Moiiiii kaikki<3! Jou jou joulu - joku voisi sanoa! Joo mitenkäs menee? Saitteko paljon lahjoja, miellyttivätkö? Söittekö niin, että vieläkin tuntuu kuin 2XL vaatteet ei meinaa sopia päälle? Itse ainakin söin. Huh huh hulluja. Eu uskonut, että saan enää tätä vatsaa niin täyteen - olin väärässä, koska joulu ja kinkku + muut herkut. Itse sain kiitettävästi joululahjoja. Jotkut voivat ajatella, että ikäiseni henkilöllä ei ole enää moraalista oikeutusta vaatia lahjoja; läheisiltään, vanhemmiltaan tms. Kyllä on! Tuo so called "ikä, jolloin lahjoja ei enää ruukata vaatia" on riippuvainen niin monista tekijöistä, että yleisesti ei voi rajata mitään ikää siihen. Uskokaa iloksenne, olen pohtinut tätä asiaa.
1
Jos henkilö on +18v ja käy töissä, josta hän saa palkkaa, ei lahjojen vaatiminen tällöin vanhemmilta ole kohtuuden rajoissa suotavaa.
2
Jos henkilö, joka on täyttänyt 18 vuotta ei käy töissä; opiskelee tai muuta vastaavaa, ja elää vanhempiensa ja valtion varoilla olosuhteiden pakosta, pyytää/vaatii eri suuruisia lahjoja vanhemmiltaan, läheisiltään ystäviltään, on se tällöin suotavaa, jos nuo lahjat edesauttavat henkilön henkistä tai fyysistä kehitystä/hyvinvointia.
Siinä pieni lakipykälä, jostä voisi jopa tehdä lakialoite-ehdotuksen eduskuntaan? Hahhah, vitsi vitsi. Mutta näinhän se menee. Kohtuullistahan se vain on.
Kertokaa omia mielipiteitänne! Tiedän jossain määrin, että lukijoideni ikäjakautuma ei ole kovin suuri, joten tämä on polttava keskustelun aihe, siispä kommenttia!
Joo se ei ollut kuitenkaan tämän postauksen aihe, vaikka tuokin kutkuttavalta aiheelta tuntuukin. Tämä (lahjat) kuitenkin sivuavat hieman tämän kertaista aihetta jonkin verran. Ajattelin tehdä pienen "rage" postauksen. Olen huomannut, että monet suositut bloggaajat tekevät juurikin näitä. Eli kirjoittavat puhekielellä viihdyttävää tekstiä, jostain aiheesta, joka heitä vituttaa ja joka on jokseenkin ajankohtainen. En tee tätä, jotta voisin joku päivä olla heidän tasollaan lukijoiden suhteen, vaan siksi, koska tämä asia vituttaa itseäni suuresti ja te (todennäköisesti) tiedätte vastauksen näihin kysymyksiin.
Hieman off topiccia ensiksi-->
KYSYMYS TEILLE:
Kuinka moni teistä jaksaa lukea postaukseni alusta-loppuun? OIKEASTI? Haluan vastauksen tähän kysymykseen, sillä itse katson postauksista yleensä vain kuvat ja luen tekstin, jos se on tarpeeksi lyhyt tai minulla on siihen aikaa. Miten on? Kertokaa uudistuksia; kuvia, blogin ulkomuodon muuttamista...mitä vaan!
Sitten.
Itselläni oli erittäin miellyttävää aloittaa joululoma, sillä koulunkäyntini on saanut kunnon KICK-STARTIN. En tiedä varmasti mistä moinen johtuu, mutta uskon, että lähestyvät YO-kirjoitukset ja lukion päättyminen sekä mahdollinen jatkokoulutus ovat syynä siihen. Konkreettisiakin tuloksia motivaationi kehitys on tuottanut. Minulla tuli jossain vaiheessa huikea sisäinen motivaatio, käynnissä olleeseen, NEUROPSYKOLOGIAN kurssiin. Aloin opiskella sitä lähes intohimoisesti ja pelkästään oman mielenkiinnon vuoksi. Käynnissä oli myös sosiaalipsykologian kurssi. Sain molemmista kursseista 9 todistukseen, ja minulla tuntui, että en edes antanut kaikkeani (lähellekään kaikkeani) noilla kursseilla. Ymmärsin tuossa vaiheessa, että mitä haluan alkaa ISONA tekemään. Haluan alkaa opiskella psykologiaa. Motivaationi on niin kova, että se on lähes sokaissut minut. Aion kuitenkin yrittää hakea johonkin yliopistoon opiskelemaan ko. ainetta.
Haluaisinkin tietää kaiken mahdollisen yliopistoista ja vielä parempaa, psykologian opiskelusta yliopisto tasolla. JOS sinulla on kokemusta ko. aineesta, niin ole ystävällinen ja jaa tietojasi minulle, olisin todella kiitollinen!
-In to the business-
Onko sinulla älypuhelin? Xcoversamsunglumia 702viisvitun tuhatta kaksymmentä kolme (S)? Oletko huomannut elämäsi muuttuneen tämän puhelimen myötä jotenkin? Itselläni on PUHELIN. Ei tietokonetta, jolla pystyy myös soittamaan, vaan PUHELIN. Saattaa joistakin tuntua hieman erikoiselta ajatella puhelinta, jolla ei pysty edes facebookissa käymään. MUTTA kyllä, se on puhelin.
Itse vaadin puhelimeltani kahta tärkeää asiaa. Sillä pystyy soittamaan sekä lähettämään tekstiviestejä. En tarvitse nettiä tai muuta blabla blaskaa. MAKKARA MAKKARANA - SINAPPI SINAPPINA! Tämä on asenteeni puhelimia kohtaan. Olen todennäköisesti jäänyt jälkeen kehityksestä tällä osa-alueella, mutta minua ei kiinnosta vittuakaan. Jos joku tekopyhä-teini-paska haluaa löytää elämälleen tarkoituksen ostamalla puhelimen, jolla voi lentää kuuhun ja täten kuuluu johonkin edistykselliseen - nykykäsityksen mukaan: valtavirta enemmistöön, niin jääkööt sinne vitun kuuhun puhelimensa kanssa.
Olen ehkä hieman mustavalkoinen, mutta KAIKILLA ON älypuhelin! Toisinsanoen puhelin, jossa on kosketusnäyttö ja tietokoneen suoritusnopeudet tms. Miksi? Mikä siinä on niin hienoa? Miksi puhelimessakin pitää olla netti? Se on ehkä yksi tärkeimpiä kysymyksiä tähän aiheeseen liittyen. Joku voi vastata, että "No jos vaikka ei ole jonku puhelinnumeroa, mutta se on FB, niin voi laittaa sille viestiä chatissa..."
SIIS MITÄ VITTUA?! Nii no ymmärtäähän sen. Ennen näitä "äypuhelimia" ihmiset olikin koko ajan niin hukassa, että ei mitenkään saanu keneenkään yhteyttä, ei löytäny eikä tavottanu... HERÄTKÄÄ! Se kenen numeroa sulla ei ole, sitä sulla ei tarvii ollakaan! Tai jos tarvii nii--> FINDER, 020202 tms. "No mutta netistä saa ilmaseksi!" Sitten saa, olette oikeassa...
Oikeastaan ei mulla nämä älypuhelimet itsessään niin vituta. Lähinnä ihmiset ja miten ne heidän käytökseen vaikuttaa. Oletteko huomanneet? MINÄ OLEN.
Koulussa välitunnilla jengi tulee hymy kasvoillaan rentouttavalle välitunnille. He menevät istumaan kunnon "O:n" muotoiseen rinkiin. Luulisi olevan hyvä raatailla paskaa opettajista, viikonlopusta tai vaikka vittu siitä säästä. NIIN EI! Mitä he tekevät? Kaikki kaivaa taskustaan puhelimen ja hiljentyy aivan kuin joku olisi kuollut. Kaikki katsoo silmät pyöreinä kirkasta valoa loistavaa, tarpeettoman isoa ruutua. Itselleni on edelleen mysteeri, että mitä niin mielenkiinoista siellä ruudussa on, että sitä pitää jatkuvasti kyylätä. Kertokaa mulle, jos tunnette syyllistyvänne tähän! Mitä te sieltä katsotte?! Löytyykö ruudusta elämän tarkoitus? Kertokaa minulle, jolle Nokia 3310 olisi loistava puhelin!
Eikä siinä vielä mitään, mutta tunnit, siis oppitunnit. Otetaan esimerkiksi vaikka kuviteltu hahmo: Annikki. Annikkia ei kiinnosta oppitunnilla käytävät asiat. Niimpä hän nostaa hienon koululaukkunsa pulpetille. Hän kuvittelee olevansa ovela, koska opettaja ei näe puhelinta laukun takaa. Siellä laukun takana hän näpräilee puhelimellaan JOTAIN. Varmasti paljon mielenkiintoisempaa sekä kehittävämpää, kuin mitä hän oppisi jos antaisi edes 40% huomiostaan opettajalle. SITTEN. Yhtäkkiä tämä lievästä keskittymishäiriöstä kärsivä Annikki herää todellisuuteen. "Ai mitä, siis mitä, mitä se tarkoittaaa?!?!?ÄÄÄÄÄ, kerro?!" No opettaja on kärsivällinen ihminen ja tietää Annikin edellisten tulosten perusteella, että ehkä on syytä vääntää tämä asia hänelle rautalangasta. Kun opettaja alkaa selittää tätä asiaa uudelleen, mitä tekee Annikki? No ottaa hänen puhelimensa (älypuhelimen) ja keskittää huomionsa jälleen tähän kapistukseen.
MIKSI? OI MIKSI? Tämä on oikeasti tapahtunut koulussa, MONTA KERTAA. En vain vieläkään saa päähäni attribuutiota tästä tapahtumasta. Mihin hän tällä pyrkii?
Sitten saamattomuus!
Eräällä ystävälläni oli hieno älykäs puhelin. Aina meille tullessaan hän kaivoi tuon puhelimensa esille ja näpräili sitä sekä näytti aina minulle välillä joitain kuvia/videoita sieltä. Minua ei kiinnostanut, että hänellä oli tuollainen puhelin. Pienen ajan jälkeen hän kertoi minulle ostavansa uuden puhelimen. Kysyin syytä tälle hankinnalle. Hän sanoi, että vanha puhelimensa on niin "Paska." Suoritusnopeudet sekä käyttöjärjestelmä kusee ja uudessa puhelimessa kaikki on parempaa. Hänen mielestään ilmeisesti tuo uusi puhelin tekee maailmasta paremman paikan elää.
Noh. Jonkin ajan päästä hän sai tuon vitun kalliin hienon puhelimensa. Kysyin: "No onko hyvä" Vastaukseksi sain kaikki ylistämistä tarkoittavat adjektiivit ja selitykset niille. Aika kului. Eräs päivä ystäväni sanoi minulle: "Ei olisi sittenkään pitänyt hommata tätät puhelinta" Kysyin, että miksi ei? Hän kertoi, että jokin toinen puhelin olisi ollut vielä parempi ja, että hänen nykyinen (uusi) puhelin on ihan paska. MIETTIKÄÄ: Sitä ei voi edes heittää järveen ja sillä ei pysty hakkaamaan nauloja seinään!!! Eihän sellaisella puhelimella tee mitään!
Mikä tämän tarinan opetus sitten oli? Oletteko joskus kuullut sanonnan Mersuista? Peniksen-jatkeista? Noh, miettikää siitä.
Tulevaisuudessa varmasti kaikilla on älypuhelin. Kenenkään ei tarvitse istua vierekkäin, sillä puhelimella voi jutella kätevästi välitunnilla kavereiden kanssa kymmenien metrienkin päähän.
"Pieni tyttö kysyy äidiltään, kun kaksi ihmistä istuu lähekkäin penkillä, että: "Äiti, miksi nuo kaksi istuu nuin lähekkäin?" Äiti vastaa puhelimellaan tytölleen, WhatsAppissa, että: "Se nyt on semmoinen menneisyydestä juurtunut tapa, kun ennen ruukattiin puhua suulla toisille ihmisille." Tyttö järkyttyy suuresti, eikä ole uskoa tätä todeksi."
Semmoista se on. Kertokaa kokemuksia, mielipiteitä, ajatuksia liittyen aiheeseen! Hyvää joululomaa sekä loppuviikkoa kaikille!
Terveppä terve kaikille! Muutamia pyyntöjä/kyselyitä on nyt tullu tästä minun vegetarismi elämästä, joten ajattelin nyt tehdä viimeisen varsinaisen päivityksen liittyen tähän. Koitan tehdä mahdollisimman lyhyitä kappaleita, jotta kaikki jaksaisivat luke loppuun saakka.
