joka tulee liian usein vastaan, eli: "Joko olet käyny baarissa". Kun vastaan, että, "en." Ihmisiltä on pullistua silmät päästään, miten joku voi olla käymättä baarissa???!!! Mitä ihmeteltävää siinä on? Nauran itsekseni tällaisille ihmisille, jotka reagoivat näin omaan vastaukseeni. Miten joku ihminen voi olla niin mustavalkoinen, että ihmettelee moista asiaa? Ihan niinkuin baarissa käyminen olisi koko ikärajapyykin ohittamisen ydin. Itse arvostan enemmän laadukasta iltaa seurassa, jossa on itselle tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa voin fiilistellä ja pitää aidosti hauskaa. Aion toki lähteä käymään baarissa, kun sen aika koittaa, mutta ei se ole minulle mikään herne patjan alla.
Mikä on muuttunut? Luulin ensialkuun, että kun olen kahdeksantoista saan lisää huomiota ja muut katsovat minua pelonsekaisin tuntein. Olin oikeassa ja väärässä. Sain huomiota: "Tero, voisitkos käydä ostamassa mulle kaljaa, siideriä, lonkeroa, tupakkia...". En itsekkään katso eriävästi omia ystäviäni, jotka ovat tulleet täysi.ikäisiksi, miksi sitten muut katsoisivat minua? Aivan, ei miksikään. Se jännitys, kun sai käydä ensimmäisen kerran ostamassa alkoholipitoisia juomia oli todella hienoa. Voin sanoa, että se jännitys menee ohi viikossa. En ole saanut vielä autokorttia, mutta, jos ja kun se tapahtuu, saatan ajatella asioista hieman toisella tavalla. Eli ehkä tämä on sittenkin jotenkin maagista. Ainakin se tulee helpottamaan omia jokapäiväisiä kuljetusongelmia.
Syntymäpäiväni jälkeen rahaa taskut pullollaan, oli hienoa mennä kauppaan ja ajatella, että saan ostaa täältä ihan mitä tahansa! Nyt kun melkein kaikki rahat ovat loppuneet, olen kokenut paluun takaisin maanpinnalle.
Tämä oli nyt tällainen todella pikainen postaus. Postauksen olemus on todella sekava, tiedän. Ei mitään johdonmukaisuutta. Älkää nyt kuitenkaan menettäkö toivoani suhteeni, että, "heti, kun täytin kahdeksantoista vuotta postauksieni laatu kärsi huomattavasti":) Tämä johtuu kokonaan siitä, että minulla ei ollut minkäänlaista inspiraatiota, eikä suunnitelmaa aloittaessani tätä postausta. Tein tämän postauksen ns. "väkisin vääntämällä". Yleensä teen ne tietynlaisella intohimolla ja nautin siitä. Kahdeksan tunnin koulupäivä takana, koeviikko ja lukuisat tehtävät jotka odottavat tekijäänsä, saavat aikaan sen, että tekstini kärsivät.
Ensi postauksesta tulen todennäköisesti tekemään musiikkipainotteisen, ellen saa jotain loistavaa muuta ideaa itseltäni, tai teiltä! Muistakaa, että postaus toiveita saa kirjoittaa ja ehdottaa. Vaikka en tekisikään postausta heti mainitsemastasi aiheesta, voin luvata, että se jää päähäni hautomaan ja ehkä jonain päivänä se on todellisuutta! Toivottavasti postaukseni ei masentanut sinua melkein kahdeksantoista vuotiasta, innolla sitä odottavaa lukijaani, kyllä tämä hyvältä tuntuu!:) Hyvää loppuviikkoa kaikille!
tiistai 27. maaliskuuta 2012
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
Kysymys teille
Olen tässä viimeaikoina pohdiskellut hieman tätä bloggaamista. Olen nyt siis kahden vaiheilla tämän jatkamisen suhteen. Syy tähän pohdiskeluun on se, että jos haluan tehdä varteenotettavia ja mielenkiintoisia postauksia, joudun varaamaan siihen huomattavan paljon aikaa. Toisekseen se, että en tiedä kuinka moni blogiani selailee, ei sillä ettenkö arvostaisi niitä lukijoita jotka minulla jo on. Mutta on jokseenkin ehkä hieman turhauttavaa tehdä sellainen 5 tunnin postaus, jos sen lukee pari tyyppiä. Ei sillä ettenkö pitäisi niiden tekemisestä, nautin tavallaan niiden tekemisestä, mutta tuon kulutetun ajan voisin käyttää ehkä hieman hyödyllisemminkin.
Mikä saa siis minut jatkamaan tätä hommaa? En halua kerätä itsesääliä, taikka huomiota. Pyydän vaan mielipiteitänne siihe, että kannatteeko minun jatkaa. Jos te anonyyminä pysyttelevät lukijani haluatte jatkoa, pyydän, että kommentoisitte jotain, kiitos. En laita tähän nyt mitään alarajaa, tyyliin: "Jos yli 5 lukijaa haluaa minun jatkavan, jatkan." Vaan jo yksikin tarpeeksi kannustava kommentti saa minut jatkamaan tätä hommaa, koska arvostan lukijoitani yksilöinä.
Mikä saa siis minut jatkamaan tätä hommaa? En halua kerätä itsesääliä, taikka huomiota. Pyydän vaan mielipiteitänne siihe, että kannatteeko minun jatkaa. Jos te anonyyminä pysyttelevät lukijani haluatte jatkoa, pyydän, että kommentoisitte jotain, kiitos. En laita tähän nyt mitään alarajaa, tyyliin: "Jos yli 5 lukijaa haluaa minun jatkavan, jatkan." Vaan jo yksikin tarpeeksi kannustava kommentti saa minut jatkamaan tätä hommaa, koska arvostan lukijoitani yksilöinä.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Mitä jos nauhoittaisi elämänsä
Ihan ensialkuun, syvimmät pahoitteluni teille lukijoilleni, jotka olette epätoivoisesti odottaneet uutta postausta tulemaksi. Tässä on ollut nyt kaikenlaista kivenpyöritystä päällä. Joo, elikkä olen nyt sitten täysi.ikäinen, voidaan kai tässä lauseyhteydessä käyttää termiä "mies", eli olen kahdeksntoista wee edelleen karvaton jee? not:) Kirjoittelen melko varmasti tässä lähiaikoina postauksen siitä, millaista on olla kahdeksantoista vuotias. Tarkoitus oli tehdä se jo nyt, mutta ymmärsin, että täytyy ensin vähän haistella tätä täysi.ikäisyyttä, ennen kuin sitä voi syvällisemmin pohtia.
Lähdetäänpäs sitten liikkeelle. Tämä postaus tulee olemaan todennäköisesti tällainen ns. "juosten kustu". Koska aikaa on tällä kertaa hyvin rajallisesti. Harmillista sinänsä, koska kyseessä on todella loistava aihe, joka ehkä hieman poikkeaa normaalista blogini teemasta, jos sellaista nyt ylipäätänsä onkaan.
Eli siis. Eilen oli 21.3 keskiviikko. Tämä tuli minullekin suurena yllätyksenä, miellyttävänä sellaisena. Ei siitä tosin mitään hyötyä, taikka merkityksellistä ollut, ainakaan tietääkseni, mutta olihan se miellyttävä aloitus päivälle. Niin siis mikä?! Aamulla kouluun mennessäni sain kuulla radiosta tiedon, että: "tänään on maailman runouden päivä". WAU! En tiennyt että lukuisten nimi, muisto, naisten, miesten blablabla, lisäksi on olemassa myös noinkin hienolle asialle, kun runoudelle on omistettu päivä! Olen viimeaikoina alkanut arvostamaan, kunnioittamaan, lukemaan sekä tutustumaan muutenkin runouteen. En yleensä lue kirjoja, oikeastaan ikinä. Mutta tällä viikolla olen lukenut elämäni ensimmäisen runokokoelman. Olin hieman sanaton, sekä omissa maailmoissa tuon lukukokemuksen jälkeen. Kyseessä oli suomalainen WSOY:n kustantama runokokoelma, joka kantaa nimeä "Runo näytä hampaasi". Sen on toimittanut Anne Helttunen, sekä Annamari Saure. Kirja sisältää suomalaista nykyrunoutta, suosittelen luettavaksi!
Aion nyt siis lainata tuosta kirjasta löytyviä, omasta mielestäni loistavia runoja. Pohtia hieman niitä, sekä fiilistellä. Vaikka olenkin käynyt melkein 5 kurssia lukion äidinkieltä, toivon että luette runoja ja omia fiilistelyjäni avoimina. Eli älkää odottako mitään 10 oppilaan runoanalyysejä, kiitos! En ole varma näiden henkilöiden runojen julkaisemisen laillisuudesta, joten haluan kuitenkin mainita, että en omista näitä runoja taikka tekijänoikeuksia. Kaikki oikeudet kuuluvat kirjailijoille, jotka jokaisen runon jälkeen olen nimeltä maininnut, sekä esitellyt lyhyesti. Lisään nämä runot tänne kaikella kunnioituksella, sekä arvostuksella kirjailijoita kohtaan. Kaikki runot olen poiminut edellämainitusta runokokoelmasta.
"Liikkumatta kuin saaliseläin
että en paljastuisi
Entä jos minua nyt kutsutaan nimeltä?
Yritän heilua mukana, puun oksa.
Yritän näyttää terveeltä
haavoittumattomalta
Mitä enemmän yritän sitä kovemmin pelkään
voimat kuluvat turhaan
voimat kuluvat pelkoon ja pelon pelkoon
ei minusta enää ole."
Kyseessä on suomalaisen, Jyväskylän Vaajakoskella vuonna 1944 syntyneen runoilija ja kääntäjä Liisa Laukkarisen kirjoittama runo, "Liikkumatta kuin saaliseläin".
Sanotaan, että joitakin runoja täytyy miettiä ja pohtia, joskus kauankin aikaa ennen kuin ne avautuvat ja näyttävät todelliset "hampaansa". Tämä runo kolahti minuun heti sen luettuani. Mitä pidemmälle runoa pääsin, sitä kiihkeämmin sydämeni hakkasi, kun pääsin viimein loppuun... Olin sanaton. Tämä runo on minulle jotenkin hyvin henkilökohtainen, ja tavallaan osin hieman ajankohtainenkin. Jokainen tulkitsee, lukee ja mieltää runon omalla tavallaan, joten en osaa sanoa miten miellätte tämän omasta mielestäni loistavan runon.
Runoudessakin on eri koulukuntia, kuten melkein joka asiassa. Miten on, pitääkö runon mennä johdonmukaisesti eteenpäin? Entä pitääkö sanojen loppusointujen kuljettaa runoa eteenpäin, kuin keväinen puro vihertävää koivunlehteä? Miten on kertokaa mielipiteitänne!
"Ei se ollut se omena joka
säikähtäneen pojan päälaella
odotti jousiampujan nuolta.
Eikä se jota käärme
kerran metsäpolulla tyrkytti.
Ei se ollut omena jolla
Persefone pimeälle kihlattiin,
ei sekään jonka rakastavaiset
kätkivät kainalokuoppaansa
ja syöttivät sitten toisilleen.
Se oli ihan tavallinen omena.
Ja sinä haukkasit sitä."
Kyseessä on vuonna 196kahdeksan syntynyt yleistä kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa Tampereen yliopistossa opiskellut suomalainen runoilija Panu Tuomi. Ko. runo kantaa nimeä "Valkea kuulas".