Noin 3 kuukautta siis vietin ns. pesko-lakto-ovo-vegetaristin elämää. Eilen sen päätti noin sentin paksuiseksi nuijittu, vähän mediumia kypsempi, hirven sisäfile pihvi, jonka nautin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Oli muuten aivan sairaan hyvän makuinen! Siis kun ajattelee, että en edes oikeastaan muistanut miltä kunnon riista-liha maistuu.
Tuon pihvin jälkeen kutsuimme veljeni kanssa muutaman hyvän ystävän luoksemme saunomaan ja viettämään laatuaikaa yhdessä. Omasta mielestäni oli erittäin miellyttävää nähdä heitä ja vaihtaa kuulumisia niin pintapuolisesti, kuin erittäin diipistikin. Naurettiin, sekoiltiin ja lopuksi vittuiltiin toisille = perushommia, ahh ihan vanhat ajat tuli mieleen!
Tuona kolmena kuukautena en syönyt yhtään lihaa, en nisäkkäiden tai lintujen (lintujen kohdalla muutamaa oloduhteiden pakosta tapahtunutta hairahdusta huolimatta). Aluksi olin erittäin innoissani ko. vegetarismista: mitä kaikkea uutta voin oppia ja miten muutun ihmisenä lihattomuuden seurauksena. Voin sanoa, että alkuhuuma meni melko nopeaa ohi - viikossa parissa. Sitten alkoi vituttaa. Mielentila ailahteli melko rajustikkin välillä, koska ruokamenuni oli paikoin melko yksitoikkoista. Oma vika, koska en jaksanut hakea reseptejä tai ottaa selvää mitä kaikkea voi syödä tms.
Mutta kuten tiedämme: kaikkeen tottuu. Totuin melko nopeasti tähän erikoisruokavalioon ja en pitänyt sitä enää mitenkään erikoisena. Välillä valitessani pizzeriasta vege-pizzan tai ottaessani koulussa kasvisruokaa, joku kysyi, että miksi näin. Silloin itsekin aina havahduin ajattelemaan, että poikkean muista syömiseni perusteella.
Odottamaani paskamyrskyä ei koskaan tullut, mikä on erittäin mielenkiintoista. Isäni ingnoorasi koko asian, setä vittuili, kaverit nauroivat ja vittuilivat; nauroin ja vittuilin itselleni siinä missä muutkin. Ei vakavaa! Äiti hoiti lähinnä ruokaostokseni ja hatunnosto siitä hänelle! Siitä, että hän jaksoi miettiä ja valikoida minulle sopivia ruokia kaupasta normi ostosten lisäksi. Siitä, että hän jaksoi aina silloin tällöin valmistaa jotain minulle sopivaa ruokaa muiden perusruokien lisäksi - love u mom <3
Aluksi tuntui, että ruokavalion muutos vaikutti mielentilaani positiivisesti. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, uskon, että kyseessä oli enemmänkin lume-vaikutus. Mielentilani pysyi melko samanlaisena, kuin ennen.
Tärkein syy: paino. Painoa putosi yhteensä 6kg, mutta uskon, että painonputoamisen syy ei ollut ruokavaliossa (toki silläkin oli oma merkityksensä). Kuntoilin paljon syksyllä, kun vielä pystyi pyöräilemään. Päivän aikana saatoin polttaa 3000-4000 kaloria yhdellä pyöräreissulla. Jos joku siellä ajattelee, että HUHHUH! pitää itsekkin alkaa pyöräilemään, jos noin paljon voi polttaa! Nuo tuhansien -kalorien polttoreissut kestivät suurinpiirtein 5-6h ja matkaa kertyi 60-70km, että helppoa ei painonpudotus missään nimessä ole.
Ymmärsin, että vegetaristi voi lihoa yhtä hyvin siinä missä normi lihansyöjäkin. Kasviruokiin saa mahdutettua yhtä paljon kaloreita, kuin normi ruokaankin. Jos haluaa laihduttaa, ei vegetaristiksi ryhtyminen ole välttämättä paras ratkaisu. Vähentämällä annoskokoja ja luopumalla tietyistä kaloripommeista, saa parhaita tuloksia. Toki itsellänikin on vielä matkaa tavoite painooni, mutta teen niin paljon työtä, kuin koululta kerkeän. Olen muunmuassa pyrkinyt lisäämään arkiliikunnan määrää elämässäni. Eli käytännössä näin: hissin sijaan portaat jne.
Tästä eteenpäin aion jatkaa semi-vegetaristina. Eli vedän lihaa silloin tällöin ja muuten koitan pysyä muiden ruokien parissa. Miksi? Koska minusta tuntuu, että niin on paras, ei sen kummempaa. Mikä sai minut lopettamaan tämän kolme kuukautta kestäneen dieetin? No ensinnäkin se, että vaikutus oli melko vähäinen painoon/mielentilaan. En jaksa kiduttaa itseäni pidättäytymällä lihasta tai loistavista ruoista mitä perheessäni kokataan. Sitten on vielä tämä: Lihan ilot erittäin hyvä kirjoitus, suosittelen lukemaan!
Tässäpä tämä, enempää ei tule mieleen. Jos kuitenkin jotain jäi mielestäsi kertomatta, heitähän kommenttia boksiin! Vastaaan mielelläni! Jos esimerkiksi olet itse alkamassa erikoisruokavalioon ja tarvitset jonkinlaista infoa tai neuvoja jonkin asian suhteen, niin autan ja vastailen parhaani mukaan.
Vielä tähän loppuun, jos joku sanoo, että vegetaristit on homoja ja kasvisruoka on naisille, niin mieti hetken aikaa tätä: Kuinka paljon sinä juot alkoholia? Kasvisruoka ei tee naiseksi, alkoholi tekee. Joten jos sulla on viime aikoina esimerkiksi rinnat alkanu kasvamaan, niin kannattee miettiä omaa alkoholinkäyttöä. Sama naisille; jos viikset tuntuu kasvavan ja alkoholia kuluu huomattavasti, niin syy voi olla VIINASSA! Tämä on perus lukiobilogia/psykologiaa, estrogeeneistä ja testosteroinista:)
Lisää postauksia on tulossa jatkossa, mulla on pari ajatusta mistä haluan kertoa RAGETTAA! Hyvää itsenäisyyspäivää sekä alkavaa viikonloppua kaikille!
Jepulis jee! Syysloma olis päällä ja silleen, mites teillä menee? Onko lomaa vai töitä/koulua, mitäs olette puuhailleet? Itselläni on syysloma - kyllä nyt tuntuu keveältä tämä olotila lomaillessa - ai että! Keveältä nimenomaan, eikä mitenkään sarkastisella tavalla, sillä vege-dieetti jatkuu edelleen. En edes muista monetta viikkoa, viides - olen tällä hetkellä tällä dieetillä. Jokatapauksessa tämä lokakuu mennään tällä ruokavaliolla (ainakin) vielä.
Oikeastaan, nyt kun olen miettinyt tätä "vege-dieettiä"/"lihatonta", mieleen tulee ensimmäisenä, että "so what?" ei tämä nyt eroa normaali elämästä millään tavalla... Sanotaan, että kaikkeen tottuu, ja nyt minusta kyllä vahvasti tuntuu siltä, että tähän on jo totuttu. Ainoat haasteet tulevat oikeastaan silloin, kun jääkaapista ei yksinkertaisesti löydy muuta, kuin lihapullia ja nakkeja. Muuten suhtautumiseni tähän kasvis/kala-ruokavalioon on täysin fine. Ei tunnu erikoiselta, ihan -for real- ei mitenkään erikoiselta.
Tänään käytiin perheen kanssa reissussa ruotsin puolella ja matkalla kotiin pysähdyttiin syömään. Itse otin pizzan kahdella täytteellä = katkarapu ja ananas. Pizza oli hyvä ja halpa. Reilusti tabascoa ja oreganoa päälle niin avot! Jotkut tietenkin voivat tähän tulla sanomaan, että "Katkaravut eivät kuulu lihattomaan lokakuuhun/vege-elämään jne." FUCK YOU! Syön kalaa hyvällä omalla tunnolla ja lue aiemmat postaukset niin ymmärrät mistä on kyse...
Viime postauksen jälkeen lihaa olen nauttinut (siis nyt puhun LIHASTA- nisäkkäiden sekä lintujen lihasta) yhden kananuggetin. Oli pakko. En voinut vastustaa kiusausta. Muuten olen pysytellyt dieetillä tiukasti.
Tänään reissusta löysin ensimmäistä kertaa koko dieettini aikana SOIJA-NAKKEJA! Innolla odotan, että pääsen noita herkkuja testaamaan. Nakkejen lisäksi ostin kasvispihvejä sekä kasvis-kala-pihvejä + muuta pupun ruokaa. Siis nuita soija-tuotteita on oikeasti ihan helvetin vaikeaa löytää näistä meidän perus elintarvike liikkeistä - harmi sinänsä...
Kuinka moni TEISTÄ on lähtenyt lihattomaan-lokakuuhun mukaan? Mitkä fiilikset, mitä olette syöneet? Itsellä homma jatkuu, jatkuu ja jatkuu... määränpäätä ei ole tiedossa. Nytkin on tullut nautittua muutama purkki olutta, joten sen merkeissä kaikille hyvää (lihatonta) loppu-viikkoa!:)
(Ai niin...Joko riittää nämä updatet vai vieläkö teitä kiinnostaa kuulla tästä lisää?)
Terrrrrrrve! Päikkäreiden sijaan päätin nyt ilahduttaa teitä pienellä tilannepäivityksellä. Koeviikko on ahkeroitu ja tuloskin on ainakin tähän mennessä suhteellisen tyydyttävä/hyvä! Uusi jakso alkoi ja voi elämäni kevät, miten pitkältä tämä viikko on tuntunut! Mites teillä, onko viikko ollut normaalia pidemmän tuntuinen? Olenko ainoa, jolle perjantai olisi voinut koittaa jo tiistaina? Jokatapauksessa huomenna on perjantai! Pääsee vähän rentoutumaan, kiva!
Ihan ensialkuun haluan mainostaa tapahtumaa "Lihaton lokakuu". Elikkä mistä on siis kysymys? --> Lihaton lokakuu. Lihaton lokakuu on Madventuresista tuttujen Rikun ja Tunnan perustama valtakunnallinen tapahtuma/haaste kaikille kansalaisille. Vielä ei ole liian myöhäistä osallistua, joten nyt kaikki ottamaan itseään niskasta kiinni ja kuukauden mittaiselle lihattomalle, mars!
Tiedän kyllä, että tällainen erikoisruokavalio ei ole sieltä halvimmasta päästä ja on toki hyvä tietää asiasta jotain, jotta saa kaikkia tarpeellisia ravintoaineita riittävästi. Toisaalta kyllä tämän ruokavalion tuotteita saa edullisestikin, siinä missä "normaalia" ruokaakin. Kyse on mielestäni enemmänkin viitseliäisyydestä alkaa oikeasti tekemään jotain, muuttaa omia tapoja ja rutiineita.
Mutta sitten.
Järjestyksessä neljäs viikko, eli KUUKAUSI tulee itselläni täyteen ensi maanantaina kasvisruokavaliota harjoittaneena. WUHUU! Se ei sinänsä mulle merkitse sen kummempaa, koska homma jatkuu! Jatkuu ainakin tämän lokakuun ajan, jatkosta en sitten tiedä, mutta asiasta ilmoittelen kyllä.
Joo eli pupunruokaa olen vetänyt. Viime perjantaina kävimme pikkuveljen kanssa hakemassa pizzaa safkaksi. Käskin pikkuveljeni hakea itsellenikin pizzan, sillävälin kun itse kävisin tankkaamassa auton. Sanoin hänelle, että ottaa minulle pizzan jossa ei ole lihaa, luonnollisesti.
Kun tulin hakemaan veljeäni pizzeriasta, hän tuli autoon kaksi pizzaa kädessään. Kysyin, että mitä pizzaa hän osti. Hän nauroi ja heitti läpällä, että "HÄHÄHÄÄHÄH. Ostin kaksi pizzaa, joissa on vitusti lihaa - ihan vaan sinun kiusaksi!" En tietenkään ottanut tosissani tuota kommenttia ja hetken päästä veljenikin sanoi kyseisen herjan olleen läppää. Todellisuus sen sijaan iski jälleen päin kasvoja JA KOVAA, kun katsoin pizzaa jota veljeni ylpeänä minulle esitteli. Hän sanoi, että "Tässä on tämä sinun pizza, jossa EI ole LIHAA" Kun katsoin pizzaa, viininpunaiset suikaleet komeilivat pizzan päällä. Mietin, että onko TÄMÄ VITTU JOKU VITSI?! Sanoin hänelle, että "TUOHAN ON VITTU KINKKUA?!" Hän oli MUKA hämillään ja väitti, ettei oikeasti huomannut, että tuo pizza sisältää kinkkua. Hah sure!
Noh, sanoin, että ei hätä ole tämän näköinen - pikkuveljeni saisi tarjota minulle jotain LIHATONTA Rolls'ista ja tällä kertaa tulisin itse valitsemaan. Rolls sijaitsee huoltamo Seo'n kanssa samassa rakennuksessa ja Seo on täällä meilläpäin kunnon AMIS mesta. Mites teillä, onko Seo se kova sana ammattikoululaisten hengailu mestana? No jokatapauksessa moni ystäväni ja tuttavani on ammattikoulussa, jolloin tuttuja oli melko paljon ko. huolto-asemalla. En häpeä omaa ruokavaliotani, mutta en halua herättää sillä ylimääräistä huomiota muiden kanssakävijöiden keskuudessa. Kuiskailin pikkuveljelleni, että "Tilaa tuo Vege-ateria" - samalla katselin muualle, jotta kukaan ei huomaisi, että ruoka tulee minulle eikä veljelleni. Huomasin hymyn kassaneidin kasvoilla - hän selvästi huomasi toimintani. Olin varmaan punaisempi, kuin tomaatti hampurilaisessani...
Menimme veljeni kanssa pelaamaan pelikoneita siihen saakka, että ruoka olisi valmis. Yritin jatkuvasti vilkuilla hermostuneena kassalle, jotta näkisin milloin ruokani on valmis ja milloin sen voin huomaamattomasti noutaa. Kassalle oli kuitenkin niin paljon jonoa, etten nähnyt mitään. Olin melko hermostunut ja sanoin toistuvasti veljelleni, että mennään odottamaan ruokaa lähemmäksi kassaa. Mielessäni pyöri koko ajan kauhukuvia siitä, miten ruoka minulle toimitettaisiin. "Toisiko joku sen minulle ja möläyttäisi, että "Oliko sulle tämä VEGE ateria?"- jolloin pelikoneilla olevat kuulisivat sen". Viimein se hetki koitti... Kuului ihan vitun kova huuto... Tuntui, kuin koko huoltamon ja ravintolan huomio keskittyisi tulevaan tapahtumaan...Tuntui, että kaikkien toiminnat keskeytyivät, kun kuului tämä: "KENELLE TÄMÄ VEGE-ATERIA TULI?!?!" EI VITTU!........ Kaikki katsoivat minua, kun hain ateriani kassalta. Eräs tuttavani kassalla vilkaisi minua vittumainen hymy kasvoillaan, hymyilin takaisin ja selittelin mielessäni, että "Joo ei tämä mulle tule...Olen tällainen lihava suomalainen jääkiekon-pelaaja, joka syö vain LIHAA, joten ei tämä mulle voi tulla, heh heh hee..." Juoksin ulos kaupasta itku-kurkussa.
Okei tuo nyt oli hieman dramatisoitu kertomus ko. tapahtumasta:D
Hampurilainen oli erittäin turha... Pihvi oli mitätön, sen koostumus oli kuin päivän vanhan kaurapuuron. Mutta ihan ok ateria muuten.
Loppu viikko menikin sitten ihan normi seteillä. Painoon tämä dieetti on vaikuttanut erittäin positiivisesti. Kaikenkaikkiaan olen koulun alkamisesta laihtunut yht. 6kg, mikä on ihan okei. Vielä sellainen 10kg ja olen tyytyväinen. Tänään söin: lidlin lohkoperunoita, pakaste-kasvispihviä, kalapuikkoja, yhden leivän jonka päällä tomaattia, kurkkua, paprikaa ja siivu juustoa sekä lasillinen appelsiinituoremehua.
Jees tällaista tällä kertaa. Ajattelin pitää tätä update hommaa vielä ainakin tämän kuun loppuun saakka. Mitäs mieltä olette sellaisesta? Kertokaa mitä haluaisitte tietää lisää tästä minun ruokavaliosta/ mitä haluaisitte lukea näistä postauksista? Ei mulla tällä erää muuta. Hyvää loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!
Teidän toiveesta vähän uppista tästä minun vegetarismista. Minun oli tarkoitus tehdä tämä jo eilen, mutta en ehtinyt/jaksanut, koska koeviikko on todellisuutta ja tehtävää olisi enemmän, kuin tarpeeksi. JOTEN käydäänpäs suoraan asiaan!
Kolmas viikko on nyt parhaillaan käynnissä vegetaristin elämää ja fiilis on normaali, ehkä hitusen virkeämpi(?) Eli lihaa en ole syönyt kolmeen ja puoleen viikkoon, huhhuh! Except...
Toissa päivänä, eli tiistaina, olimme isä-miehen sekä pikkuveljeni kanssa Ivalossa pystyttämässä isäni rakentaman ladon hänen asiakkaalleen. Lähdimme Ivaloon klo 6:30 ja tiedossa oli pitkä päivä... Jokatapauksessa, olin nukkunut edeltävänä yönä noin 3,5h joten... Ruokatunnille lähdimme syömään Ivalon keskustassa sijaitsevaan st1 huolto-asemalle, koska työnantaja tarjosi meille ruoat. Olin jo aikaisemmin nähnyt kauhukuvia ko. tilanteesta, ja todellisuus iski lujaa päin kasvoja, kun katsoin seisovanpöydän ruokavalikoimaa: ei kasvisvaihtoehtoa. Salaattia oli toki, mutta ajattelin, että ei tällainen 100 kiloinen äijä pärjää 11h pelkällä saladila. Työ oli muuten erittäin fyysisesti raskasta ja työpäivä kesti 11 tuntia. Otin reilusti salattia sekä broileri-kastiketta, joka oli vaihtoehto lihaiselle pihville.
Jälkeenpäin podin hieman huonoa omatuntoa tuosta ko. kanansyönnistä, mutta vertaistuella siitä selvittiin!:D Jos vaihtoehtona on nälkäkuolema tai kana, niin kana voittaa.
Ja ja mitäs vielä...
Niin joo lihanhimo on kasvanut exponentiaalisesti tässä ajankuluessa! Viime viikonloppuna ohramallasta meni aika monta tölkkiä ja tuli oltua hieman humalassa. Silloin oli erittttttäin vaikeata sanoa ei lihalle, aamulla sekä illalla. Kaikenlisäksi vielä porukat teki viime perjantaina pizzaa...lihaisaa pizzaa. Miettikää nyt vittu?! Ne haki läheisestä kebab-pizzeriasta tupla-kebab annoksen sitä pizzaa varten?! Tämä on niitten joku salaliitto, jolla ne yrittää saaha minusta taas lihansyöjää! Kestin kuitenkin tuon kiusauksen ja minulle jätettiin pizzaan lihaton nurkka, jonka sain sitten hyvällä omallatunnolla syödä. (aika säälittävää) Sitten pikkuveli?! Se on tehnyt nyt kahdenviikon aikana vissiin 50 piirakkaa... Kuka arvaa mitä piirakkaa?! Joo ei ole kurpitsa piirakkaa, vaan vittu KINKKUPIIRAKKAA! Se ei ole ikinä ennen ees tehny niitä, sitten nyt yhtäkkiä alkaa piirakoita ilmestymään. Haiskahtaa salaliitolta... Kyllä miehen lujaa tahtoa nyt vaaditaan - nyt sitä vaaditaan enemmän kuin koskaan ennen.
Viime yönä näin unta, että tilasin kebab-annoksen TUPLAKEBABILLA! AHHH! Se oli vain unta, mutta silti podin unessa huonoa omatuntoa. SIIIS UNESSA?! HUONOA OMATUNTOA SIITÄ ETTÄ SYÖ KEBABBIA, ENKÄ EES SYÖNY SITÄ KEBABBIA KO ALKO VITUTTAAN NIIN PALJON?! huhhuijakkaa.
Noni sitten. Olen alkanut miettimään tällaista vaihtoehtoa, että pitäisin viikossa yhden lihaisan päivän. Eli vaikka perjanta, jolloin saisin hyvällä omallatunnolla syödä lihaa. Miltäs tällainen teistä kuullostaisi, vaikka omahan se on asiani. Mutta ihan mielenkiinnon vuoksi, mitä olette yhdestä lihapäivästä mieltä?
Muuten olen kyllä pysynyt ihan kasvis/kala- ruokalinjalla. Jos ketään kiinnostaa niin tänään söin: Yksi lidlin kasvispihvi, perunaa ja sipulikastiketta; yhden ruisleivän, jonka päällä siivu juustoa; lasillinen maitoa ja yhden tomaatin. Hyvää oli!
Tällainen update. Mitäs tykkäsitte, heitelkää kommenteilla, että vieläkö kiinnostaa lukea tilapäivityksiä, vai joko riittää? Nyt alan tekeä uskonnon tenttitehtäviä, joiden pitää olla huomena valmiit (ja niitä on ihan liikaa...) Hyvää loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!
Heei! Mites menee? Itselläni menee hyvin, ellei erittäinkin hyvin. Ajattelin nyt tehdä tällaisen -wats up- postauksen pitkästä aikaa. Pari mietettä tässä ennenkuin päästään itse astiaan. Yllätyin erittäin paljon kommentti-tulvasta, joka tuli Bodomi postaukseen, huhhuh - kiitoksia kaikille kommenteista! Siis mitä vittua?! :DD Petyin erittäin pahasti. TEIHIN! >:( No en nyt kuitenkaan. Tuskin kukaan jaksoi edes ko. postausta lukea, joten se on ihan ymmärrettävää. Aloin miettiä, että ovatko lukijani kadonneet jonnekin, oletteko TE vielä siellä? Ilmoittakaa itsestänne, käyttekö vielä SAFCQ blogissani tsekkailemassa tuoreimmat uutiset?
Jees. Aloitetaanpas vaikka tästä kuuluisasta friday 13th päivästä. Mites teillä meni? Kusiko kaikki suunnitelmat, tapahtuiko hirveitä ja odottamattomia asioita? Kummallista kyllä, mutta yleisesti ottaen itselläni nuo kolmannettoista perjantait ovat olleet erittäin miellyttäviä. Näin myös nyt. Perjantai oli erittäinkin mukava kokemus - best friday since... Vaikka mitään erikoista ei sinänsä tapahtunutkaan, oli perjantai/viikonloppu eriTTÄIN miellyttävä.
Noh, mikäs siitä niin helvetin miellyttävän sitten teki? No yksinkertaisesti se, että koko perhe oli tavallaan yhdessä. Tarkoitan nyt erityisesti perjantai- ja lauantai-iltaa. Siis kukaan ei ollut jossain sykkimässä kylillä tai muuten vaan hengailemassa jossain teillä tietämättömillä. Voi veljet miten hyvältä voi tuntua rauhalliset koti-illat! Katsoa Ice Age nmbr 1. yhdessä velipoikien kanssa ja nauraa sitten sitä. Sen jälkeen saunoa yhdessä, rentoutua ja keskustella turhaa paskaa! Miettikääpä nyt! Kuinka monesti itse olet viimeaikoina viettänyt perheiltoja? Tiedän, että kaikilla ei välttämättä sellaiseen ole mahdollisuutta, mutta te joilla on! Kuinka monesti olette tehneet tietoisen valinnan kapakan ja rennon koti-/perheillan välillä? Kuinka monesti olette valinneet jälkimmäisen? Nyt haluan kannustaa oikeasti valitsemaan sen perheillan aina silloin tällöin - se kannattaa! Varsinkin teille nuoremmille lukijoilleni: saattaa tuntua, että viikonloppuna pitää ryypätä ja olla koko ajan menossa jonnekkin, hengailla kavereiden kanssa yömyöhään kylillä tms. EI. Miettikää. Miksi teidän pitää nyt tehdä niitä asioita, joita te kerkeätte tehdä koko täysi-ikäisen elämänne loppuun saakka? Viettäkää niitä perheiltoja, katsokaa elokuvia, syökää suklaata ja sipsiä, juokaa limpparia ja nauttikaa siitä nyt, kun teillä vielä siihen on mahdollisuus! Kyllä te vielä sen maksanne ehditte pilata, mutta perheiltoihin ei välttämättä ole enää mahdollisuutta, kun kasvatte.
Sitten on shitstormin aika... Olen tehnyt paljon asioita kasvaessani, asioita joita en ikinä uskonut tekeväni, hyvänä esimerkkinä toimii tämä blogi. Nyt olen aloittanut jotain, mitä en IKINÄ uskonut aloittavani. Olen aloittanut uuden elämän vegetaristina! No joo. En nyt ole aloittanut mitään uutta elämää, mutta olen toki aloittanut tietynlaisen vegetaristi elämän. Hieno termi tähän omaan vegetarismiini on pesko-lakto-ovo-vegetaristi. Eli siis käytännössä syön ihan normisti kalaa ja muita eläinkunnan tuotteita, mutta en lihaa.