Tästä runosta en ole ihan varma. Tämä runo kuuluu omassa sarjassa siihen joukkoon runoja, joita jouduin pohtimaan todella hartaasti ja syvällisesti. Eikä se siltikään avautunut minulle ihan kokonaan. Tässä on kuitenkin jotain käsittämättömän kaunista ja arvoituksellista. Jos tarkkaillaan runon säkeistöjä, jokainen niistä alkaa kielteisellä sanalla, paitsi viimeinen. Kielletään, kielletään, kielletään, myönnetään, wau! Hienosti yhdistelty historiallisia kirjoituksia, jotka on sitten yhdistetty, sekä pelkistetty ihan tavalliseksi ja arkipäiväiseksi tapahtumaksi, samalla viitaten aiempiin tapahtumiin, mikä tekee siitä jokseenkin romanttisen, sekä kiehtovan. Olipas sekavaa, äidinkielen opettaja ei kiittelisi:) Vaikea selittää, mutta jokainen tulkitsekoon kuten se parhaaksi näkee.
"Ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys
ja varjot valahtavat lattialle
kaukaa metsiköstä kuuluu outo helistys
kuin tähdet tippuisivat puitten alle
Mä selkääs vasten hiljaa paianudun, ja siihen jään
ja silittelen vaiti hiuksiasi
sä kuiskaat: entä sitten jos en sulle riitäkään?
ja käännyt mykkä hymy kasvoillasi
Oot kaikki mulle, huudan, etkä kuule kuitenkaan
Vain liikkumatta valvot pimeässä
En sulle mitään osaa tehdä paitsi rakastaa
niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!
Sä sykkyrässä nukut niin kuin sairas kaninpentu
ja yhtäkkiä hätkähtäen heräät
ja kysyt: et kai koskaan mieti kuinka meidän käy?
ja hiuksiani hiljaa kätees keräät
Ja sitten kerrot mulle minkälaista unta näit
sä taivaan kanteen piirsit enkeleitä
ja jokaiselle tähdelle sä silmät maalasit
ne ihmetellen katselivat meitä
Oot kaikki mulle, huudan taas ja silloin kuulet sen!
ja syliäni etsit pimeässä!
En sulle mitään anna, paitsi koko sydämen
niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!"
Kyseessä on 1965 syntynyt kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja Anna Leena Härkönen. Härkösen yksi tunnetuimmista teoksista, on hänen vuonna 19kahdeksan4 julkaistu esikoisromaani "Häräntappoase". Tämä runo kantaa nimeä "Oot kaikki mulle".
Kun aloin lukemaan tätä ko. runokokoelmaa, päätin että ignooraan Härkösen runot, sillä en henkilökohtaisesti pidä hänestä juurikaan. Lukiessani kirjaa päätin kuitenkin, että luen kaikki runot runoina, enkä ennakkoluuloisesti kirjailijoiden perusteella. Hyvä niin. Tämä runo sai runollisesti henkeni salpautumaan. Käsittämättömän kaunis runo, kuin suoraan omasta elämästäni. Luettuani tämän runon pysähdyin hetkeksi vain tuijottamaan kattoa, pääni löi tyhjää. Kuten olen aiemminkin sanonut, jos jokin asia saa tälläisen jörön herkistymään, sen täytyy olla jotain todella kaunista. Ehkä en sitten olekkaan niin könsikäs, koska tuntuu, että niin monet asiat saavat minut tunteilemaan, tai sitten maailma on vaan niin pullollaan näitä asioita:) Tämä runo ei niinkään laittanut itseäni pohtimaan, enkä haluakkaan. Miksi? Koska syvällisemmällä pohdiskelulla tämän merkitys saattaisi muuttua omassa mielessäni, ja haluan kokea tämän juuri tällä tavalla! Haluan vielä sanoa, että olen onnellinen, että minulla on eräs ihminen jonka ansiosta pystyn ymmärtämään tämän runon kauneuden. Toivon, että myös teillä on sellainen, koska en ole varma miten tämä avautuu, jos olet yksinäinen susi. Kertokaa toki, pohtikaa ja miettikää!
"mitä jos nauhoittaisi elämänsä jokaisen
valvotun ehkä myös jokaisen nukutun
hetken sanotaan 35.vuotiaaksi saakka
viettäisi sitten jäljelläolevan ikänsä
katsellen nauhaa?"
Kyseessä on vuonna 1934 Helsingissä syntynyt, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Anselm Hollo. Tämän kyseisen runon nimi on, "Katsellen nauhaa" ja sen on kääntänyt Kai Nieminen.
Uskokaa tai älkää, mutta en ollut uskoa silmiäni kun luin tämän runon. Miksi? Koska olen miettinyt tätä samaa asiaa kymmeniä kertoja elämäni aikana! Eikö olisikin hienoa, kun pystyisi katsomaan oman elämänsä jälkeenpäin, jossa päähenkilönä olisit sinä itse? Omasta mielestäni aivan mahtavaa! Hollo on vielä saanut pelkistettyä asiansa loistavasti runon muotoon, jossa lukijalle jää runsaasti omaa päätäntävaltaa.
"Taidetta taiteen vuoksi, näillekö jotka viettävät kaiken liikenevän aikansa television ääressä ja kertovat lehdissä mitä kirjoja keräävät kesäksi vaikkeivat sitten ehdi lukea ja jouluna rentoutuvat illan tai kaksi hyvän kirjallisuden ääressä. En minä sentään hölmö ole, minä kirjoitan näille silloin kun minulla on asiaa, taidetta taiteen vuoksi teen itselleni ja vaimolleni. Arvostavan yleisön merkitystä ei voi kyllin korostaa."
Kyseessä on helsinkiläisen vuonna 1950 syntyneen kirjailija ja kääntäjä Kai Niemisen runo.
AAARGH! Loistavaa, mahtavaa, itsekin jonkin sortin kirjoittajana pystyn allekirjoittamaan tämän runon viestin. Jos olisin ollut Nieminen, olisin lisännyt loppuun vielä ISON huutomerkin. Haluan omistaa tuon viimeisen lauseen teillen arvon lukijani.
Sitten tottakai luomisen tuskissa olen joskus kirjoittanut runoja. Haluan kantaa oman korteni kekoon ja lisätä kaksi omasta mielestä parasta runoani teidän ihmeteltäväksi.
Ikkuna
"Se luokka oli siitä outo, että aina ikkunasta ulos katsoessani, siellä satoi lunta.
Se lumi ei koskaan pudonnut suoraviivaisesti alas, vaan heittelehti ympäriinsä.
Näytti aivan siltä, kuin lumi sataisi vaakatasossa.
En tiedä voiko sitä kutsua sattamiseksi...
Se oli enneminkin leijumista, se oli lentämistä.
Lumihiutaleet lentelivät ilmassa.
Katsoin hieman tarkemmin noita valkoisia, heittelehtiviä pieniä hiutaleita.
Huomasin, että niillä oli pienet siivet.
Ne olivat pieniä enkeleitä.
Pienistä siivistä ei näyttänyt olevan paljon apua, sillä kova tuuli teki niistä pyörteitä ja heitteli niitä minne halusi.
Minua ihmetytti.
Miksi nuo enkelit ilmestyivät aina, kun katsoin siitä kyseisestä ikkunasta?
Mihin ne olivat matkalla?
Mitä ne olisivat minulle halunneet kertoa, ellei ikkuna olisi ollut välissä?
Ehkä ne halusivat laskeutua maahan...
Luokka jossa tuo mysteerinen ikkuna oli sijaitsi toisessa kerroksessa.
En koskaan nähnyt noiden enkelien laskeutuvan maahan...
Ne eivät koskaan laskeutuneet maahan...
En koskaan kuullut mitä sanottavaa niillä oli.
En ehkä halunnutkaan, sillä tuuli piti niitä otteessaan.
Tämä runo syntyi kerran äidinkielen tunnilla ollessani.
"Mitä jos voisi nauhoittaa elämänsä
katsella elävänä
kotimaisemaa.
Nähdä vihreä pelto
sininen taivas ja punainen leppäkerttu.
Sitten kuolleena
katsella
elämäänsä filminauhalta.
Minuutti minutilta, sekunti sekunnilta.
Nähdä uudestaan kotimaisema
huomata
että pellolla kasvoi keltaisia kukkia
taivaalla loisti aurinko
ja leppäkertulla oli selässään mustia pilkkuja."
Joo tiedän, otin hieman vaikutteita edellämainitusta Anselm Hollon runosta.
Se on sitten siinä tasan 2,5h aloitin kirjoittamisen kiireissäni ja nyt se on valmis. Kiire ei lopu tähän, vaan jatkan matkaani kohti autokoulua. Toivottavasti piditte:)
Ps. Nyt en todellakaan ehdi lukea tätä postausta, joten kirjoitusvirheitä on varmasti lukuisia. Koittakaa kestää.
Lähdetäänpäs sitten liikkeelle. Tämä postaus tulee olemaan todennäköisesti tällainen ns. "juosten kustu". Koska aikaa on tällä kertaa hyvin rajallisesti. Harmillista sinänsä, koska kyseessä on todella loistava aihe, joka ehkä hieman poikkeaa normaalista blogini teemasta, jos sellaista nyt ylipäätänsä onkaan.
Eli siis. Eilen oli 21.3 keskiviikko. Tämä tuli minullekin suurena yllätyksenä, miellyttävänä sellaisena. Ei siitä tosin mitään hyötyä, taikka merkityksellistä ollut, ainakaan tietääkseni, mutta olihan se miellyttävä aloitus päivälle. Niin siis mikä?! Aamulla kouluun mennessäni sain kuulla radiosta tiedon, että: "tänään on maailman runouden päivä". WAU! En tiennyt että lukuisten nimi, muisto, naisten, miesten blablabla, lisäksi on olemassa myös noinkin hienolle asialle, kun runoudelle on omistettu päivä! Olen viimeaikoina alkanut arvostamaan, kunnioittamaan, lukemaan sekä tutustumaan muutenkin runouteen. En yleensä lue kirjoja, oikeastaan ikinä. Mutta tällä viikolla olen lukenut elämäni ensimmäisen runokokoelman. Olin hieman sanaton, sekä omissa maailmoissa tuon lukukokemuksen jälkeen. Kyseessä oli suomalainen WSOY:n kustantama runokokoelma, joka kantaa nimeä "Runo näytä hampaasi". Sen on toimittanut Anne Helttunen, sekä Annamari Saure. Kirja sisältää suomalaista nykyrunoutta, suosittelen luettavaksi!
Aion nyt siis lainata tuosta kirjasta löytyviä, omasta mielestäni loistavia runoja. Pohtia hieman niitä, sekä fiilistellä. Vaikka olenkin käynyt melkein 5 kurssia lukion äidinkieltä, toivon että luette runoja ja omia fiilistelyjäni avoimina. Eli älkää odottako mitään 10 oppilaan runoanalyysejä, kiitos! En ole varma näiden henkilöiden runojen julkaisemisen laillisuudesta, joten haluan kuitenkin mainita, että en omista näitä runoja taikka tekijänoikeuksia. Kaikki oikeudet kuuluvat kirjailijoille, jotka jokaisen runon jälkeen olen nimeltä maininnut, sekä esitellyt lyhyesti. Lisään nämä runot tänne kaikella kunnioituksella, sekä arvostuksella kirjailijoita kohtaan. Kaikki runot olen poiminut edellämainitusta runokokoelmasta.