Nyt kaikki on silleen että :O:O:O "SIIS EIKÄ?!?!" Kutsun tätä valintaani eräänlaiseksi liha-dieetiksi. Eli -the main reason- tähän omaan hommaan on painon pudotus. Ja se on toiminut erittäin hyvin. Olen ollut nyt viikon verran vegetaristi "JA ELÄMÄNI ON PARANTUNUT!!!" ei nyt noin agressiivisesti, mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen tähän valintaan. Positiivisia puolia on ainakin toistaiseksi enemmän, kuin negatiivisia. Toki alussa kesti muutaman päivän, että vatsa ehti tottua uuteen ruokavalioon, mutta nyt olen pötsini kannsa ihan fine tämän asian suhteen!
"Hyi kasvisruokaa, yök!" - monet varmaan sanovat. Miksi? Ennakkokäsityksen perusteella, mielestäni. Kasvisruoissa on hyviä ja huonoja ruokia, aivan kuten missä tahansa muissakin ruoissa. Kasvisruoista saa tehtyä ihan yhtä lihottavia ja epäterveellisiä, kuin liha-ruoista. Camoon nyt! Älkää tuomitko ihmistä sen perusteella mitä hän SYÖ! Ei se ole mikään peruste, oikeasti nyt...On kyse siitä, mitä joku SYÖ. Miten se vaikuttaa teidän elämäänne? EI MITENKÄÄN! Antakaa ihmisten syödä sitä mitä he haluavat, siinä ei ole yksinkertaisesti mitään ihmeellistä.
Olen jo nyt sinut tämän vegetarismin kanssa, vaikka vasta viikko on kulunut. Minulle henkilökohtaisesti tämä kasvissyönti on yksityinen asia, en halua kertoa tai julistaa sanomaa vegetarismin hyvistä puolista maailmalle ja täten käännyttää koko maailman ihmisiä vegetaristeiksi. "NO JUSTIINSAHAN SIE SEN TEIT?!" Joo joo. Halusin vain ottaa tämän asia messiin tähän postaukseen, koska aihe on "Miten menee/mitä kuuluu?" Mieluummin haluaisin elää tämän asian kanssa siten, että kenenkään ei siitä tarvitsisi tietää, mutta toisaalta en näe siinä mitään ihmeellistä vaikka kaikki siitä tietäisivätkin. Joten se on minulle se ja sama.
Mutta. Minusta on hauskaa toimia eräänlaisena esimerkkinä sekä ennakkokäsitysten muokkaajana tässä asiassa. Okei, olen ihan normaali suomalainen mies, kalastan, metsästän ja pelaan jääkiekkoa. Kuuntelen raskasta musiikkia ja olen hetero. En arvosta Bob Marleytä, en kuntele regeetä, en ole hindu, enkä ole hippi. Olen siis kaikista näkökulmista katsottuna vastakohta, sille ennakkokäsityksille, mikä monilla (mikä minulla) oli kasvissyöjistä/vegetaristeista. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että kyse on valinnasta, mitä ihminen haluaa syödä... Ei muuta.
Mitä mieltä sinä olet vegetaristeista/vegetarismista? Voisitko itse kuvitella olevasi "pupun-ruoan-popsija" jos et, niin miksi et? Ajatuksia!
Tämä oli tällainen update hommeli. Heitelkää kommentteja tuonne boksiin, jotta tiedän, että missä mennään! Seuraava postaus tulee olemaan todennäköisesti musiikki-aiheinen, sillä nyt on tullut paljon hienoja uusia levyjä, jotka ovat mainitsemisen arvoisia. Nyt kaikki on silleen, että "EIIIII!" mutta minkäs teet. Näissä merkeissä hyvää loppuviikonloppua ja alkavaa viikkoa kaikille!
Ainiin vielä pakko vetää tähän Big Brother, siis tämän Subin reality ohjelma formaatti. Itse olen kova BB fani! Ei, en omista 24/7, mutta tsekkaan joka ilta koostelähetyksen. Mites te, katsotteko BB:tä? Vieläkö jaksaa kiinnostaa vaikka Andy lähti?
Siis tämä julkkis-BB oli täys paska! Ihan -for real-! Eikös talossa pitänyt olla julkkiksia? Eikä ketään vitun bimbo-teini-blogaaja-pissis-mariannea tai sitten joku helvetin "ennustaja", mitä VITTUA?! Ainoa iso plussa oli tietenkin Andy! Seki lähti, joten forget that... Kiinnostus kyllä hiipuu pikkuhiljaa tämän vuoden Big Brotheriin... Nuo "julkkikset" ovat kunnon "NEVA HÖÖÖÖÖRD!" tyyppejä, LOL! Laittakaa vielä Johanna Tukiainen sinne niin a-vitun-vot!
Ei muuta:)
(Nämä tiedot ovat vanhoja. Skippaa tämä eka kappale, mikäli haluat päästä suoraan asiaan!) --> "Miksi kaadumme?" Jotta voisimme nousta jälleen ylös! Tiedän, että ilmoitin aiemmin lopettavani bloggaamisen. Lopettamispäätös saattoi tulla monelle yllätyksena, ja jo viestin muotoilu kertoi homman lopullisuudesta. Olin kuitenkin kyseisellä hetkellä hyvin alamaissa ja suoraansanoen vittuuntunut koko hommalle. Miksi? Koska olin tehnyt hyvin intensiivisesti ja intohimoisesti erästä postausta, joka oli laajuudeltaan sekä informaatio sisällöltään massiivisin postaus tähän mennessä. Mutta, mämmikoura kun olen poistin vahingossa kaiken sisällön postauksesta, jolloin blogger tallensi automaattisesti tyhjän luonnoksen entisen, melkein valmiin postauksen päälle. Kyseisellä hetkellä tuntui, että ei ole mitään järkeä jatkaa koko bloggaamista. Parin nukutun yön jälkeen olin pohtinut asiaa monista näkökulmista ja etenkin omastani, tulin lopputulokseen, että lopettaminen ei ole ratkaisu mihinkään. Olen siis hyvin pahoillani lopettamispäätöksestä, joka ei pitänyt paikkaansa. Mieleni ei yleensä ole näin ailahtelevainen, joten antakaa minulle anteeksi tämän kerran. Toivottavasti tämä oli kasvattava kokemus minulle ja antaa vielä monia hienoja hetkiä bloggaamisen merkeissä. Suvussani on periaate, että periksi ei anneta! Joten miksi antaisin periksi nyt? En todennäköisesti aloittaisi uudestaan tätä todella aikaa ja vaivaa vievää postausta yhdestä Suomen (maailman) suosituimmasta metalli bändistä, ellei ruudun toisella puolella oleva ystäväni olisi odottamassa tätä niin intohimoisesti. Hänen kannustuksellaan sekä optimistisella elämän asenteellaan tämä on jälleen mahdollista! Sinä nimeltä mainitsematon ystäväni siellä ruudun toisella puolella: Tämä on omistettu rakkaudella sinulle!
5. kesäkuuta 1960 Bodomjärven rannalla oli elämää. Neljä nuorta henkilöä oli pitämässä hauskaa yhdessä telttailun merkeissä, Maili Irmeli Björklund (15v), Anja Tuulikki Mäki (15v), Seppo Antero Boisman (18v) sekä Nils Wilhelm Gustafsson (18v). Elämää rannalla oli siihen saakka, kunnes nuoret laittoivat nukkumaan. Kivoissa saduissa on aina onnellinen loppu ja kaikki menee täydellisesti. Noh, kaikki tietävät, että tosielämässä näin ei käy koskaan. Aina joku kusipää menee ja paskoo kaikki. Niin myös tällä kertaa. Ainoa yöstä hengissä selvinnyt henkilö oli kahdeksantoista vuotias Nils Wilhelm Gustafsson, kaikki muut nuoret saivat surmansa. Heidät murhattiin hyvin kylmäverisesti sekä raa'alla tavalla heidän nukkuessaan. Surmatöiden tekijää ei ole saatu kiinni. Bodomjärven murhat ovat kautta-aikain yksi Suomen mysteerisimpiä ja tunnetuimpia rikoshistoriallisia tapahtumia.
Vuonna 1993 kaksi nuorta perusti kokoonpanon, joka tultaisiin yhdistämään tulevaisuudessa hyvin suoranaisesti edellämainittuihin Bodomjärven murhiin. Nuo kaksi nuorta poikaa olivat vasta viisitoistavuotiaita ja tunteneet toisensa lapsuudesta saakka. Yhteistä näille kahdelle nuorelle oli kiinnostus metallimusiikkia kohtaan, joten he päättivät yhdessä tuumin perustaa yhtyeen, joka sai nimekseen IneartheD. Nuo kaksi poikaa olivat Markku Uula Aleksi Laiho sekä Jaska Ilmari Raatikainen.
Kahden henkilön kokoonpano metalli bändissä on varsin epätoimiva yhtälö, mutta basisti Samuli Miettisen liittyttyä remmiin yhtälö oli toimiva.
Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä teille käytännössä ensimmäisen Children Of Bodomin kappaleen! Miettikää, ensimmäinen CoB:in koskaan julkaistu kappale?! Aika kreisiä. Jokatapauksessa, kyseessä on siis IneartheD:in ensimmäinen demo "Implosion of Heaven". Biisistä ensimmäisenä mieleeni tulee kunnon oldschool grindcore: Napalm Death jne. Myös trashmetal vaikutteita biisistä löytyy kasapäin, voitaisiin siis puhua jonkinasteisesta trashcoresta! LOL:D Verrattuna musiikkiin mitä me olemme CoB:ilta tottuneet kuulemaan, tämä eroaa huomattavasti siitä. Inearthedin aikainen musiikki ei mielestäni millään asteikolla mitattuna ole huonoa musiikkia. Raskaudestaan huolimatta se on todellakin fiilistely kelpoista musiikkia, ainakin omaan korvaani. Ei näillä biiseillä nyt varmaankaan maailmankiertueelle lähdettäisi tai oltaisi Ruisrockin pääesiintyjänä, mutta metallia enemmän kuunnelleen ja sitä arvostavan henkilön korvaan se kuullostaa yhtä kauniilta, kuin keväisen, juuri sulanneen puron liplatus! NAM!
IneartheD:in aikoina CoB:in miehitys muuttui useaan otteeseen ennen toistaiseksi lopullista vakiintumistaan. Pääsanoittajana useimmissa kappaleissa toiminut Samuli Miettinen erosi yhtyeestä, hänen perheensä muutettua yhdysvaltoihin. Samulin lähdön seurauksena uudeksi pääsanoittajaksi valikoitui yhtyeen kitaristi ja laulaja Aleksi Laiho. Toisen demonsa jälkeen hra Raatikainen tapasi paikallisen bigbandin harjoituksissa trumpetisti Aleksander Kuoppalan, joka omasi myös kitaran soiton jalon taidon. Kuoppala otettiin bändin rivistöön rytmikitaristiksi. Laiho ja Raatikainen olivat tunteneet aiemmin koulusta herran nimeltä Henkka Seppälän, hänet otettiin bändiin basistiksi Miettisen paikalle. Yhtyeeseen värvättiin vielä kosketinsoittajaksi hra nimeltä Jani Pirisjoki.
Tällä kokoonpanolla kaverit äänittivät kolmannen demonsa, se ei kuitenkaan kiinnostanut yleisöä, eikä levy-yhtiöitä. Jokin olennainen pala puuttui IneartheD:in kokoonpanosta. Laiho tiesi jotain mikä saattaisi auttaa asiaan...koskettimet ja niiden käytön lisääminen kappaleilla. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä Pirisjoki komeili bändin harjoituksissa lähinnä poissaolollaan. Pirisjoelle jäi kengän kuva perseeseen, siihen kiteytyi hänen panoksensa bändissä. Pirisjoki korvattiin Raatikaisen ystävällä, jazzpianistilla nimeltään Janne "Warman" Wirman. Tässä vaiheessa Bodom loi itselleen tyylin, josta se vielä tänäkin päivänä on tunnistettavissa. Wirman oli se puuttuva palanen CoB:in kokoonpanosta, avain, joka avaisi ovet kaiken maailman ja ennenkaikkea levy-yhtiöiden tietoisuuteen!
1997
Wirmanin liityttyä CoB:iin, yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa "Something Wild", elettiin vuotta 1997. Levy julkaistiin yhdessä Spinefarm Recordsin kanssa, ja koska pieni belgialainen levy-yhtiö, jonka kanssa levy ensin aiottiin julkaista, omisti sopimuspaperit nimellä IneartheD, joutui yhtye keksimään itselleen uuden nimen. Blablablaaa puhelinluettelo blablabla Bodomjärvi jne. Pojat löysivät itselleen nimen, joka tultaisiin tuntemaan lähes kaikkialla maailmassa! Children Of Bodom oli todellisuutta!
"Lake Bodom"
"Something Wild." Children of Bodomin ensimmäinen pitkäsoitto oli todellisuutta. Aiempiin tuotoksiin verrattuna Something Wild sisältää jo hieman melodisempaa materiaalia ja musiikki muistuttaa tuntemaamme Bodomia. Albumin tunnetuimpia kappaleita ovat ylhäällä oleva "Lake Bodom" sekä "Deadnight warrior", johon kuvattiin myös musiikkivideo. Vaikka levyn kappaleet muistuttavat jo hyvin paljon Bodomin tyyliä, on se silti vielä hyvin raskasta. Esimerkiksi Deadnight warrior, jonka musiikkityyliksi on ehdotettu jopa black metallia, on hyvin synkkä ja raskas kappale. Sitä se ei kuitenkaan ole. Voin varmuudella hyvänä BM musiikin ystävänä sen kertoa. Ja kuten Laihokin on hyvin selväksi tehnyt, että häntä ei kiinnosta mitä genreä heidän musiikkinsa muiden mielestä edustaa (kunhan se ei ole Power metallia). Monien Bodom-fanien mielestä juurikin tämä "Something Wild" on edelleen kaikista CoB:in levyistä se ns. "paras". Täytyy kyllä itsekin myöntää, että kyseessä on erittäin kova rieska, mutta ei se mielestäni Bodomin tuotannon paras ole. Niinikään juurikin tämä CoB:in ensimmäinen julkaistu levy sisältää Bodomin tuotannon ehkä haastavimmat soittotekniset kappaleet. Mikä selittää sen, että tämän kiekon kappaleita harvemmin keikoilla soitetaan aktiivisesti - harmi sinänsä.
Bodomilla on mielestäni yksi maailmanmusiikkihistorian kaikista hienoimmat levynkannet. Tuo kyseinen viikatemies, joka esiintyy useissa yhtyeen levyjen kansissa, edustaa tietolähteideni mukaan Bodomjärven surmaajaa. WAY TOO COOL!
1999
Kun itse vielä kuuntelin kaikkea paskaa mainstreamia mitä Suomessa ja ulkomailla tehtailtiin, julkaisivat Alexi miehistöineen heidän järjestyksessä toisen pitkäsoittonsa. Tuo albumi sai nimekseen "Hatebreeder". Albumi oli alunperin tarkoitus julkaista nimellä "Towards Dead End", mutta viimehetkillä se vaihdettiin kyseiseen heitbriideriin. Kyseinen "Towards Dead End" löytyy kuitenkin albumin biisilistalta, kappaleen muodossa. Albumilta löytyy monenlaisia mielenkiintoisia teoksia, esimerkiksi kappale joka kantaa nimeä "Silent Night, Bodom Night", jonka on sanoittanut Alexi Laihon silloinen naisystävä Kimberly Goss. Albumilta löytyy myös bändin omaa nimeä kantava kappale, eli "Children Of Bodom".
Ylläoleva kappale on albumin järjestyksessä 6. kappale ja kantaa nimeä "Black Widow", kyseinen kappale on oma henkilökohteinen lempikappaleeni tältä lätyltä. En osaa perustella valintaani sen kummemmin, mutta se iskee kuin lapion isku takaraivoon! Levy sisältää monia helmiä, kuten "Downfall" josta kuvattiin myös musiikkivideo ja on saatavilla myös single-julkaisuna. (En ala pureutumaan sen kummemmin noihin musiikkivideoihin, ne ovat perus-metallimusiikkivideoita. En toki vähättele niitä, ne ovat hyvin tehtyjä ja niillä on hyvä fiilistellä loistavaa musiikkia kuvan kera!). Albumin kappale "Children Of Bodom" on myös saatavilla single-julkaisuna.
COB jatkoi hyväksi koetulla tyylillä myös tällä rieskalla, eikä tuottanut pettymystä. Kirjoittaisin niin mielelläni fiilistelyjä ja mietteitä levyn teknisestä osastosta, mutta kun en ymmärrä hevonvittuakaan D-molleista, duureista tai drubaduureista, niin en viitsi alkaa munaamaan itseäni, vaan annan kokeneempien tehdä sen. Kaikenkaikkiaan oikein toimiva albumi!
2000
Kun itse otin ensimmäisen suuren askeleen elämässäni aloitettuani peruskoulun ala-asteen, julkaisi CoB järjestyksessä kolmannen studioalbuminsa, joka sai nimekseen "Follow The Reaper" (eli nopea suomennos: "Seuraa raiskaajaa") hehheh. Reaper. Toisin kuin kaksi aiempaa levyä, tämä äänitettiin Abyss-studiolla, Astia-studion sijaan. Käsi ylös ketä kiinosti? Sitä se minäki. Levy on edelleen tuttua ja turvallista Bodomia. Tältä levyltä löytyy erittäin kovia ja maailmanlaajuisestikin tunnettuja biisejä. Niistä mainittakoon "Hate Me!" sekä "Everytime I Die", josta kuvattiin myös musiikkivideo (jonka eeppisyydellä ei ole rajoja, huh:D) Tsekatkaa ite! Levyllä on yhdeksän kappaletta, jotka ovat kaikki Alexin sanoittamia ja säveltämiä.
Oma henkilökohtainen suosikki tältä räiskäleeltä on yllä oleva kappale, eli "Hate me!". Yksinkertaisesti kaikki Bodomin kappaleet joissa on Keyboard intro toimii! Tästä kyseisestä kappaleesta se vielä selkeää entistä kirkkaammin, kaikki jotka uskaltavat väittää toisin, vastaavat seurauksista tuolle levyn kansikuvan hahmolle! Tässä live-vedossa tuo intro toimii vielä paremmin, voin sanoa, että orgasmi ei ole kovin kaukana, mutta ei siitä sen enempää.
"Follow The Reaper" jatkaa edelleen toimivalla linjalla, eikä petä uskollisia faneja, uskon, että myöskään uudet tuttavuudet eivät tähän pety!
Huomatkaa käärme Laihon nimettömässä. Tuo käärme on tietääkseni Alexin "kihlasormus", korjatkaa jos olen väärässä.
2003
Juuri, kun itse aloin siirtyä räpistä ja muusta sheibelistä metallimusiikin ihmeelliseen maailmaan, Bodomi julkaisi heidän järjestyksessä neljännen pitkäsoittonsa, jonka nimeksi valikoitui "Hate Crew Deathroll". "Hate Crew Deathroll" sisältää monia minun omia henkilökohtaisia lemppari Bodomin kappaleita, niistä mainittakoon juurikin albumin nimeä kantava kappale "Hate Crew Deathroll". Levyn järjestyksessä 7. kappaleesta "You're Better Of Dead" tehtiin myös single-julkaisu. Musiikkivideoita tehtailtiin levyn kappaleista "Sixpunder" sekä "Needled 24/7". Edellämainittu kappale "Needled 24/7" on viimeisimmän tsekkaukseni mukaan Children of Bodomin kuunnelluin kappale Spotifyssä. Helmiä täynnä siis tämä levy! Tämä albumi jäi yhtyeen kitaristi Alexander Kuoppalan viimeiseksi.
Yllä oleva kappale kantaa juurikin levyn nimeä "Hate Crew Deathroll". Se on yksi lempikappaleistani kyseiseltä kiekolta. Mutta on mielestäni myös mainitsemisen arvoinen lyriikoidensa puolesta. Ne ovat mitä ilmeisimmin nimittäin omistettu suurimmaksi osaksi COBHC:lle eli Children of Bodom - Hate Crew:lle ELI kaikille CoB:in faneille >> "We're the Hate Crew, we stand and we won't fall... We're all for none and none for all. Fuck you! We'll fight 'til the last hit And we sure as hell ain't taking no shit!" Jos et osaa englantia tässä käännös... vitsi vitsi, Google-kääntäjä on siinä tapauksessa pelastuksesi. Erittäin hieno biisi, toisaalta upeiden lyriikoidensa vuoksi, mutta myös kiippari intron takia!
"Hate Crew Deathroll" on mielestäni vielä ns. oldschool Bodomia. "On vielä", sillä seuraava levy onkin jo kappale erikseen. Loistava albumi jälleen! Joistakin saattaa tuntua, että yritän nuoleskella jonkun persettä, sillä yhtään negatiivista sanaa ei kyseisestä bändistä ole mainittu. Noh, odottakaa kyllä niitäkin vielä tulee! (ehkä...tuskin)
Heavy Fucking Metal Motherfucker!
2005
Tässä vaiheessa, kun itse löysin tämän loistavan bändin, CoB julkaisi heidän järjestyksessä viidennen pitkäsoittonsa, joka sai nimekseen "Are You Dead Yet?". Olin löytänyt Bodomin, oi kyllä! Voi sitä riemun määrää! Sain kuulla ystävältäni, että bändissä soittaa kitaraa oman sukunimeni omaava henkilö, eli Alexander Kuoppala. Olin haltioissani, huh. Kun otin asiasta enemmän selvää, hän oli lähtenyt juuri vittuun bändistä ennen tätä kyseistä levyä. Se siitä.
Joo elikkä Are you dead yet? Ostin välittömästi tämän levyn, kun se julkaistiin ja se onkin oma henkilökohtainen suosikkini. Levyllä ei oikeastaan ole mielestäni yhtään huonoa kappaletta, kaikki ovat loistavia! Tämä albumi on myös ensimmäinen Bodomin albumi, jossa soittaa Roope Latvala, Kuoppalan tilalla. Levy on siitäkin erikoinen, että kolmelle sen biiseistä kuvattiin musiikkivideot; "Are You Dead Yet?" "In Your Face" ja "Trashed, Lost & Strungout". Are You Dead Yet? on CoB:in toistaiseksi myydyin albumi, korjatkaa jos olen väärässä.
"In Your Face" levyn järjestyksessä 5. kappale ja oma henkilökohtainen suosikkini. Sen lisäksi että kyseinen kappale on levyn paras biisi, on se myös mielestäni koko Bodomin tähänastisen tuotannon paras kappale. En osaa perustella taaskaan, mutta kuunnelkaa tuo biisi, niin ymmärrätte. En voi muuta sanoa kuin, että IN YOUR FACE! Jos Bodomeilta jotain haluan fiilistellä, se on juurikin tämä levy. Musiikillisesti idioottikin osaa sanoa, että tyyli poikkeaa hieman aiemmasta, mutta tuskin osaa sanoa, että miten. Tämä levy toimii kiilana, joka jakaa Bodom-fanien mielipiteitä suuresti; jotkut vihaavat, jotkut rakastavat. Itse en pysty ymmärtämään, miten tästä voi olla pitämättä. Jotkut sanovat, että Bodomin tyyli vaihtui tämän albumin myötä. Ehkä muuttui hieman, mutta ei missään nimessä vaihtunut. Are You Dead Yet? levyllä on edelleen kaikki musiikilliset-piirteet, joista Bodomi on tunnistettavissa. Kerrassaan loistava albumi 5/5!
Alexi ja Roope Ilosaari-rockissa kesällä 2009
2008
Kun itse olin alkanut jo fiilistellä monipuolista metallia laidasta laitaan, CoB julkaisi järjestyksessä kuudennen studioalbuminsa "Blooddrunk". Huomasin, että he tekivät uuden levyn ja tottakai olin innoissani uutisesta, siispä ostin levyn. Odotin levyltä ehkä hieman liikoja, sillä edellinen plätty oli sen verran HC. Totta puhuen petyin hieman tähän levyyn. Levyllä ei mielestäni ole yhtään sellaista kappaletta johon olisi helppo tarrautua ja fiilistellä. Vaan koko levy on melko tasapaksu kokonaisuus. Toisaalta heidän edellinen albumi antoi melko kovan haasteen tulla takaisin vielä kovemmalla setillä. Eli vertailukohde ehkä hiema hämärtää albumin todellista minäänsä. Kaikki eivät ilmeisesti olleet kanssani samaa mieltä, sillä albumi myi kultaa Suomessa jo ennen julkaisupäiväänsä.
Albumilta löytyy silti mainitsemisen arvoisia ja HYVIÄ kappaleita. Esimerkiksi kappaleista "Smile Pretty For The Devil" "Hellhounds on My Trail" ja "Blooddrunk" tehtiin musiikkivideot. Tämän levyn julkaisun aikoihin CoB:ista oli jo tullut tunnettu bändi maailmalla ja "Blooddrunk" listattiin Yhdysvaltain albumi-listan sijalle 22.