"Liikkumatta kuin saaliseläin
että en paljastuisi
Entä jos minua nyt kutsutaan nimeltä?
Yritän heilua mukana, puun oksa.
Yritän näyttää terveeltä
haavoittumattomalta
Mitä enemmän yritän sitä kovemmin pelkään
voimat kuluvat turhaan
voimat kuluvat pelkoon ja pelon pelkoon
ei minusta enää ole."
Kyseessä on suomalaisen, Jyväskylän Vaajakoskella vuonna 1944 syntyneen runoilija ja kääntäjä Liisa Laukkarisen kirjoittama runo, "Liikkumatta kuin saaliseläin".
Sanotaan, että joitakin runoja täytyy miettiä ja pohtia, joskus kauankin aikaa ennen kuin ne avautuvat ja näyttävät todelliset "hampaansa". Tämä runo kolahti minuun heti sen luettuani. Mitä pidemmälle runoa pääsin, sitä kiihkeämmin sydämeni hakkasi, kun pääsin viimein loppuun... Olin sanaton. Tämä runo on minulle jotenkin hyvin henkilökohtainen, ja tavallaan osin hieman ajankohtainenkin. Jokainen tulkitsee, lukee ja mieltää runon omalla tavallaan, joten en osaa sanoa miten miellätte tämän omasta mielestäni loistavan runon.
Runoudessakin on eri koulukuntia, kuten melkein joka asiassa. Miten on, pitääkö runon mennä johdonmukaisesti eteenpäin? Entä pitääkö sanojen loppusointujen kuljettaa runoa eteenpäin, kuin keväinen puro vihertävää koivunlehteä? Miten on kertokaa mielipiteitänne!
"Ei se ollut se omena joka
säikähtäneen pojan päälaella
odotti jousiampujan nuolta.
Eikä se jota käärme
kerran metsäpolulla tyrkytti.
Ei se ollut omena jolla
Persefone pimeälle kihlattiin,
ei sekään jonka rakastavaiset
kätkivät kainalokuoppaansa
ja syöttivät sitten toisilleen.
Se oli ihan tavallinen omena.
Ja sinä haukkasit sitä."
Kyseessä on vuonna 196kahdeksan syntynyt yleistä kirjallisuutta, filosofiaa ja taidehistoriaa Tampereen yliopistossa opiskellut suomalainen runoilija Panu Tuomi. Ko. runo kantaa nimeä "Valkea kuulas".
Tästä runosta en ole ihan varma. Tämä runo kuuluu omassa sarjassa siihen joukkoon runoja, joita jouduin pohtimaan todella hartaasti ja syvällisesti. Eikä se siltikään avautunut minulle ihan kokonaan. Tässä on kuitenkin jotain käsittämättömän kaunista ja arvoituksellista. Jos tarkkaillaan runon säkeistöjä, jokainen niistä alkaa kielteisellä sanalla, paitsi viimeinen. Kielletään, kielletään, kielletään, myönnetään, wau! Hienosti yhdistelty historiallisia kirjoituksia, jotka on sitten yhdistetty, sekä pelkistetty ihan tavalliseksi ja arkipäiväiseksi tapahtumaksi, samalla viitaten aiempiin tapahtumiin, mikä tekee siitä jokseenkin romanttisen, sekä kiehtovan. Olipas sekavaa, äidinkielen opettaja ei kiittelisi:) Vaikea selittää, mutta jokainen tulkitsekoon kuten se parhaaksi näkee.
"Ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys
ja varjot valahtavat lattialle
kaukaa metsiköstä kuuluu outo helistys
kuin tähdet tippuisivat puitten alle
Mä selkääs vasten hiljaa paianudun, ja siihen jään
ja silittelen vaiti hiuksiasi
sä kuiskaat: entä sitten jos en sulle riitäkään?
ja käännyt mykkä hymy kasvoillasi
Oot kaikki mulle, huudan, etkä kuule kuitenkaan
Vain liikkumatta valvot pimeässä
En sulle mitään osaa tehdä paitsi rakastaa
niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!
Sä sykkyrässä nukut niin kuin sairas kaninpentu
ja yhtäkkiä hätkähtäen heräät
ja kysyt: et kai koskaan mieti kuinka meidän käy?
ja hiuksiani hiljaa kätees keräät
Ja sitten kerrot mulle minkälaista unta näit
sä taivaan kanteen piirsit enkeleitä
ja jokaiselle tähdelle sä silmät maalasit
ne ihmetellen katselivat meitä
Oot kaikki mulle, huudan taas ja silloin kuulet sen!
ja syliäni etsit pimeässä!
En sulle mitään anna, paitsi koko sydämen
niin kauan kun vain tahdot pysyn tässä!"
Kyseessä on 1965 syntynyt kirjailija, näyttelijä ja käsikirjoittaja Anna Leena Härkönen. Härkösen yksi tunnetuimmista teoksista, on hänen vuonna 19kahdeksan4 julkaistu esikoisromaani "Häräntappoase". Tämä runo kantaa nimeä "Oot kaikki mulle".
Kun aloin lukemaan tätä ko. runokokoelmaa, päätin että ignooraan Härkösen runot, sillä en henkilökohtaisesti pidä hänestä juurikaan. Lukiessani kirjaa päätin kuitenkin, että luen kaikki runot runoina, enkä ennakkoluuloisesti kirjailijoiden perusteella. Hyvä niin. Tämä runo sai runollisesti henkeni salpautumaan. Käsittämättömän kaunis runo, kuin suoraan omasta elämästäni. Luettuani tämän runon pysähdyin hetkeksi vain tuijottamaan kattoa, pääni löi tyhjää. Kuten olen aiemminkin sanonut, jos jokin asia saa tälläisen jörön herkistymään, sen täytyy olla jotain todella kaunista. Ehkä en sitten olekkaan niin könsikäs, koska tuntuu, että niin monet asiat saavat minut tunteilemaan, tai sitten maailma on vaan niin pullollaan näitä asioita:) Tämä runo ei niinkään laittanut itseäni pohtimaan, enkä haluakkaan. Miksi? Koska syvällisemmällä pohdiskelulla tämän merkitys saattaisi muuttua omassa mielessäni, ja haluan kokea tämän juuri tällä tavalla! Haluan vielä sanoa, että olen onnellinen, että minulla on eräs ihminen jonka ansiosta pystyn ymmärtämään tämän runon kauneuden. Toivon, että myös teillä on sellainen, koska en ole varma miten tämä avautuu, jos olet yksinäinen susi. Kertokaa toki, pohtikaa ja miettikää!
"mitä jos nauhoittaisi elämänsä jokaisen
valvotun ehkä myös jokaisen nukutun
hetken sanotaan 35.vuotiaaksi saakka
viettäisi sitten jäljelläolevan ikänsä
katsellen nauhaa?"
Kyseessä on vuonna 1934 Helsingissä syntynyt, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Anselm Hollo. Tämän kyseisen runon nimi on, "Katsellen nauhaa" ja sen on kääntänyt Kai Nieminen.
Uskokaa tai älkää, mutta en ollut uskoa silmiäni kun luin tämän runon. Miksi? Koska olen miettinyt tätä samaa asiaa kymmeniä kertoja elämäni aikana! Eikö olisikin hienoa, kun pystyisi katsomaan oman elämänsä jälkeenpäin, jossa päähenkilönä olisit sinä itse? Omasta mielestäni aivan mahtavaa! Hollo on vielä saanut pelkistettyä asiansa loistavasti runon muotoon, jossa lukijalle jää runsaasti omaa päätäntävaltaa.
"Taidetta taiteen vuoksi, näillekö jotka viettävät kaiken liikenevän aikansa television ääressä ja kertovat lehdissä mitä kirjoja keräävät kesäksi vaikkeivat sitten ehdi lukea ja jouluna rentoutuvat illan tai kaksi hyvän kirjallisuden ääressä. En minä sentään hölmö ole, minä kirjoitan näille silloin kun minulla on asiaa, taidetta taiteen vuoksi teen itselleni ja vaimolleni. Arvostavan yleisön merkitystä ei voi kyllin korostaa."
Kyseessä on helsinkiläisen vuonna 1950 syntyneen kirjailija ja kääntäjä Kai Niemisen runo.
AAARGH! Loistavaa, mahtavaa, itsekin jonkin sortin kirjoittajana pystyn allekirjoittamaan tämän runon viestin. Jos olisin ollut Nieminen, olisin lisännyt loppuun vielä ISON huutomerkin. Haluan omistaa tuon viimeisen lauseen teillen arvon lukijani.
Sitten tottakai luomisen tuskissa olen joskus kirjoittanut runoja. Haluan kantaa oman korteni kekoon ja lisätä kaksi omasta mielestä parasta runoani teidän ihmeteltäväksi.
Ikkuna
"Se luokka oli siitä outo, että aina ikkunasta ulos katsoessani, siellä satoi lunta.
Se lumi ei koskaan pudonnut suoraviivaisesti alas, vaan heittelehti ympäriinsä.
Näytti aivan siltä, kuin lumi sataisi vaakatasossa.
En tiedä voiko sitä kutsua sattamiseksi...
Se oli enneminkin leijumista, se oli lentämistä.
Lumihiutaleet lentelivät ilmassa.
Katsoin hieman tarkemmin noita valkoisia, heittelehtiviä pieniä hiutaleita.
Huomasin, että niillä oli pienet siivet.
Ne olivat pieniä enkeleitä.
Pienistä siivistä ei näyttänyt olevan paljon apua, sillä kova tuuli teki niistä pyörteitä ja heitteli niitä minne halusi.
Minua ihmetytti.
Miksi nuo enkelit ilmestyivät aina, kun katsoin siitä kyseisestä ikkunasta?
Mihin ne olivat matkalla?
Mitä ne olisivat minulle halunneet kertoa, ellei ikkuna olisi ollut välissä?
Ehkä ne halusivat laskeutua maahan...
Luokka jossa tuo mysteerinen ikkuna oli sijaitsi toisessa kerroksessa.
En koskaan nähnyt noiden enkelien laskeutuvan maahan...
Ne eivät koskaan laskeutuneet maahan...
En koskaan kuullut mitä sanottavaa niillä oli.
En ehkä halunnutkaan, sillä tuuli piti niitä otteessaan.
Tämä runo syntyi kerran äidinkielen tunnilla ollessani.
"Mitä jos voisi nauhoittaa elämänsä
katsella elävänä
kotimaisemaa.
Nähdä vihreä pelto
sininen taivas ja punainen leppäkerttu.
Sitten kuolleena
katsella
elämäänsä filminauhalta.
Minuutti minutilta, sekunti sekunnilta.
Nähdä uudestaan kotimaisema
huomata
että pellolla kasvoi keltaisia kukkia
taivaalla loisti aurinko
ja leppäkertulla oli selässään mustia pilkkuja."
Joo tiedän, otin hieman vaikutteita edellämainitusta Anselm Hollon runosta.
Se on sitten siinä tasan 2,5h aloitin kirjoittamisen kiireissäni ja nyt se on valmis. Kiire ei lopu tähän, vaan jatkan matkaani kohti autokoulua. Toivottavasti piditte:)
Ps. Nyt en todellakaan ehdi lukea tätä postausta, joten kirjoitusvirheitä on varmasti lukuisia. Koittakaa kestää.
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Freesiii
Ja näin kaikki hyvä päättyy aikanaan, eli viikonpituinen hiihtoloma alkaa olla lopussa. Ankara arki taas edessä. Minua itseä se ei kauheasti haittaa, sillä mitä lähempänä ollaan ensi perjantaita, sitä lähempänä minä olen aikuisuutta:) Vaikka loma päättyykin, niin onneksi saamme silti fiilistellä hienoja uusia kappaleita! En ole ollut kauheasti ajantasalla näiden uusien kipaleiden kanssa, sattuneista syistä. Tänään kuitenkin kerkesin hieman panostaa asiaan, ja löysin pari melko tuoretta shkibaletta, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Tällä kertaa tylsästi kaikki ovat jatkuvassa radiosoitossa, eli jos kuuntelet paljon radioa, nämä biisit tuskin tulevat sinulle minään yllätyksenä.
Aloitetaanpas vaikka tällä. Loistavaa uusi sinkku "The Crow, The Owl And The Dove" suomalaiselta sinfonista metallia soittavalta Nightwish orkesterilta. Kyseinen sinkku on peräisin heidän tuoreimmalta levyltä "Imagenaerum", joka julkaistiin 30. marraskuuta 2011.
Aivan mahtavaa! Niin kaunista ja mahtipontista, loistavaa! Monet true Nightwish fanit menettivät uskonsa tuohon heidän rakastamaansa bändiin 21. lokakuuta 2005, kun bändi erotti heidän silloisen solistin Tarja Turusen. Itseänikin hieman epäilytti bändin uskottavuus jatkossa, mutta ruotsalaisen Anette Olzonin liittyminen bändiin oli loistava valinta! Itse henkilökohtaisesti pidän tätä nykyistä Nightwishiä hieman parempana, verrattuna Turusen aikaiseen. Mitä pidätte? Itse olen ainakin aivan täpinöissä tästä kappaleesta!
Suomalainen, Heinolasta tuleva rock/punk rockia soittava trio kokoonpano Apulanta julkaisee tuoreimmat levynsä 14. maaliskuuta, eli ensi keskiviikkona. Levy tulee kantamaan nimeä "Kaikki kolmesta pahasta". Tämä single, on järjestyksessää toinen single, joka on peräisin tuolta ko. levyltä on nimeltään "Zombeja!", ja se on saanut jo ihan mukavasti radiosoittoa.
On ihmeellistä, miten Apulanta pystyy levy toisensa jälkeen tekemään yhtä uskottavaa rockia! Äijät ovat tehtailleet musiikkia aina vuodesta 1991 tähän päivään saakka. Noiden kahden sinkun perusteella tämä levy ei tee floppia verrattuna aiempiin lättyihin.
Tässä biisissä palataan mielestäni ytimeen! Elikkä palataan bändin punk rock aikoihin, mikä on mielestäni hieno asia. Ihmeellistä, jos vertaillaan heidän aikaisempaa sinkkuaan "Pihtiote", tähän "Zombeja!" sinkkuun, kuinka paljon ne eriävät toisistaan. Kun kuulin "Pihtiote" kappaleen ensimmääistä kertaa ihmettelin, että mitä ihmettä Apulanta pojille on tapahtunut? Autotunea havaittavissa kertsissä, sekä muitakin teknojuttuja... Sitten kuulin "Zombeja!", kunnon punk rähinä kipale, vau!
Mikä oliskaan postaus ilman yhtä uutta dubsteb kipaletta? noh, dubstepiton postaus. Mutta tässä on jotain erityistä... Suomalaista dubsteppiä, vau!
501, eli kyseessä on Helsingissä asusteleva dubstep tuottaja Jussi Leväsalmi. Olet saattanut törmätä Jussin biiseihin, jos olet fiilistellyt paljon D&B musiikkia, jota hän tehtaili aikaisemmin taiteilijanimellä Contour. Kyseessä on kappale, joka kantaa nimeä "Headrush", se on julkaistu muutama viikko takaperin.
Herra kuvaili omaa musiikkiansa näin: "Teen klubimusiikkia, jossa on klassisen draaman elementit eli alku, keskikohta ja loppu. Lataavien introjen jälkeen vähän rymistellään ja paukutellaan pyssyjä, mut lopulta hyvikset voittaa aina!" loistavaa!
Itselle tuli täytenä yllätyksenä, että Suomessakin osataan tehdä näinkin uskottavaa dubstep musisointia. Tällä kyseisellä videolla on Youtubessa jo tämänhetkisen tsekkauksen mukaan 1 045 715 katselu kertaa. Siis Suomalaista dubsteppia? Video on ladattu kahdeksas päivä helmikuuta ja sillä on yli miljoona katselu kertaa?! huhhuh! Biisissä on myös mukana lontoolaislaulaja Belle Humble.
En ole kovin kiinnostunut dubstepistä Suomessa taikka muualla maailmalla. Jos joku teistä tietää enemmän kyseisestä artistista, taikka suomalaisesta dubstepista yleensä: Lueskelisin mielelläni asiantuntevaa tekstiä asiasta! Olen nyt melko laiskalla päällä, enkä jaksa etsiskellä tämän enempää tietoa:) Tsekkaa myös toinen herran paljon mainetta niittänyt kappale: Black & Blue
Tämmöstä tällä kertaa! On sunnuntai ja huomena paluu takaisin ankeaan arkeen, yhy.
Suomalainen, Heinolasta tuleva rock/punk rockia soittava trio kokoonpano Apulanta julkaisee tuoreimmat levynsä 14. maaliskuuta, eli ensi keskiviikkona. Levy tulee kantamaan nimeä "Kaikki kolmesta pahasta". Tämä single, on järjestyksessää toinen single, joka on peräisin tuolta ko. levyltä on nimeltään "Zombeja!", ja se on saanut jo ihan mukavasti radiosoittoa.
On ihmeellistä, miten Apulanta pystyy levy toisensa jälkeen tekemään yhtä uskottavaa rockia! Äijät ovat tehtailleet musiikkia aina vuodesta 1991 tähän päivään saakka. Noiden kahden sinkun perusteella tämä levy ei tee floppia verrattuna aiempiin lättyihin.
Tässä biisissä palataan mielestäni ytimeen! Elikkä palataan bändin punk rock aikoihin, mikä on mielestäni hieno asia. Ihmeellistä, jos vertaillaan heidän aikaisempaa sinkkuaan "Pihtiote", tähän "Zombeja!" sinkkuun, kuinka paljon ne eriävät toisistaan. Kun kuulin "Pihtiote" kappaleen ensimmääistä kertaa ihmettelin, että mitä ihmettä Apulanta pojille on tapahtunut? Autotunea havaittavissa kertsissä, sekä muitakin teknojuttuja... Sitten kuulin "Zombeja!", kunnon punk rähinä kipale, vau!
Mikä oliskaan postaus ilman yhtä uutta dubsteb kipaletta? noh, dubstepiton postaus. Mutta tässä on jotain erityistä... Suomalaista dubsteppiä, vau!
501, eli kyseessä on Helsingissä asusteleva dubstep tuottaja Jussi Leväsalmi. Olet saattanut törmätä Jussin biiseihin, jos olet fiilistellyt paljon D&B musiikkia, jota hän tehtaili aikaisemmin taiteilijanimellä Contour. Kyseessä on kappale, joka kantaa nimeä "Headrush", se on julkaistu muutama viikko takaperin.
Herra kuvaili omaa musiikkiansa näin: "Teen klubimusiikkia, jossa on klassisen draaman elementit eli alku, keskikohta ja loppu. Lataavien introjen jälkeen vähän rymistellään ja paukutellaan pyssyjä, mut lopulta hyvikset voittaa aina!" loistavaa!
Itselle tuli täytenä yllätyksenä, että Suomessakin osataan tehdä näinkin uskottavaa dubstep musisointia. Tällä kyseisellä videolla on Youtubessa jo tämänhetkisen tsekkauksen mukaan 1 045 715 katselu kertaa. Siis Suomalaista dubsteppia? Video on ladattu kahdeksas päivä helmikuuta ja sillä on yli miljoona katselu kertaa?! huhhuh! Biisissä on myös mukana lontoolaislaulaja Belle Humble.
En ole kovin kiinnostunut dubstepistä Suomessa taikka muualla maailmalla. Jos joku teistä tietää enemmän kyseisestä artistista, taikka suomalaisesta dubstepista yleensä: Lueskelisin mielelläni asiantuntevaa tekstiä asiasta! Olen nyt melko laiskalla päällä, enkä jaksa etsiskellä tämän enempää tietoa:) Tsekkaa myös toinen herran paljon mainetta niittänyt kappale: Black & Blue
Tämmöstä tällä kertaa! On sunnuntai ja huomena paluu takaisin ankeaan arkeen, yhy.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Toivepostaus Lapista
"Halusin pois. Jalkani palelivat kylmän maan kosketuksesta, yötön yö
ei antanut minulle mahdollisuutta levähtää. Halusin mahdollisuuden
elää, nähdä ihmisiä, nähdä maailmaa. Lähdin pois, se ei ollut helppoa.
Vaelsin maailmaa, tunsin raskaan taakan harteillani. Näin ihmisiä, näin
maailmaa, en tuntenut kuuluvani joukkoon. En kuulunut sinne. Palasin
takaisin, se oli helppoa. Olin kotona, tännne minä kuulun."
Niinpä niin. Mies pystyy lähtemään kotoaan, mutta koti ei miehestä. Tuo kliseinen lause vaan korostuu, kun kotisi on Lappi.
Tein hieman taustatutkimusta Lapista. Normaaliin tyyliini menin ensimmäiseksi Wikipediaan, tylsää. Sieltä saat kyllä tiedot Lapista, mutta ihan tarpeeksi tiedän jo Lapista? Joo, näin ainakin aluksi luulin. Nuo "faktat" mitä löysin Lapista ovat vain ihmisten kirjoittamia. Halusin kuitenkin tietää jotain muuta. Halusin tietää mitä/miten ihmiset ajattelevat/millaisena he kokevat Lapin. Niimpä kirjoitin hakusanaksi "Lappi Hikipedia" > Lappi for real. Kyllä nuo hieman humoristisella otteella kirjoitetut "faktat" tuovat minulle mieleen sen Lapin, jossa itsekin asun.
Lueskelin myös hieman ihmisten keskusteluja Lappiin liittyen. "Mistä alkaa Lappi?" > "Rovaniemeltä, Sodankylästä, Oulusta" Kröhöm... öö mitä väliä sillä on, että "mistä Lappi alkaa? Kenties tämän kysymyksen kirjoittaja oli matkustamassa pohjoiseen, ja halusi tietää onko hän Lapissa, kun on saavuttanut päämääränsä. Ehkä. En tiedä miksi joku esittää tuollaisen kysymyksen, sillä en itse ole tuollaisia asioita koskaan mietiskellyt. "Kannattaako Lappiin mennä kesällä?" > "Lapissa on paljon hyttysiä kesällä". Mikä kysymys tuo nyt on? Siis mitäköhän ihmettä kysyjä on tällä kysymyksellä halunnut selvittää? Kannataako ylipäätänsä lähteä mihinkään kesällä? Lapissa on hyttysiä, täällä on myös sääskiä, mäkäriä sekä polttiaisia. Tuo kysymys, sekä vastaukset siihen saivat minut naurahtamaan. Miksi? Koska hyttyset ovat Lappilaisille jokapäiväistä elämää kesällä. Meille "Off!" siis hyttysmyrkky, on deodorantti, se on paras antiperspirantti. Se toimii hieman eritavalla mitä normaalit perspirantit, se karkoittaa nuo kiusalliset otukset jotka haluavat sinua imeskellä, okei nyt alkaa menemään hieman sinne ja tänne nämä jutut. Hieman vielä tuosta kysymyksestä. Aloin mietiskelemään tuota kysymystä. Miksi käyttää sanaa "kannattaako"? Sehän on mieltymys kysymys, joka ei kysymyksen muotoilun takia vaadi minkäänlaisia perusteluja? Vastauksesi voisin siis sanoa hyvällä omallatunnolla: "Kannattaa?"