Tämä kappale on mielestäni ehkä levyn paras kappale. En viitsi alkaa perustelemaan valintaani juurikaan, sillä jos totta puhutaan, en ole kuunnellut tätä albumia kovinkaan vakavasti montaa kertaa. Ehkä juuri sen pettymyksen vuoksi, minkä se aikoinaan minulle tuotti. Ehkä olisi aika päästä yli tuosta asiasta ja ottaa tämä levy kuunteluun siinä missä muutkin CoB:in albumit.
Jokatapauksessa hyvä lätty, tosin ei sitä parhaimmistoa Bodomilta. Eli jos olet uusi tuttavuus, en voi suositella tätä levyä ensimmäiseksi kosketukseksi Bodomin kanssa.
2009
Kun itse olin jo siirtynyt kuuntelemaan ja seuraamaan monia metallibändejä, CoB julkaisi järjestyksessä jo seitsemännen plätyn, joka kantaa nimeä "Skeletons In The Closet". Tämä levy on erittäin mielenkiintoinen, sillä se sisältää kokoelman Bodomin cover-kappaleista ja lisäksi kolme ennen julkaisematonta coveri-kappaletta; "Hell Is For Children"-(Pat Benatar) "Antisocial" -(Trust/Anthrax) ja "War Inside My Head" -(Suicidal Tendencies). Odotin innolla päästä kuulemaan levyä, ja voin kyllä sanoa, että Bodomin cover-kappaleet ovat parasta cover-antia, mitä maailmasta löytyy!
Mielestäni levyn parasta antia on kyseinen kappale (musiikkivideon kera) joka on Creedence Clearwater Revivalin "Lookin' Out My Back Door" coveri. Kun kuuntelee tuon kappaleen, kera tämän musiikkivideon, ei naurulta voi välttyä, ainakin hymyn se tuo huulille, pakostakin! Tämä kappale/musiikkivideo on hyvä esimerkki siitä miten rentoa musiikkia tällainenkin vakavasti otettava metallibändikin voi tehdä! Kaiken ei tarvitse aina olla synkkää, kylmää ja SAATANAA! Vaan tärkeintä on tehdä sitä mitä rakastaa, eli metallia. Ihmisten kanssa joita sitä rakastaa tehdä, eli band-membereitten. Ihmisille jotka sitä rakastavat kuunnella, eli MEILLE!
Levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen kokonaisuus. On hauskaa kuunnella kappaleita, jotka ovat coveroitu kuullostamaan Bodomilta. Erittäin miellyttävä ja rento kuuntelukokemus, suosittelen!
GTI tytöt!:DD
2011
Kaksi vuotta kerkesi kulua viimeisimmän albumin "Skeletons In The Closet" julkaisusta, kun Bodom julkaisi jo järjestyksessä KAHDEKSANNEN kokopitkäsoittonsa! Huhhuh, 14 VUOTTA heidän ensimmäisen "Something Wild" albumin julkaisun jälkeen ja tuntuu, kuin äijät eivät olisi vanhenneet päivääkään! Ainakaan sitä ei heidän musiikistaan kuule! Toisaalta, ehkä hieman vanhan toistoa on ikävä kyllä havaittavissa joissakin kappaleissa, mutta se on ihan ymmärrettävää. Ei kukaan loistobändi ole pystynyt tekemään jokaisesta levystään mestari-teosta.
Children of Bodomin kahdesannes albumi sai nimekseen "Relentess Reckless Forever". Minun täytyy jälleen myöntää, että tähänkään rieskaleeseen en ole kovin syvällisesti paneutunut. En ole niin kova Bodom-fani, jos fiilistelen Bodomia, niin silloin se on Bodomin vanhaa tuotantoa. Uskon, että useimmat CoB:in fanit tekevät juurikin näin. Mutta tämäkään albumi ei mikään floppi ole. Albumilta löytyy erittäin kovia raitoja, esimerkiksi levyn järjestyksessä kahdeksas kipale, joka kantaa nimeä "Was It Worth It?", joka on myös levyn ainoa single kappale ja johon kuvattiin myös musiikkivideo. "Was It Worth It?" on omasta mielestäni yksi albumin ehdottomasti kovimpia biisejä!
Yksi albumin kovimmista biiseistä omasta mielestäni on tämä "Roundtrip to Hell and Back". Ylläri ylläri, en taaskaan osaa perustella omaa valintaani, mutta se vaan kolahtaa itseeni. Siihen on helppo tarttua ja sitä on hyvä fiilistellä.
Kuten jo aikaisemmin mainitsin, CoB:in nykyinen tuotanto toistaa jossain määrin itseään. Eli tällä tarkoitan seuraavaa. Kun CoB aikoinaan aloitti musiikillisen tuotansonsa se teki jotain poikkeuksellista, jotain erilaista ja erityistä. Yleisö kiinnostui tästä ja nosti Bodomin ihmisten tietoisuuteen. Mutta! Jo kahdeksan albumia tuottaneena kokoonpanona uusien juttujen keksiminen voi olla osittain melko hankalaa, kun miettii sitä mitä kaikkea tuon bändin jäsenistön päistä on jo irronnut. Tuo edellinen huomioon ottaen "Relentess Reckless Forever" on otettava hyvin vakavissaan loistavana kokonaisuutena ja sitä voi ehdottomasti suositella!
2012
Kahdeksan pitkäsoittonsa jälkeen Bodomin pojat päättivät koota yhteen 14 vuoden satoansa ja nitoa se yhtien kansien sisään. "Holiday at Lake Bodom (15 Years Of Wasted Youth)" on CoB:in toistaiseksi ensimmäinen kokoelma CD, joka sisältää kappaleita jokaiselta Bodomin julkaistulta kiekolta. Kokoelma-albumi sisältää myös kaksi ennenjulkaisematonta teosta: "I'm Shipping Up to Boston" - (Dropdick Myrphys-cover) ja "Jessie's Girl" (Rick Springfield-cover).
Yllä olevaa kappaletta on tullut luukutettua ennen peliä pukukopissa useita kertoja, kyseessähän on siis albumin järjestyksessä 6. kappale, eli "I'm Shipping Up to Boston". Voin sanoa, että tämä biisi luo kyllä jostain syystä sellaisen taistelufiiliksen, että huhhhuh! Loistava kappale CoB:ilta!
2013
Uusi albumi! Mutta ei vielä. 6. kesäkuuta 2013 on luvattu julkaisu-päivä tuolle uudelle albumille, joka kantaa nimeä "Halo of Blood" ! HC nimi kieakolle! Albumin biisilista on jo julkaistu ja näyttää siltä, että levyllä tulee olemaan 10. täysimittaista kappaletta!
Kansitaide on jälleen huipussaan, ihmeellistä miten ne keksiiki! Mutta siis joo, tuossa olisi traileri CoB:in uuteen "Halo of Blood" albumiin, joka on jo CoB:in yhdeksäs levy, huh! Innolla odotan kyllä tätä tulemaksi, jotta pääsemme ystäväni kanssa sitä fiilistelemään! Tässä tovi sitten joku oli ladannut Tuben puolelle kappaleen tältä kyseiseltä albumilta. Kappale oli juurikin "Halo of Blood", kuuntelin sen silloin ja voin sanoa yllättyneenä, että se oli oikeastaan todella hyvän kuuloinen ralli! Odottakaamme siis innolla seuraavaa albumia, jonka julkaisuun ei ole kuin vähän päälle kuukausi!
Wou WOu wou, hetkonen seis nyt! Ikivanhaa tietoa täällä, phöh!
Levy on ulkona ja se ollaan nyt pari kertaa läpi kuunneltukin. Ja. Voin sanoa, että huhhuh. Olipas paskaa täynnä koko kiekko... NO EI TOD! Levy on erittäin hieno kokonaisuus ja mainitsemisen arvoisia kappaleita täynnä. Levyn täytyy - korostan sanaa TÄYTYY olla hyvä, jos jo ensi kuuntelukerralla jotkut biisit alkavat kolahdella ja fiilis nousee kattoon. Yleensä kuuntelen uuden levyn useampaan kertaan läpi ennen kun kappaleet alkavat näyttää todellisen minänsä ja kokonaisuus avautuu kunnolla. Tällä kertaa niin ei käynyt vaan lukuisat levyn kipaleet avautuivat eteen heti ensimmäisellä kuuntelu kerralla.
Rieskale on siis CoB:in poikien järjestyksessä yhdeksäs kokopitkä albumi ja kantaa nimeä "Halo of Blood". Se sisältää kymmenen kappaletta joista yhdestä tehtiin single julkaisu; "Transference".
Albumin järjestyksessä yhdeksäs kappale "All Twisted" on tällä hetkellä oma lempikappaleeni kyseiseltä kiekolta. Voin jopa sanoa, että se on yksi parhaista Bodomin kaikista julkaistuista kappaleista. Albumilta löytyy monia mielenkiintoisia kappaleita, niistä mainittakoon "Dead Man's Hand On You" joka on jotain uutta Bodomilta. Sillä kappale on hyvin rauhallinen, eikä se räjähdä liikkelle- tai rajuun räminään missään vaiheessa. Biisi on ihan kuunneltevissa oleva kipale, mutta en alkaisi hehkuttamaan sitä sen enempää.
CoB - Jäsenet Alexi "Wildchild" Laiho (Solisti & Vokalisti)
Alexi Laiho, eli toinen CoB:in perustajajäsenistä, soittaa bändissä kitaraa sekä toimii yhtyeen solistina. Alexi on syntynyt 8. huhtikuuta 1979 eli viimeisimmän tiedon mukaan hän on 33 vuotias! Vanha äijä, herranjumala! Alexi on kirjoittanut ja säveltänyt suurimman osan CoB:in kappaleista, eli rispekti pisteet hänelle siitä!
Hän oli melko epäsosiaalinen lapsi, perheeseen kuuluivat isä Heikki, äiti Kristiina sekä isosisko Anna. Hän oli hyvin musikaalinen lapsi ja on soittanut mm. viulua. Laiho tutustui isosiskonsa kautta moniin metallibändeihin, niistä mainittakoon Megadeath ja Pantera. Hän opiskeli musiikkia Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa sivuinstrumenttinaan piano. Ja kuten Wikipedia asian kuvailee: Laihosta tuntuikin toisinaan turhauttavalta soittaa tiettyjä opeteltavia kappaleita, hän oli kuitenkin käsittänyt Steve Vain Passion and Warfaren kuultuaan, ettei kitaran soittamisessa voi edetä kovin pitkälle pelkän itseopiskelun kautta.
Wildchild Laiho on seurustellut aikoinaan Kimberly Gossin kanssa joka toimi myös laulajana Sinergy nimisessä kokoonpanossa. Nykyään Alexi seurustelee Kristen Mulderigin kanssa, hän on Slayerin manageri! huhhuh.
Alexilla on myös ollut omia henkilökohtaisia ja vakavia ongelmia. Hän yritti itsemurhaa Ruotsissa albumien "Something Wild" ja "Hatebreeder" välillä. Alexi on myös vapautettu asepalveluksesta. Jotkut sanovat, että vapautus liittyy tähän itsemurhayritykseen, mutta ne ovat "kuulopuheita". Jos jollain on enemmän tietoa kyseisestä asiasta, kertokaa toki!
Sivuprojektit ja vierailut
Alexilla on useita maineikkaita vierailuita menestyksekkäitten yhtyeiden kokoonpanoissa sekä muutamia mainitsemisen arvoisia sivuprojekteja.
Eräs Laihon sivuprojekteista on suomalainen vuonna 2004 perustettu punk-rock/speed-metal yhtye nimeltään "Kylähullut", jossa Alexi soittaa kitaraa sekä laulaa. En tosin sitten tiedä kuinka kovissa elämä ja sielun voimissa tämä yhtye on tänäpäivänä, varmaan melko heikoilla kulkee.
Myös suomalaisen blackmetal-kokoonpanon "Impaled Nazaren" kahdella kappaleella Alexi on vetänyt kitarasoolot sekä kirjoittanut kaksi kappaletta kyseiselle yhtyeelle.
Lisäksi Laiho on soittanut Synergyssä sekä Thy Serpentinessä, mutta ne jäivät lyhyiksi projekteiksi Bodomin kasvattaessa suosiotaan.
Alexi on vieraillut monien yhtyeiden kokoonpanoissa. En ala luettelemaan kaikkia niitä, mutta kerron muutaman maineikkaimman sekä mielestäni mielenkiintoisimmat vierailut.