Kävin ala.asteen koulussa, joka sijaitsee n.100 metrin päästä kotoani. En kävellyt kouluun koskaan asfalttipäällysteistä tietä, koskaan minun ei tarviinnut pelätä, että auto ajaa päälleni. Sain kävellä kouluun pehmeää peltoa pitkin, koulun vieressä kasvoi puita, metsää. Talvella en voinut laittaa jalkoihini "skeittikenkiä tai lenkkareita". Jalkoihini vedin aina pitkävartiset Kuomat. Miksi? Koska muuten sukkani olisivat kastuneet, kun kahlasin polvia myöten lumessa. Nyt joku saattaa ajatella, että: "Voi raukkaa...". Ei, olen todella onnekas kun sain kokea tämän kaiken.
Lapsena minulla oli aina talvellä päälläni haalari, kuomat sekä kypärämyssyä muistuttava lakki. Miksi? Typerä kysymys. Ne päällä oli kaikista paras leikkiä. Ei tarviinnut pukeutua muodikkaasti, sillä ei ollut ketään joka sitä olisi arvostanut. Kerran erään hyvän ystäväni luona ollessani käsitykseni pukeutumisesta muuttui. Ystäväni luona ollessani hänen luonaan oli hänen kaverinsa, joka oli tullut Rovaniemeltä kylään. Tuo ystäväni kaveri oli pukeutunut hyvin muodikkaisiin vaatteisiin. Hän nauroi omalle pukeutumiselleni. Silloin tajusin, että mukava pukeutumistyyli ei ole välttämättä paras ratkaisu. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt nauraa hänen pukeutumistyylilleen.
Lapin murre. Kerran ala.asteella ollessani, meillä oli hyvin mielenkiintoinen tehtävä. Saimme lähettää kirjeen samanikäisille opiskelijoille, jotka opiskelivat Helsingissä. Se oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua johonkin ihmiseen, joka ei asu Lapissa. Kirjeessä meidän piti kertoa itsestämme, kuten harrastuksista jne. Aloitin kirjeeni jotenkin näin: "Mie ruukaan...". Siinä vaiheessa opettajani puuttui asiaan ja sanoi: "Helsinkiläiset eivät ymmörrä sanan "ruukata" merkitystä. En vaihtanut sanamuotoa: ottakoot selvää mitä se tarkoittaa:)
Teidän asiasta tietämättömien lukijoideni ei tarvitse. Teen sen puolestanne. Sana "ruukata" tulee ruotsinkielen sanasta "bruka". Sanakirja.org:in mukaan "bruka" tarkoittaa suomeksi "harrastaa, olla tapana, käyttää". "Ruukata" on länsimurretta, mutta jos tulet Lappiin, tulet törmäämään tuohon sanaan useasti. On ihmeellistä, miten tuollainen murresanaston helmi ei ole vakiintunut yhdeksi suomen kielen viralliseksi termiksi.
Lapin murre on yksi hienoimmista asioista Lapissa. Osaan puhua kiitettävästi "Lappia", tosin myönnettäköön, että se on hieman jäänyt viimevuosina. Sillä internetin ihmeellisen maailman ansiosta, muutkin murteet ovat tulleet tutuiksi. Oma kieleni, jota puhun on sekoitus monia murteita. Rakastan suomenkieltä, sen tarjoamia mahdollisuuksia yhdistellä, improvisoida, sekoitella muita kieliä siihen, sekä murteita. Rakastan erityisesti lapin murretta, nautin todella paljon, kun saan kuunnella joidenkin ihmisten, kuten mummini tai muiden pitkäaikaislappalaisten puhetta. Heidän ei tarvitse miettiä, että mihin kohtaan on soveliasta laittaa hoo, sillä se tulee luonnostaan, se tulee sydämestä. Okei, ei nyt kuitenkaan. Äänihuulista, kielestä, pallealihaksesta sekä keuhkoista se tulee.
Minua harmittaa todella suuresti, koska tämä hieno sukupolvi alkaa pikkuhiljaa kadota. Sen myötä myös tuo hieno murre. Yritän kovasti taistella, jotta se ei katoaisi, se on vaikeaa.
Minua ärsyttää suuresti tietyt asiat liittyen lapinmurteeseen. Ensimmäiseksikin, lapinmurretta osaamattomien ihmisten suuri tarve yrittää puhua sitä. Itse ainakin otan sen henkilökohtaisena loukkauksena. En voi vaatia ketään osaamaan puhua sitä, jos silti sitä haluaa puhua. Tiedän paljon ihmisiä, joita tämä sama asia närkästyttää, joten pyydänkin: Älä yritä puhua hoon päälle, jos et sitä osaa. Käytä mieluummin omaa murrettasi, rakasta, arvosta ja puhu sitä.Hieno esimerkki tästä on tämä. Eli hieno esimerkki loistavasta elokuvasta, jonka "pilaa" väkisin väännetty lapinmurre.
Toinen asia, joka saa verenpaineeni nousemaan, on ylikäyttö. Ihmiset jotka OIKEASTI osaavat ko. murretta puhua ylikäyttävät sitä. En sano, että kaikki, mutta näitäkin ihmisiä on. Omasta murteesta saa, ja pitääkin olla ylpeä. Mutta se, kun sitä käyttää sosiaalisessa mediassa niin paljon, että koko teksti on niin epäselvä, että jopa minulle tulee hankaluuksia lukea sitä, ei ole kovin miellyttävää.
Siinä tuli nyt murteesta ihan kiitettävästi, siirrytään seuraavaan aiheeseen.
Lappi, sen maine muualla maailmassa sekä Lapin myyminen. Miten ihmiset muualla maailmassa/suomessa mieltävät Lapin? Kertokaa minulle, te ei lappilaiset lukijani. Minä kerron oman hieman liioitellun näkemykseni siitä, miten muut mieltävät Lapin, sekä lappilaiset. Lapissa asutaan igluissa sekä täälä on jääkarhuja, hui! Uskokaa tai älkää, mutta edellämainitussa ala.asteen kirjeenvaihdossa, helsinkiläiset ala.asteen oppilaat luulivat tosissaan, että nuo edellämainitut asiat pitävät paikkaansa! Lapissa on metsää, metsää ja metsää, sekä poroja. Lappia voidaan nimittää yhdellä termillä>"lande". Täällä ei ole asfalttipäällysteisiä teitä, sen seurauksena ei ole järkeä ostaa mitään muuta autoa kuin maasturia. Lappilaiset miehet ovat ennakkoluuloisia, aivottomia metsienpeikkoja. Jos suomalaisia sanotaan hiljaisiksi>lappilaisia sanotaan mykiksi. Täällä tytöistä tehdään naisia heti kun kuukautiset alkavat. Mitä se siis tarkoittaa? Se tarkoittaa, että naiset opetetaan tekemään käristys miehen kaatamasta hirvestä. Miehet ovat antifeministejä>naisen tehtävä on synnyttää kolme lasta, joista kaksi poikaa. Nuo pojat ovat vanhempien "eläke" tulevaisuudessa, eli he jäävät peräkammarinpojiksi lapsuuden kotiinsa, käyvät töissä ja ruokkivat itsensä lisäksi myös vanhempansa. Lukion käynti Lapissa on järjetöntä ajanhukkaa, sillä kyllähän poroja pystyy hoitamaan ilman tietoa siitä, että nollalla ei saa koskaan derivoida? Okei, yritin olla hieman vitsikäs, sekä yliampuva, mutta kertokaa meille lappilaisille, miten on totuuden laita kysymykseen liittyen?
Palan halusta tietää!
Sitten siirrytään aiheeseen: lapin myyminen. Meillä kävi lukiolla tuossa viimeviikolla naishenkilö, joka kertoi aiheesta "Lapin brändäys". Istuin takariviin, sillä rankan koulupäivän jälkeen mielenkiintoni kuunnella "tylsää" luentoa ei ollut oikein koholla. Päätin kuitenkin tsempata itseäni vielä sen verran, että jaksaisin kuunnella mitä hänellä olisi sanottavaa. En ollut uskoa korviani kun tämä naispuolinen henkilö sanoi: "Miten meidän tulisi muuttaa Lappia, jotta saisimme ihmiset kiinnostumaan siitä?". Tuon lauseen kuultuani, mieleni teki nousta ylös ja huutaa kovaanääneen "EI MITENKÄÄN!". Noin en kuitenkaan tehnyt, vaan tein todella epäkohteliaan ja provosoivan ratkaisun. Laitoin napit korviini ja kuuntelin hyvää musiikkia. Kunnioitan ja arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat tulla puhumaan tällaisille lukiolaisille teineille. Me ei olla varmastikaan yleisöä sieltä päästä joiden mielenkiinto on helppo herättää. En koskaan toimi tavalla, jolla toimin tämän esityksen kohdalla, minua ärsyttää suuresti ihmiset jotka näin tekevät.
Seuraavana päivänä äidinkielen tunnilla, meidän piti kantaa omat kortemme kekoon. Meidät jaettiin ryhmiin>meidän ryhmämme tehtävänä oli juurikin sopivasti "Miten meidän tulisi muuttaa Lappia, jotta saisimme ihmiset kiinnostumaan siitä?". Oma mielipiteeni oli: "ei mitenkään.". En ollut kovinkaan aktiivinen tässä ryhmätyössä. Haluan nyt kuitenkin perustella sekä pohdiskella tätä kysymystä. Okei, oletetaan, että alamme muuttamaan Lappia. Mihin suuntaan alamme sitä muuttamaan? Yritämmekö tehdä siitä Suomen Sunny Beachin? Emme. Miksi? Koska Lapissa ei ole resursseja siihen. Okei, mikä siis olisi paras tapa muuttaa Lappia, jotta saisimme tänne ihmisiä? Vastaus: Ei mikään. Mikä lapissa tällä hetkellä kiinostaa ihmisiä? Metsä, porot, yötön yö, luonto yleensä, talvi>lumi jne. Miten saamme ihmisten tietoon nuo asiat? Noh, esmierkiksi mainonnalla, "brändäämisellä". Tässä vaiheessa ympyrä sulkeutuu. Meidän ei tarvitse muuttaa Lappia>Meidän tarvitsee vain luoda sille brändi>miksi sitten närkästyin tästä ideasta näin paljon? Oletetaan, että todella moni ihminen kiinnostuu Lapista. Muuttoliike Lappiin kasvaa>Lappi alkaa täyttyä ihmisistä. Mitä vaaditaan, jotta noiden Lappiin muuttaneiden ihmisten tarpeet saadaan tyydytettyä? Normaaleja asioita, kuten ruokaa elintilaa, työpaikkoja jne. Mitä seuraa, kun suuri määrä ihmisiä tarvitsee noita asioita? Kyllä, tarvitaan alueita joissa on nuo kaikki edellämainitut asiat. Eli tarvitaan keskuksia, eli tarvitaan kaupunkeja, suuria teitä, rautatieverkostoja jne. Mitä tästä seuraa? Lapista joudutaan kaatamaan metsää, jotta ihmiset saavat elintilaa. Enemmän jokia padotaan, jotta saadaan lisää sähköä jne. Lapissa on nyt paljon ihmisiä>Lapissa on nyt paljon kaupunkeja>Teitä jne. Palataan alkuun. Mikä alunperin houkutteli nuo ihmiset tulemaan Lappiin? Tässä vaiheessa se ei ole enään ajankohtainen kysymys. Tärkeä kysymys, joka nyt pitää esittää on: "Miten saamme nuo ihmiset jäämään Lappiin, kun ne asiat mitkä saivat ne tulemaan tänne ovat kadonneet?" Vastaus: ei mitenkään.>Lapista tulee yksi suuri "kuollut kaupunki">mikään ei enään kiinnosta Lapissa> Nelonen tekee dokumentin Lapista nimellä: 4D: Kun mahdottomasta yritettiin tehdä mahdollista.