Norther. Suomalainen DM-yhtye joka on hyvin kiistelty ja paljon keskustelua herättänyt. Monella tuttavallani on nimittäin jokin ihme tarve vertailla CoB:ia ja Northeria. Monilla heistä on vielä tarve väittää, että "NORTHER MATKII BODOMIA!" LOL sanon tähän, molemmat bändit ovat loistavia tavallaan. Tosin Norther oli loistava siihen asti, kunnes yhtyeen vokalisti/kitaristi Petri lähti kyseisestä bändistä pois. Jokatapauksessa, Alexi on vieraillut yhtyeen albumilla "Mirror of Madness" kipaleilla "Dead" "Everything Is an End" ja "Mirror of Madness". Siinä teille! Tässä aiheessa ei ole enää mitään vertailtavaa/kiisteltävää, jos jollain on, niin menkää hirttämään itsenne! Norther on Norther ja CoB on CoB, end of the fucking story. Lisäksi Aleksi on laulanut Warmenin "Somebody Is Watching Me" sinkulla! Lisäksi monilla muilla kokoonpanoilla ja kappaleilla.
Alexi (Wildchild) Laiho
Jaska Ilmari Raatikainen (Rummut)
Jaska Ilmari Raatikainen (18. heinäkuuta 1979 Lappeenranta) 33 vuotias vanhus! on rumpali CoB:issa, hän on toinen perustajajäsenistä Aleksi Laihon kanssa. Raatikainen on ollut hyvin musikaalinen lapsesta saakka. Hän soitti nuorena pianoa sekä käyrätorvea suurehkossa jazz-orkesterissa. Raatikainen aloitti rumpujen soittamisen hieman myöhemmin, mutta otti sen sittemin omaksi pääsoittimekseen. Hänen esikuviaan ovat mm. Scott Travis (Judas Priest) ja Lars Ulrich (Metallica) = LOL. Suomalaisista Kai Hahto (Wintersun) on vaikuttanut Jaskan soittotyyliin. Raatikaisen ansioista CoB:in jäsenistöön liittyivät myös Alexander Kuoppala ja Janne Wirman. Jaska käytännössä sekä teoriassa perusti Children of Bodomin yhdessä Alexi Laihon kanssa, rispekti pisteet siitä heille!
Bodomin 10 kappaletta alkaa "rumpu-introlla" eli Raatikaisen työskentelyllä. 10 kappaletta! Yksi niistä on albumilla "Hate Crew Deathroll" 4. kappale "Bodom Beach Terror".
Persoona Wikipedian mukaan: Hän on lähiympäristönsä mukaan todella hiljainen persoona, joka viettää paljon ajastaan yksin, pitää lukemisesta ja valitsee yksiöitä hotelleissa ja vuoteita kiertuebussin ylänurkasta. Raatikainen ei yleensä koskaan anna haastatteluita, koska hänen mielestään muilla on paljon enemmän sanottavaa. AWWWWW<3
Sivuprojektit ja vierailut
Raatikainen on vieraillut Synergy yhtyeen Euroopan kiertueella, rumpali Tonmi Linmanin loukattua jalkansa. Jaska on soittanut myös Virtuocityn debyyttialbumilla "Secret Visions". Jaska on soittanut myös suomalaisessa Evemaster yhtyeessä heidän minialbumilleen "Wither" neljä kappaletta. Ja sitten... NORTHER! Jos sinä et tiedä Chuck Schuldineriä, niin häpeä! Ja kovasti! Chuck Schuldiner. Raatikainen soitti Deathin Chuckille omistetussa muisto-konsertissa 1. maaliskuuta 2002 rumpuja yhdessä Northerin kanssa. Raatikainen osallistui myös Northerin taustalauluihin albumiin "Mirror of Madness" yhdessä Alexi Laihon kansssa.
Raatikainen on myös innostunut (tai ainakin ollut joskus innostunut) näyttelemisestä ja hänet voit bongata kolmesta jaksosta "Siamin tytön" nimisessä sarjassa.
Jaska Ilmari Raatikainen
Janne Viljami "Warman" Wirman (Koskettimet)
Janne Wirman toimii CoB:in kosketinsoittajana, hän on syntynyt 26. huhtikuuta. 1979. Wirman liittyi bändiin vakituisesti "Something Wild" albumin aikoihin korvaamaan bändin ex-pianistia Janne Pirisjokea. "Sotamies" - Janne aloitti pianon soiton jo 5-vuotiaana ja on voittanut monta kertaa "Maailman paras soittaja" titteleitä. Burrn! - lehden äänestyksissä.
Itse henkilökohtaisesti en pidä Jannesta persoonana, ainakaan haastatteluiden perusteella. Mielestäni hän on jotenkin liian ylpeä tms. Jokin hänessä vaan ärsyttää minua aika-ajoin ihan perkeleesti! Soittajana ja band-memberinä hän on 5/5!
Sivuprojektit ja vierailut
Jannella on oma sivuprojekti (ainakin ollut, en ole varma onko vieläkin) yhdessä hänen veljensä kanssa, tuo kokoonpano kantaa nimeä Warmen. <--Toimiva bändi btw! Hienoa musiikkia kaverit tehtailivat/-vat. Wirman on soittanut Timo Kotipellon soolo-albumeilla ja Masterplanin debyyttialbumilla. Lisäksi hän on vieraillut Idols-voittaja (pellen) Ari Koivusen albumilla "Fuel for the Fire"
Sivuprojektit ja vierailut
Latvala Bros oli Roopen ja Jussi Latvalan perustama pienimuotoinen hanke joka soitti suomalaista instrumentaalista metallia. Ko. kokoonpano toimi vuosina 1993-1994. Latvala soitti Waltari nimisessä yhtyeessä useamman vuoden. Ja tietenkin Stone, mutta se nyt ei mikään varsinainen "sivuprojekti" ole.
Roope Latvala
Henri Samuli Seppälä (Henkka T. Blacksmith) (Basso)
Henkka on syntynyt 7. heinäkuuta. 1980. Seppälä liittyi Bodomiin vuonna 1996, jolloin CoB tunnettiin vielä IneartheD:inä, elikkä Henkka on melkolailla alkuperäisjäseniä. Blacksmith Henkka aloittin kitaransoiton 13 vuotiaana jonka jälkeen hän siirtyi bassoon 15 vuotiaana liityttyään CoB:iin. Hän toimii yhtyeessä basson soiton lisäksi taustalaulajana. Henkka on erikoinen kaveri, tosi erikoinen! Hän harrastaa jalkapalloa ja opiskelee kehitysmaatutkimusta sekä poliittista historiaa. Wat? Ei siinä kunnioitettava juttu, että riittää kiinnostusta muuhunkin, kuin soittamiseen! Seppälä kuuluu tähän erikoiseen live-soittajien ryhmään, jotka pitävät esiintymisestä ilman paitaa. Monet varmaan jo miettivätkin, että mistä tulee tuo "T." hänen taiteilija nimeensä. No se tulee tietenkin sanasta "Torso". Lempibändejä häneltä löytyy mm. Cannibal Corpse, Slayer, Sepultura...
Sivuprojektit ja vierailut
Toisin kuten kaikilla muilla CoB:in jäsenillä, Henkalla ei ole sivuprojekteja, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää kun lisää yhtälöön jalkapallon ja opiskelut. Ennen Bodomiin liittymistä hän soitti kolme vuotta rumpuja Aivokasvain nimisessä yhtyeessä.
Minä ja CoB
Kun olin vielä nuori ja vetreä pojan kolli, musiikki-makuni liikkui lähinnä 90-luvun dance systeemeistä hoppiin ja räppiin. Niitä tuli fiilisteltyä melko ansioikkaasti. Kasvaessani hieman ja 90-luvun taittuessa milleniumin aikoihin - 2000 luvun koittaessa pienen kylän nuorisossa tapahtui jotain. Yhtäkkiä huomasin kaikkien olevan kiinnostuneita raskaammasta musiikista ja kylän jo vanhemmat nuoret leimasivat kaiken keveämmän musiikin "homojen - musiikiksi" , mukaan lukien The Rasmus, joka oli lempibändejäni noihin aikoihin. Joka tapauksessa. On ihmeellistä miten helposti pystyy unohtamaan oman lempibändinsä ja kääntymään sitä vastaan, kun joku ihminen jota kunnioittaa niin käskee/sanoo. Kyllä. Kuljin noihin aikoihin melko paljon valtavirran mukana ja vaihdoin musiikkimakuani sen mukana. Kotoa koitin etsiä jotain raskasta musiikkia jota kuunnella. Etsin sitä kokoelma albumeista, jotka sisälsivät kunnon mainstream kappaleita, kappaleita jotka saivat paljon radio-soittoa jne. Miksi? Koska emme omistaneet tietokonetta ja täten emme myöskään nettiä, joten... No eihän noista albumeista mitään Amorphista raskaampaa tietenkään löytynyt.
Viidennellä luokalla se tapahtui. En ole ihan 100% varma saimmeko pöytäkoneen ollessani 5. vai 6. luokalla, mutta muistaakseni jokatapauksessa 5.-6.- luokan välillä. Löysin YouTuben ja voi elämä... Niin paljon metallia, RAAKAA LIHAA, VERTA JA HEVOSIA PERKELE! Ymmärsin, että metalli-musiikki on sitä mikä minut sytyttää! Aloin fiilistellä erilaista ja erityylistä metallia laidasta laitaan - pidin siitä todella. Noihin aikoihin lähes kaikki ystäväni kuuntelivat raskaampaa musiikkia. Ala-asteella vedettiin aina kuulokkeet päässä ja tykitettiin Kalmahia sekä muuta metalli-liiton kamaa. Voi niitä aikoja.
Kuudennella luokalla ollessani Bodom tuli kuvioihin. Kaikki olivat kyllä kuunnelleet jonkin verran CoB:ia aiemminkin - mukaan lukien myös itseni - mutta jostain syystä homma räjähti käsiin vasta tässä vaiheessa. Pelasin noihin aikoihin myös jääkiekkoa ja voi veljet ja veljien veljet! Oikein naurattaa nyt kun miettii, että ketkä kaikki kaverini silloin Bodomia fiilistelivät. Tyypit, jotka nyt kuuntelevat jotain helvetin Aviciitä, Karri Koiraa ja muuta paskaa mainstreamia, kuuntelivat silloin OIKEAA musiikkia ja etenkin CoB:ia - tai ainakin he minulle niin väittivät. Se oli jonkinlainen muoti-ilmiö tuolloin. Muistan kerran erään kaverini kysyneen minulta tuolloin, että: "Eikö olekki Bodomi maailman paras bändi?". Muistan vastanneeni, että: "Onhan se kova, mutta on parempiaki."
Tämä ns. muoti-ilmiö alkoi vituttaa itseäni hyvin suuresti, sillä CoB:ista oli tulossa itsestäänselvyys ja mainstreamin kaltaisia vaikutteita omaava bändi, sillä kaikki pelletkin (joista tiesin sen verran, että he eivät oikeasti edes pitäneet ko. bändistä) kuuntelivat sitä ja kantoivat CoB:in paitoja jne. Itsekin fiilistelin noihin aikoihin paljon Bodomia ja oikeasti fiilistelin sitä. Tämä massailmiö sai kuitenkin itseni luopumaan Bodomista ja aloin fiilistellä raskaampia sekä enemmän underground piirteitä omaavia yhtyeitä, jotta en sulautuisi tähän "CoB - maailman "paras" bändi" - massaan. Pidin CoB:ista ja kuuntelin sitä mielelläni, mutta ennen kaikkea pidin metallista yleensä, enkä vain jostain tietystä bändistä, sulkien pois kaiken muun metallin.
Tuo edellämainittu tauko CoB:ista jäi tavallaan päälle, koska tämä buumi jatkui ylä-asteelle saakka. Kuvitelkaa nyt: Ylä-asteen 7. luokalla lähes joka toisella pojalla on pitkät tai pitkähköt hiukset ja päällään joko Bodomin tai Sonatan paita? Itseäni alkoi lähes kuvottaa tuo ilmiö. Onneksi se ilmiö ei kestänyt kauaa, sillä jo 8.-9. luokan taitteessa kaikki palautui lähes normaaliksi. Nuo "pellet", jotka aiemmin pitivät Sonatan ja CoB:in paitoja, hautasivat ne ilmeisesti paskaan, ostivat pinkit paidat, pillifarkut ja leikkasivat "muodikkaat" hiukset. Itse en siitä huolimatta jaksanut fiilistellä CoB:ia sen erikoisemmin - soittolistastani kyllä löytyi Bodomia, mutta se oli siellä tasa-arvoisena muiden rinnalla.