Okei, tuo nyt on vaan yksi melko mustavalkoinen teoria, mutta periaatteessa osin tottakin.
Minä itse Lapissa. Olen syntynyt, kasvanut ja elänyt koko elämäni täällä. Pitkän aikaa elin pienessä ns. "kuplassa". Arvostin pieniä asioita, kaikki oli helppoa ja yksinkertaista. Näin varmaan monenkin lapsuus oli. Sitten, kun siirryin yläasteelle tuo kupla rikkoutui. Huomasin, että maailma ei rajoitukaan pieneen asuin kylääni. Kaikki ihmiset eivät olekkaan tuttuja ja mukavia. Maailmassa on paljon paskaakin.
Olen saanut olla onnellinen siitä, että aloin aikoinaan kalastamaan, sekä metsästämään. Toisinsanoen tekemään asioita, joita pystyn harjoittamaan ilman, että minun täytyy lähteä jonnekin kauas. Olen saanut olla onnellinen, että pystyn nauttimaan niistä asioista, joita Lapissa on paljon. Olen ihmetellyt paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat pois täältä. Mikä yhdistää noita ihmisiä? Juurikin se, että he eivät koskaan oppineet nauttimaan niistä asioista, mitkä ovat aivan heidän silmiensä edessä. Yksinkertaisesti, heitä ei vain luotu lappilaisiksi. Ehkä noilla ihmisillä on tulevaisuus jossain muualla. Ehkä heidät on luotu tekemään jotain suurta, mutta ennen sitä heidän on päästävä pois täältä. Minulla ei ole mitään tarvetta muuttaa täältä pois, täällä on kaikki mitä tarvitsen. Jos tuo edellämainitsemani asia pitää paikkaansa. Onko minut siis tuomittu lappilaiseksi? Mielestäni ei. Minulle on annettu mahdollisuus olla lappilainen. Mutta onko minulla mitään tulevaisuutta, tulevaisuutta antaa jotain maailmalle, luoda jotain suurta? Jos en tunne pakottavaa kunnianhimoista tarvetta lähteä? Pystyykö Lapista, jumalan seläntakaa, korvesta tekemään jotain suurta? Noh, aika näyttää. Menipäs syvälliseksi.
Miten minä erotun peruslappilaisesta miehestä? Ensinnäkin on esitettävä kysymys: "Minkälainen on peruslappilainen?" Jokainen vastatkoon tuohon kysymykseen päänsä sisällä. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Olen kalastanut niin kauan, kuin jaksan muistaa. Periaatteena oli aina: kaikki kalat mitkä ovat syömäkelpoisia, otetaan mukaan. Teininä, muutama vuosi sitten ollessani kalalla/kalassa aloin miettimään syitä vähäiseen kalantuloon. Eihän kalakanta säily ennallaan, eikä varsinkaan kasva, jos kaikki kalat otetaan? Sitten sain kalan, se oli selvästi alamittainen harjus. Päästin sen takaisin. Aloin suosia valikoivaa kalastusta, sekä C&R kalastusta, eli Catch & Release. Ei ole järkeä kalastaa pakastinta täyteen kalaa, jos joki josta saa kalaa on "kivenheiton päässä". Sitä paitsi tuore kala maistuu paremmalta, otan vaan sen verran mitä jaksan syödä/sen verran mitä tarvitsen. Aloitettuani tuon kyseisen kalastustyylin, muut katsoivat minua omituiseksi. Vaikka kyse on vaan siitä, että haluan antaa tulevillekin sukupolville mahdollisuuden saada kalaa noista samoista joista, joista itsekin aikoinaan sain.
Sitten siirrytään ajankohtaisiin asiohin Lapissa. Yksi tämänhetken suurimmista puheenaiheista Lapissa, on kaivosala. Ammattikoulumme kaivoslinja on kasvanut räjähdysmäiseen suosioon. En ole varma haluanko kirjoittaa tästä aiheesta, sillä todella moni ystäväni on tuolla kyseisellä linjalla. Tiedän, että tulen saamaan paljon kritiikkiä, sekä paskaa niskaani seuraavien mielipiteideni takia.
Nämä ovat vaan omia mielipiteitäni tästä "kaivosbuumista". Mielestäni kaivostoiminta Lapissa on huono asia. Onko oikeutettua, että joku suuri kaivosalan firma päättää rakentaa ison kaivannon tänne, turmelle suuren palasen arvokasta luontoamme? Käsky tulee jostain helvetin norsunluu tornista, joka sijaitsee...Missä? No ei ainakaan lähelläkään Lappia. Tiedän, että kaivokset työllistävät todella paljon väkeä Lapissa, tuovat tänne paljon ihmisiä, sekä sitäkautta vaurautta Lappiin. Mutta... Kuinka kauan? Nuo ihmiset jotka nyt ovat uravalinnakseen valinneet tuon kaivosalan. He käyvät kolme vuotta ammattikoulua, sen jälkeen vielä ehkä erikoistuvat johonkin suurempaan roolin. Kuinka kauan he loppupeleissä saavat tuota kyseistä työtä tehdä täällä Lapissa? Mitä sitten kun ei ole enään mitään mitä kaivaa? Kuka vastaa noista raunioista? Kuka tulee siivoamaan jäljet? Tietenkin ne siivoavat jotka ovat sotkeneetkin, enpä oikein usko tuota. Entä sitten työläiset? Nuo kaikki nuoret jotka toiveikkaina ovat opiskelleet tuota kyseistä uraa varten. Mitä he alkavat tekemään, ehkä he muuttavat jonnekkin Siperiaan jatkamaan tätä kyseistä työtä. He ovat katkeria, koska tajuavat, että heidät on aivopesty aikoinaan. Lupauksina olivat: "Töitä kaikille, hyvät palkat, tulevaisuuden ammatti" Kuullostaako tutulta? Tiedän, että nyt joku näsäviisastelija tulee kertomaan faktojaan: "Kaivoslinja on monipuolinen koulutus, jossa koulutetaan henkilö sillätavalla, että hän pystyy helposti tekemään muitakin töitä, kuin kaivostöitä. Esimerkiksi rakennusalan hommia, hitsaajan töitä, mekaanikko jne" Tiedän. En provosoikkaan tässä ammattikoulun kaivoslinjaa. Provosoin kaivoksia. Kysytäänkö meidän mielipiteitä? Meidän mielipiteitä, jotka asumme niillä alueilla joihin kaivoksia suunnitellaan. Tottakai meiltä kysytään, mutta mitä merkitystä meidän mielipiteillä on?
Kun lumipallo lähtee pyörimään mäkeä alas, se kasvaa koko ajan alas tullessaan. Aluksi se on ihan harmitonta lunta. Mitä se tarvitsee? Se tarvitsee jonkun, joka tekee siitä pallon ja laittaa sen pyörimään. Kun pallo on pyörinyt tarpeeksi kauan, se on niin suuri, että jyrää kaiken alleen, tuhoten kaiken. Mutta mitä tapahtuu, kun tämä suuri pallo tulee tarpeeksi kovalla vauhdilla, ja tarpeeksi suurena tasaiselle maalle? Se pysähtyy. Jos huono tuuri käy, se särkyy. Mikä kuitenkin tärkeintä, se pysähtyy, jättäen jälkeensä tuhoa ja sekasortoa.
Ymmärtäköön kuka haluaa tämän vertauksen, mutta siihen kiteytyy oma negatiivinen suhtautumiseni kaivoksiin.
Se on sitten valmis. Kulutin kauniin aurinkoisen päivän melkein kokonaan tähän, toivottavasti se oli kaiken arvoista. En valita, tämä oli hyvin mielenkiintoinen kirjoittaa, vaikka ulkona olikin kaunis ilma. En aloittanut Lappi aiheista postaustani kovin innoissaan, sillä en mielelläni kirjoita Lapista. Miksi? En tiedä. Toivottavasti kuitenkin käsittelin aihetta tarpeeksi laajalti, sekä riittävän monesta näkökulmasta. Toivottavasti piditte:)
Siinä vielä pari pikkuveljen ottamaa kuvaa. Käy tsekkaamassa myös hänen blogi.
Fiilistely biiseinä tämän postauksen tekemisenä toimi: Yön polte: Tyttö sinä olet meritähti/ Jukka Poika:Älä tyri nyt/ GG Caravan: On se hienoo/ Skrillex:Bangarang Sekä norjalainen black metalli.
Sitten vielä pakollinen biisi, liittyen Lappiin.
Niinpä niin. Mies pystyy lähtemään kotoaan, mutta koti ei miehestä. Tuo kliseinen lause vaan korostuu, kun kotisi on Lappi.
Tein hieman taustatutkimusta Lapista. Normaaliin tyyliini menin ensimmäiseksi Wikipediaan, tylsää. Sieltä saat kyllä tiedot Lapista, mutta ihan tarpeeksi tiedän jo Lapista? Joo, näin ainakin aluksi luulin. Nuo "faktat" mitä löysin Lapista ovat vain ihmisten kirjoittamia. Halusin kuitenkin tietää jotain muuta. Halusin tietää mitä/miten ihmiset ajattelevat/millaisena he kokevat Lapin. Niimpä kirjoitin hakusanaksi "Lappi Hikipedia" > Lappi for real. Kyllä nuo hieman humoristisella otteella kirjoitetut "faktat" tuovat minulle mieleen sen Lapin, jossa itsekin asun.
Lueskelin myös hieman ihmisten keskusteluja Lappiin liittyen. "Mistä alkaa Lappi?" > "Rovaniemeltä, Sodankylästä, Oulusta" Kröhöm... öö mitä väliä sillä on, että "mistä Lappi alkaa? Kenties tämän kysymyksen kirjoittaja oli matkustamassa pohjoiseen, ja halusi tietää onko hän Lapissa, kun on saavuttanut päämääränsä. Ehkä. En tiedä miksi joku esittää tuollaisen kysymyksen, sillä en itse ole tuollaisia asioita koskaan mietiskellyt. "Kannattaako Lappiin mennä kesällä?" > "Lapissa on paljon hyttysiä kesällä". Mikä kysymys tuo nyt on? Siis mitäköhän ihmettä kysyjä on tällä kysymyksellä halunnut selvittää? Kannataako ylipäätänsä lähteä mihinkään kesällä? Lapissa on hyttysiä, täällä on myös sääskiä, mäkäriä sekä polttiaisia. Tuo kysymys, sekä vastaukset siihen saivat minut naurahtamaan. Miksi? Koska hyttyset ovat Lappilaisille jokapäiväistä elämää kesällä. Meille "Off!" siis hyttysmyrkky, on deodorantti, se on paras antiperspirantti. Se toimii hieman eritavalla mitä normaalit perspirantit, se karkoittaa nuo kiusalliset otukset jotka haluavat sinua imeskellä, okei nyt alkaa menemään hieman sinne ja tänne nämä jutut. Hieman vielä tuosta kysymyksestä. Aloin mietiskelemään tuota kysymystä. Miksi käyttää sanaa "kannattaako"? Sehän on mieltymys kysymys, joka ei kysymyksen muotoilun takia vaadi minkäänlaisia perusteluja? Vastauksesi voisin siis sanoa hyvällä omallatunnolla: "Kannattaa?"
Kävin ala.asteen koulussa, joka sijaitsee n.100 metrin päästä kotoani. En kävellyt kouluun koskaan asfalttipäällysteistä tietä, koskaan minun ei tarviinnut pelätä, että auto ajaa päälleni. Sain kävellä kouluun pehmeää peltoa pitkin, koulun vieressä kasvoi puita, metsää. Talvella en voinut laittaa jalkoihini "skeittikenkiä tai lenkkareita". Jalkoihini vedin aina pitkävartiset Kuomat. Miksi? Koska muuten sukkani olisivat kastuneet, kun kahlasin polvia myöten lumessa. Nyt joku saattaa ajatella, että: "Voi raukkaa...". Ei, olen todella onnekas kun sain kokea tämän kaiken.
Lapsena minulla oli aina talvellä päälläni haalari, kuomat sekä kypärämyssyä muistuttava lakki. Miksi? Typerä kysymys. Ne päällä oli kaikista paras leikkiä. Ei tarviinnut pukeutua muodikkaasti, sillä ei ollut ketään joka sitä olisi arvostanut. Kerran erään hyvän ystäväni luona ollessani käsitykseni pukeutumisesta muuttui. Ystäväni luona ollessani hänen luonaan oli hänen kaverinsa, joka oli tullut Rovaniemeltä kylään. Tuo ystäväni kaveri oli pukeutunut hyvin muodikkaisiin vaatteisiin. Hän nauroi omalle pukeutumiselleni. Silloin tajusin, että mukava pukeutumistyyli ei ole välttämättä paras ratkaisu. Jälkeenpäin ajateltuna minun olisi pitänyt nauraa hänen pukeutumistyylilleen.
Lapin murre. Kerran ala.asteella ollessani, meillä oli hyvin mielenkiintoinen tehtävä. Saimme lähettää kirjeen samanikäisille opiskelijoille, jotka opiskelivat Helsingissä. Se oli ainutlaatuinen tilaisuus tutustua johonkin ihmiseen, joka ei asu Lapissa. Kirjeessä meidän piti kertoa itsestämme, kuten harrastuksista jne. Aloitin kirjeeni jotenkin näin: "Mie ruukaan...". Siinä vaiheessa opettajani puuttui asiaan ja sanoi: "Helsinkiläiset eivät ymmörrä sanan "ruukata" merkitystä. En vaihtanut sanamuotoa: ottakoot selvää mitä se tarkoittaa:)
Teidän asiasta tietämättömien lukijoideni ei tarvitse. Teen sen puolestanne. Sana "ruukata" tulee ruotsinkielen sanasta "bruka". Sanakirja.org:in mukaan "bruka" tarkoittaa suomeksi "harrastaa, olla tapana, käyttää". "Ruukata" on länsimurretta, mutta jos tulet Lappiin, tulet törmäämään tuohon sanaan useasti. On ihmeellistä, miten tuollainen murresanaston helmi ei ole vakiintunut yhdeksi suomen kielen viralliseksi termiksi.
Lapin murre on yksi hienoimmista asioista Lapissa. Osaan puhua kiitettävästi "Lappia", tosin myönnettäköön, että se on hieman jäänyt viimevuosina. Sillä internetin ihmeellisen maailman ansiosta, muutkin murteet ovat tulleet tutuiksi. Oma kieleni, jota puhun on sekoitus monia murteita. Rakastan suomenkieltä, sen tarjoamia mahdollisuuksia yhdistellä, improvisoida, sekoitella muita kieliä siihen, sekä murteita. Rakastan erityisesti lapin murretta, nautin todella paljon, kun saan kuunnella joidenkin ihmisten, kuten mummini tai muiden pitkäaikaislappalaisten puhetta. Heidän ei tarvitse miettiä, että mihin kohtaan on soveliasta laittaa hoo, sillä se tulee luonnostaan, se tulee sydämestä. Okei, ei nyt kuitenkaan. Äänihuulista, kielestä, pallealihaksesta sekä keuhkoista se tulee.
Minua harmittaa todella suuresti, koska tämä hieno sukupolvi alkaa pikkuhiljaa kadota. Sen myötä myös tuo hieno murre. Yritän kovasti taistella, jotta se ei katoaisi, se on vaikeaa.
Minua ärsyttää suuresti tietyt asiat liittyen lapinmurteeseen. Ensimmäiseksikin, lapinmurretta osaamattomien ihmisten suuri tarve yrittää puhua sitä. Itse ainakin otan sen henkilökohtaisena loukkauksena. En voi vaatia ketään osaamaan puhua sitä, jos silti sitä haluaa puhua. Tiedän paljon ihmisiä, joita tämä sama asia närkästyttää, joten pyydänkin: Älä yritä puhua hoon päälle, jos et sitä osaa. Käytä mieluummin omaa murrettasi, rakasta, arvosta ja puhu sitä.Hieno esimerkki tästä on tämä. Eli hieno esimerkki loistavasta elokuvasta, jonka "pilaa" väkisin väännetty lapinmurre.
Toinen asia, joka saa verenpaineeni nousemaan, on ylikäyttö. Ihmiset jotka OIKEASTI osaavat ko. murretta puhua ylikäyttävät sitä. En sano, että kaikki, mutta näitäkin ihmisiä on. Omasta murteesta saa, ja pitääkin olla ylpeä. Mutta se, kun sitä käyttää sosiaalisessa mediassa niin paljon, että koko teksti on niin epäselvä, että jopa minulle tulee hankaluuksia lukea sitä, ei ole kovin miellyttävää.
Siinä tuli nyt murteesta ihan kiitettävästi, siirrytään seuraavaan aiheeseen.
Lappi, sen maine muualla maailmassa sekä Lapin myyminen. Miten ihmiset muualla maailmassa/suomessa mieltävät Lapin? Kertokaa minulle, te ei lappilaiset lukijani. Minä kerron oman hieman liioitellun näkemykseni siitä, miten muut mieltävät Lapin, sekä lappilaiset. Lapissa asutaan igluissa sekä täälä on jääkarhuja, hui! Uskokaa tai älkää, mutta edellämainitussa ala.asteen kirjeenvaihdossa, helsinkiläiset ala.asteen oppilaat luulivat tosissaan, että nuo edellämainitut asiat pitävät paikkaansa! Lapissa on metsää, metsää ja metsää, sekä poroja. Lappia voidaan nimittää yhdellä termillä>"lande". Täällä ei ole asfalttipäällysteisiä teitä, sen seurauksena ei ole järkeä ostaa mitään muuta autoa kuin maasturia. Lappilaiset miehet ovat ennakkoluuloisia, aivottomia metsienpeikkoja. Jos suomalaisia sanotaan hiljaisiksi>lappilaisia sanotaan mykiksi. Täällä tytöistä tehdään naisia heti kun kuukautiset alkavat. Mitä se siis tarkoittaa? Se tarkoittaa, että naiset opetetaan tekemään käristys miehen kaatamasta hirvestä. Miehet ovat antifeministejä>naisen tehtävä on synnyttää kolme lasta, joista kaksi poikaa. Nuo pojat ovat vanhempien "eläke" tulevaisuudessa, eli he jäävät peräkammarinpojiksi lapsuuden kotiinsa, käyvät töissä ja ruokkivat itsensä lisäksi myös vanhempansa. Lukion käynti Lapissa on järjetöntä ajanhukkaa, sillä kyllähän poroja pystyy hoitamaan ilman tietoa siitä, että nollalla ei saa koskaan derivoida? Okei, yritin olla hieman vitsikäs, sekä yliampuva, mutta kertokaa meille lappilaisille, miten on totuuden laita kysymykseen liittyen?
Palan halusta tietää!
Sitten siirrytään aiheeseen: lapin myyminen. Meillä kävi lukiolla tuossa viimeviikolla naishenkilö, joka kertoi aiheesta "Lapin brändäys". Istuin takariviin, sillä rankan koulupäivän jälkeen mielenkiintoni kuunnella "tylsää" luentoa ei ollut oikein koholla. Päätin kuitenkin tsempata itseäni vielä sen verran, että jaksaisin kuunnella mitä hänellä olisi sanottavaa. En ollut uskoa korviani kun tämä naispuolinen henkilö sanoi: "Miten meidän tulisi muuttaa Lappia, jotta saisimme ihmiset kiinnostumaan siitä?". Tuon lauseen kuultuani, mieleni teki nousta ylös ja huutaa kovaanääneen "EI MITENKÄÄN!". Noin en kuitenkaan tehnyt, vaan tein todella epäkohteliaan ja provosoivan ratkaisun. Laitoin napit korviini ja kuuntelin hyvää musiikkia. Kunnioitan ja arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat tulla puhumaan tällaisille lukiolaisille teineille. Me ei olla varmastikaan yleisöä sieltä päästä joiden mielenkiinto on helppo herättää. En koskaan toimi tavalla, jolla toimin tämän esityksen kohdalla, minua ärsyttää suuresti ihmiset jotka näin tekevät.
Seuraavana päivänä äidinkielen tunnilla, meidän piti kantaa omat kortemme kekoon. Meidät jaettiin ryhmiin>meidän ryhmämme tehtävänä oli juurikin sopivasti "Miten meidän tulisi muuttaa Lappia, jotta saisimme ihmiset kiinnostumaan siitä?". Oma mielipiteeni oli: "ei mitenkään.". En ollut kovinkaan aktiivinen tässä ryhmätyössä. Haluan nyt kuitenkin perustella sekä pohdiskella tätä kysymystä. Okei, oletetaan, että alamme muuttamaan Lappia. Mihin suuntaan alamme sitä muuttamaan? Yritämmekö tehdä siitä Suomen Sunny Beachin? Emme. Miksi? Koska Lapissa ei ole resursseja siihen. Okei, mikä siis olisi paras tapa muuttaa Lappia, jotta saisimme tänne ihmisiä? Vastaus: Ei mikään. Mikä lapissa tällä hetkellä kiinostaa ihmisiä? Metsä, porot, yötön yö, luonto yleensä, talvi>lumi jne. Miten saamme ihmisten tietoon nuo asiat? Noh, esmierkiksi mainonnalla, "brändäämisellä". Tässä vaiheessa ympyrä sulkeutuu. Meidän ei tarvitse muuttaa Lappia>Meidän tarvitsee vain luoda sille brändi>miksi sitten närkästyin tästä ideasta näin paljon? Oletetaan, että todella moni ihminen kiinnostuu Lapista. Muuttoliike Lappiin kasvaa>Lappi alkaa täyttyä ihmisistä. Mitä vaaditaan, jotta noiden Lappiin muuttaneiden ihmisten tarpeet saadaan tyydytettyä? Normaaleja asioita, kuten ruokaa elintilaa, työpaikkoja jne. Mitä seuraa, kun suuri määrä ihmisiä tarvitsee noita asioita? Kyllä, tarvitaan alueita joissa on nuo kaikki edellämainitut asiat. Eli tarvitaan keskuksia, eli tarvitaan kaupunkeja, suuria teitä, rautatieverkostoja jne. Mitä tästä seuraa? Lapista joudutaan kaatamaan metsää, jotta ihmiset saavat elintilaa. Enemmän jokia padotaan, jotta saadaan lisää sähköä jne. Lapissa on nyt paljon ihmisiä>Lapissa on nyt paljon kaupunkeja>Teitä jne. Palataan alkuun. Mikä alunperin houkutteli nuo ihmiset tulemaan Lappiin? Tässä vaiheessa se ei ole enään ajankohtainen kysymys. Tärkeä kysymys, joka nyt pitää esittää on: "Miten saamme nuo ihmiset jäämään Lappiin, kun ne asiat mitkä saivat ne tulemaan tänne ovat kadonneet?" Vastaus: ei mitenkään.>Lapista tulee yksi suuri "kuollut kaupunki">mikään ei enään kiinnosta Lapissa> Nelonen tekee dokumentin Lapista nimellä: 4D: Kun mahdottomasta yritettiin tehdä mahdollista.
Okei, tuo nyt on vaan yksi melko mustavalkoinen teoria, mutta periaatteessa osin tottakin.
Minä itse Lapissa. Olen syntynyt, kasvanut ja elänyt koko elämäni täällä. Pitkän aikaa elin pienessä ns. "kuplassa". Arvostin pieniä asioita, kaikki oli helppoa ja yksinkertaista. Näin varmaan monenkin lapsuus oli. Sitten, kun siirryin yläasteelle tuo kupla rikkoutui. Huomasin, että maailma ei rajoitukaan pieneen asuin kylääni. Kaikki ihmiset eivät olekkaan tuttuja ja mukavia. Maailmassa on paljon paskaakin.
Olen saanut olla onnellinen siitä, että aloin aikoinaan kalastamaan, sekä metsästämään. Toisinsanoen tekemään asioita, joita pystyn harjoittamaan ilman, että minun täytyy lähteä jonnekin kauas. Olen saanut olla onnellinen, että pystyn nauttimaan niistä asioista, joita Lapissa on paljon. Olen ihmetellyt paljon sellaisia ihmisiä, jotka haluavat pois täältä. Mikä yhdistää noita ihmisiä? Juurikin se, että he eivät koskaan oppineet nauttimaan niistä asioista, mitkä ovat aivan heidän silmiensä edessä. Yksinkertaisesti, heitä ei vain luotu lappilaisiksi. Ehkä noilla ihmisillä on tulevaisuus jossain muualla. Ehkä heidät on luotu tekemään jotain suurta, mutta ennen sitä heidän on päästävä pois täältä. Minulla ei ole mitään tarvetta muuttaa täältä pois, täällä on kaikki mitä tarvitsen. Jos tuo edellämainitsemani asia pitää paikkaansa. Onko minut siis tuomittu lappilaiseksi? Mielestäni ei. Minulle on annettu mahdollisuus olla lappilainen. Mutta onko minulla mitään tulevaisuutta, tulevaisuutta antaa jotain maailmalle, luoda jotain suurta? Jos en tunne pakottavaa kunnianhimoista tarvetta lähteä? Pystyykö Lapista, jumalan seläntakaa, korvesta tekemään jotain suurta? Noh, aika näyttää. Menipäs syvälliseksi.
Miten minä erotun peruslappilaisesta miehestä? Ensinnäkin on esitettävä kysymys: "Minkälainen on peruslappilainen?" Jokainen vastatkoon tuohon kysymykseen päänsä sisällä. Vastaus on hyvin yksinkertainen. Olen kalastanut niin kauan, kuin jaksan muistaa. Periaatteena oli aina: kaikki kalat mitkä ovat syömäkelpoisia, otetaan mukaan. Teininä, muutama vuosi sitten ollessani kalalla/kalassa aloin miettimään syitä vähäiseen kalantuloon. Eihän kalakanta säily ennallaan, eikä varsinkaan kasva, jos kaikki kalat otetaan? Sitten sain kalan, se oli selvästi alamittainen harjus. Päästin sen takaisin. Aloin suosia valikoivaa kalastusta, sekä C&R kalastusta, eli Catch & Release. Ei ole järkeä kalastaa pakastinta täyteen kalaa, jos joki josta saa kalaa on "kivenheiton päässä". Sitä paitsi tuore kala maistuu paremmalta, otan vaan sen verran mitä jaksan syödä/sen verran mitä tarvitsen. Aloitettuani tuon kyseisen kalastustyylin, muut katsoivat minua omituiseksi. Vaikka kyse on vaan siitä, että haluan antaa tulevillekin sukupolville mahdollisuuden saada kalaa noista samoista joista, joista itsekin aikoinaan sain.
Sitten siirrytään ajankohtaisiin asiohin Lapissa. Yksi tämänhetken suurimmista puheenaiheista Lapissa, on kaivosala. Ammattikoulumme kaivoslinja on kasvanut räjähdysmäiseen suosioon. En ole varma haluanko kirjoittaa tästä aiheesta, sillä todella moni ystäväni on tuolla kyseisellä linjalla. Tiedän, että tulen saamaan paljon kritiikkiä, sekä paskaa niskaani seuraavien mielipiteideni takia.
Nämä ovat vaan omia mielipiteitäni tästä "kaivosbuumista". Mielestäni kaivostoiminta Lapissa on huono asia. Onko oikeutettua, että joku suuri kaivosalan firma päättää rakentaa ison kaivannon tänne, turmelle suuren palasen arvokasta luontoamme? Käsky tulee jostain helvetin norsunluu tornista, joka sijaitsee...Missä? No ei ainakaan lähelläkään Lappia. Tiedän, että kaivokset työllistävät todella paljon väkeä Lapissa, tuovat tänne paljon ihmisiä, sekä sitäkautta vaurautta Lappiin. Mutta... Kuinka kauan? Nuo ihmiset jotka nyt ovat uravalinnakseen valinneet tuon kaivosalan. He käyvät kolme vuotta ammattikoulua, sen jälkeen vielä ehkä erikoistuvat johonkin suurempaan roolin. Kuinka kauan he loppupeleissä saavat tuota kyseistä työtä tehdä täällä Lapissa? Mitä sitten kun ei ole enään mitään mitä kaivaa? Kuka vastaa noista raunioista? Kuka tulee siivoamaan jäljet? Tietenkin ne siivoavat jotka ovat sotkeneetkin, enpä oikein usko tuota. Entä sitten työläiset? Nuo kaikki nuoret jotka toiveikkaina ovat opiskelleet tuota kyseistä uraa varten. Mitä he alkavat tekemään, ehkä he muuttavat jonnekkin Siperiaan jatkamaan tätä kyseistä työtä. He ovat katkeria, koska tajuavat, että heidät on aivopesty aikoinaan. Lupauksina olivat: "Töitä kaikille, hyvät palkat, tulevaisuuden ammatti" Kuullostaako tutulta? Tiedän, että nyt joku näsäviisastelija tulee kertomaan faktojaan: "Kaivoslinja on monipuolinen koulutus, jossa koulutetaan henkilö sillätavalla, että hän pystyy helposti tekemään muitakin töitä, kuin kaivostöitä. Esimerkiksi rakennusalan hommia, hitsaajan töitä, mekaanikko jne" Tiedän. En provosoikkaan tässä ammattikoulun kaivoslinjaa. Provosoin kaivoksia. Kysytäänkö meidän mielipiteitä? Meidän mielipiteitä, jotka asumme niillä alueilla joihin kaivoksia suunnitellaan. Tottakai meiltä kysytään, mutta mitä merkitystä meidän mielipiteillä on?
Kun lumipallo lähtee pyörimään mäkeä alas, se kasvaa koko ajan alas tullessaan. Aluksi se on ihan harmitonta lunta. Mitä se tarvitsee? Se tarvitsee jonkun, joka tekee siitä pallon ja laittaa sen pyörimään. Kun pallo on pyörinyt tarpeeksi kauan, se on niin suuri, että jyrää kaiken alleen, tuhoten kaiken. Mutta mitä tapahtuu, kun tämä suuri pallo tulee tarpeeksi kovalla vauhdilla, ja tarpeeksi suurena tasaiselle maalle? Se pysähtyy. Jos huono tuuri käy, se särkyy. Mikä kuitenkin tärkeintä, se pysähtyy, jättäen jälkeensä tuhoa ja sekasortoa.
Ymmärtäköön kuka haluaa tämän vertauksen, mutta siihen kiteytyy oma negatiivinen suhtautumiseni kaivoksiin.
Se on sitten valmis. Kulutin kauniin aurinkoisen päivän melkein kokonaan tähän, toivottavasti se oli kaiken arvoista. En valita, tämä oli hyvin mielenkiintoinen kirjoittaa, vaikka ulkona olikin kaunis ilma. En aloittanut Lappi aiheista postaustani kovin innoissaan, sillä en mielelläni kirjoita Lapista. Miksi? En tiedä. Toivottavasti kuitenkin käsittelin aihetta tarpeeksi laajalti, sekä riittävän monesta näkökulmasta. Toivottavasti piditte:)
Siinä vielä pari pikkuveljen ottamaa kuvaa. Käy tsekkaamassa myös hänen blogi.
Fiilistely biiseinä tämän postauksen tekemisenä toimi: Yön polte: Tyttö sinä olet meritähti/ Jukka Poika:Älä tyri nyt/ GG Caravan: On se hienoo/ Skrillex:Bangarang Sekä norjalainen black metalli.
Sitten vielä pakollinen biisi, liittyen Lappiin.
torstai 1. maaliskuuta 2012
Toiveita?
On aika luovuttaa valta lukijoiden käsiin. Kysymys kuuluu: Minkälaisen/Minkälaisia postauksia haluaisitte tulevaisuudessa lueskella? Olen valmis tekemään toivepostauksen. Jostain tietystä artistista/bändistä, genrestä, mielipidekirjoitus, pohdintaa, asiateksti, minuun itseen liittyvä, kuvia??? Melkein mitä vaan maan ja taivaan väliltä saa toivoa. En kuitenkaan kaipaa mitään trollaustoiveita "Vittu mitä paskaa." anonyymeiltä lukijoiltani, kiitos.
Palaan tähän aiheeseen vakavissani todennäköisesti viimeistään sunnuntaina, koska huomena on perjantai ja hiihtoloma alkaa, rebei! Joten lähdemme ystävieni kanssa avaamaan tuon ko. loman mökkeilyn merkeissä. Käyttäkää tilaisuus hyväksenne!
Tilaa:
Kommentit (Atom)