Vuodet vierivät ja pian oltiinkin jo lukiossa. CoB:ia en nähnyt enkä kuullut missään, ellen sitä itse sitä kuunnellut. Tutustuin lukiossa hurjiin hevimiehiin ja viimein sain ystäviä, jotka pitivät METALLISTA ja COB:ista. He osasivat arvostaa ko. genreä ja bändejä, he fiilistelivät metallia yleensäkin, eivätkä jotain tiettyä bändiä. Lukiossa tutustuin myös erääseen hyvin merkilliseen henkilöön, josta myöhemmin tuli erittäin hyvä ystäväni. Puhutelkaamme tätä ystävääni nimellä Herra M.
Olimme eräs kaunis päivä Herra M:än kanssa ajelemassa paskarinkiä hänen Sierrallaan. Kuuntelimme musiikkia volat kaakossa ja popitimme, koska Herra M omisti melkoisen laadukkaat subwooferit. Ystäväni selaili kappaleita eteenpäin soittimesta, kunnes kaiken Popedan ja räpin sekoituksen keskeltä kuulin tutun soundin. Pysäytin ystäväni ja ilmoitin hänelle, että: "Onhan sulla oikeaa musiikkiaki tässä soittimessa!". Herra M ei innostunut CoB:ista vaan selasi sen ohi mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Mieleeni tuli oitis, että ehkä tämä uusi ystäväni oli aikoinaan kuulunut tuohon Bodom-buumiin ja kappale on jäänne entisiltä ajoilta. Annoin asian olla - jatkoimme Popedalla.
Kului noin vuosi tai puolitoista tai kaksi vuotta, kunnes ystäväni kohtasi dramaattisen muutoksen elämässään. Hänen pitkä-aikainen parisuhteensa päättyi. Elettiin ilmeisesti vuoden 2012 kesää? Korjatkaa mikäli näette tarpeelliseksi. Jokatapauksessa ystäväni oli ymmärrettävästi hieman paskana. Ystäväni tappoi itsensä... NO EI SILTI!:D Pahoitteluni, oli ihan pakko! Kerran menimme serkkuni kanssa Herra M:än ystävän luokse, jossa myös Herra M oli. Tapahtui jotain odottamatonta, jotain mitä en olisi voinut Herra M:ästä odottaa. Tämä seuraava asia joka oli tapahtuva, muutti käsitykseni ystävästäni lähes täydellisesti. Herra M kuunteli ystävänsä luonna musiikkia melko kovalla. Tuon musiikin esittäjä oli Children of Bodom.
Fiilistelimme tuon illan CoB:ia ystäväni kanssa ja olin todella innoissani! Herra M tiesi loppujen lopuksi melko paljon ko. yhtyeestä ja olin yllättynyt! Ystäväni tutustutti minut uudelleen Bodomin mystiseen maailmaan. CoB:in fiilistely oli päivittäistä hupia ystävälleni, ja täten myös minulle. Opin pitämään bändistä uudelleen ja sain melkoisia fiilistely hetkiä yhdessä CoB:in kanssa.
Kului noin vuosi tai kaksi, kun aloin huolestua. Olin odottanut hetkeä, jolloin ystäväni laajentaisi omaa metallin kuunteluaan ja alkaisi kuunnella myös muita metalli-bändejä CoB:in lisäksi. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hän fiilisteli edelleenkin CoB:ia ja vain CoB:ia (no oli siellä jotain Slipknotia välissä, mutta what ever!). Jossain vaiheessa itseäni alkoi vituttaa se jatkuva Bodomin fiilistely. Se ei kuitenkaan vituttanut sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan oli tavallaan mielekästä kuunnella Bodomia niin paljon. Aina oppi jotain uutta, jotain mitä pystyi fiilistelemään yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka kuuntelimme jatkuvasti CoB:ia yhdessä ystäväni kanssa, aloin luukuttaa sitä myös yksinkin.
Luukutin Bodomia oikeastaan melko kauan, mutta melko nopeasti se väheni. Bodomilla on harvinaisen paljon kappaleita, jotka kestävät aikaa ja joita jaksaa kuunnella yhä uudelleen, silti niihin kyllästymättä. Jokatapauksessa on niin paljon muutakin hyvää musiikkia, jota haluttaa fiilistellä! Nykyään kuuntelen CoB:ia silloin tällöin Herra M:än kanssa ja joskus myös itsekseni. Fiilistelin "Halo of Blood" - albumin muutaman kerran läpi, mutta siihen se sitten jäikin. Albumi on melko toimiva kokonaisuus ja sitä on hyvä fiilistellä jos C.O.B - hammasta rupeaa kolottaa. Siinäpä sitä onkin, minä ja CoB on melko lailla siinä.
Ystäväni (Herra M) ja CoB
"I don't give a fuck!" ja muut lainaukset CoB:ilta ja Alexi Laiholta kuuluvat ystäväni jokapäiväiseen sanavarastoon. Totta puhuen en ole koskaan tavannut ketään ihmistä, joka suhtautuisi intohimoisemmin johonkin yhtyeeseen tai artistiin, kuin Herra M. Hänen antaumuksellinen omistautumisensa ja panostuksensa CoB:iin liittyen on vähintäänkin ihailemisen arvoista. Se kuinka ihminen jaksaa fiilistellä saman yhtyeen samoja kappaleita jatkuvasti monta vuotta, on joko järjetöntä tai ihan helvetin järkevää - tai sitten se on vaan "I don't give a fuck!" Ystäväni tietää CoB:ista kolme kertaa enemmän, kuin kukaan tuntemani henkilö. Joku saattaa luulla, että itse tiedän paljon ko. bändistä. Eheei, sanotaanko nyt vaikka näin, että Wikipedia tietää - en minä. Itsekin tiedän jonkin verran, mutta oma tietoni verrattuna Herra M:än tietoihin on kuin, vertaisi järveä mereen. En olisi yhtään yllättynyt, jos Herra M vaihtaisi oman nimensä virallisesti Alexiksi joku päivä!
Ystäväni tutustutti minut uudelleen CoB:iin ja sai minut tekemään tämän postauksen. Tämä postaus on omistettu hänelle ja uskon, että hän on tätä ihan vitusti odottanutkin. Ihmettelen vain, että miksi? Hänhän tietää jo kaiken? Noh, ehkä hän ajattelee, että kertaus on opintojen äiti.
CoB - Fiilistelyt YouTubessa
On olemassa muutamia loistavia tapoja fiilistellä CoB:ia nimenomaan juurikin Tuben kautta. Nyt aion linkittää muutamat videot tänne josta pääsette kunnolla nauramaan, elämään, bailaamaan ja fiilistelemään CoB:in kanssa! Children of Bodom - LIVE Chaos Ridden Years FULL SET --> Loistava tapa fiilistellä CoB:ia livenä. Erittäin hyvin toteutettu live äänitys, josta huokuu rök! Monet biisit paljastavat kokonaan uusia puolia itsestään tässä loistavasti taltioidussa showssa - suosittelen!
History of Bodom --> Viisiosainen video, jossa bändin tyypit kertovat hieman CoB:in historiasta omin sanoin. Sisältää loistavaa infoa bändistä, jota et välttämättä muualta saa!
Retards of Bodom --> Randomi shittiä Chaos Ridden Years lätyltä.
Aleksi Laiho - Hansin matkassa --> Vastikaan televisiossakin näytetty jakso sarjasta, joss kokki Hans Välimäki vierailee julkkisten luona valmistamassa ruokaa. Tässä jaksossa nähdään Alexi Laiho. Mielenkiintoinen ja huvittava pätkä - suosittelen!
COBTV --> Fiilistelyitä äänitys-sessioista ja muuta randomia iloittelua!
Joo-o. Huutakaa "JAU!" ketkä ootte odottaneet uutta massiivista musiikki-aiheista postausta! >> "No single fuck was given?" No joo siinä se sitten on. Tämän eteen on vuodatettu hikeä ja verta, mutta viimein se on kasassa, huhhuh, minun pitäis saaha tästä joku mitalli tai diplomi! Ei vaiskaan, mukavaahan se oli värkätä postausta pimeinä iltoina yhdestä Suomen loistavimmasta metallibändistä! Nuo tiedot mitä tuolla alussa on, ovat vanhoja, koska tämä postaus on toteutettu sen verran pitkällä aikavälillä. Kertokaahan mitä piditte tällaisesta setistä? Kiitän sinua tässä vaiheessa, kun jaksoit lukea koko jutun loppuun (jos jaksoit). BTW Lähteet: Wikipedia. No oli siellä muitakin, mutta tämä postaushan on melkein suora plagiaattio, plagia?, suoraa plagiointia Wikipediasta! Mutta eipä siinä. Hyvää loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua kaikille!
Terve terve kaikille! Pitkä tauko jälleen takana. Olen puuhaillut yhtä sun toista tämän massiivisen pitkäksi venyneen tauon aikana; olen paiskinut töitä, kalastellut, hillastellut, juopotellut, reissaillut, lomaillut, lomaillut ja lomaillut. Saavuimme noin viikko sitten kotiin pikkuveljeni kanssa neljä vuorokautta kestäneestä pohjoisen reissusta. Kalastimme kolme lupaa Teno-joella. Reissu oli jälleen kerran eeppinen, huhhuh, vaikka lohta emme saaneetkaan, oli se silti kaikkea muuta kuin paska reissu. Joki varressa, tyhjää pyytämässä, on aikaa omille mietteille ja siellä jokivarressa seisoskellessa mieleeni juolahti uuden postauksen aihe. Joo ei, en ala tekemään reissuraporttia, paristakin syystä. Ensinnäkin noin pitkän reissun ajan, olisi minun pitänyt pitää päiväkirjaa jokaiselta päivältä, jotta raporttia tehdessäni, olisi siitä tullut kokonainen, todellinen ja miellyttävä lukukokemus. Toisekseen, en jaksa alkaa kirjoittamaan nyt niin helvetin pitkää settiä. Kuvasin reissusta Vlog tyylisen reissuraportin, josta sitten editoin yhden täysipitkän kokonaisuuden. Pahoitteluni, mutta en ala lisäilemään sitä tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Se on tarkoitettu vain lähipiirini nähtäväksi, mikäli heitä kiinnostaa se katsoa?;) Miksi? Koska se sisältää sellaista matskua, jonka seurauksena joutuisin muuttamaan Siperiaan ja vaihtamaan nimeni Vladimiriksi... Mööö, jokatapauksessa, pidemmittä plörinöittä, let's get in to the business!
Joo, elikkä tässä postauksessa olisi tarkoitus vähän käsitellä sivustoja, netti-sivustoja, joiden parissa olen kasvanut ja joiden parissa olen elämääni elänyt/elän. Noita netti-sivustoja ei ole (ONNEKSI) kovin montaa, joten kerkeän ehkä tehdä loppu lomana muutakin, kuin istua koneella:)
Joo, joo, oi kyllä oi kyllä. Nostalgia fiilikset, anyone? Tämä Sulake Corporation Oy:n luoma chat-tyylinen peli näytteli hyvin suurta roolia pienen hetken lapsuudessani. Elettiin vuotta... no en muista vuotta, mutta olin tuolloin 6. luokalla muistaakseni, kun tutustuin tähän elämääni mullistaneeseen saittiin, huhhuh! Olin muistaakseni kuullut kyseisestä pelistä joskus aiemminkin, mutta pidin sitä lapsellisena ja turhana. Sitten kaverien innoittamana päätin kokeilla sitä itsekin ja pian huomasin olevani koukussa Habbooon. <-- Lukekaa nyt tuo lause vielä kerran?:D Suora lainaus jostain "4D: Kun Habbo-Hotel turmeli elämäni". Hupaisaa. Joo. Habbo-Hotel taisi olla ensimmäinen kosketukseni eräänlaiseen SoMe-elämään, muistan kuinka haltioissani olin, kun omistin jotain vitun harvinaisia keräily-kamoja ja muutaman kolen. Siis oikeasti, olin silloin onnellinen. Tai, kun sattumalta vahingossa onnistuin vaihtamaan pläsän? johonki suureen läjään kamaa jonkun idiootin kanssa. Joskus taisin olla niin "kipeä" etten pystynyt menemään kouluun, joten jäin kotiin ja tykitin Habbo-hotellia niin monta tuntia, kunnes jollain meni hermot tuohon jatkuvaan TYKITYKSEEN. Muistan saaneeni tuolloin syntymäpäivä lahjaksi eräältä ystävältäni 10 kolea... Se oli paras lahjani tuolloin, pelasimme kaverieni kanssa koko syntymäpäivieni ajan Habboa. Voi hyvää päivää!
Mites teillä muistaako joku vielä kyseisen saitin? No for sure muistaaki! Joku teistä taitaa vieläkin pelata Habboa jossain pimeässä kellarissa, isoveljen valvovan silmän ulottumattomissa? Olen täysin varma siitä. Itsekin kävisin kyllä nyt tässä yhteydessä fiilistelemässä vähän Habbo meininkiä, mutta en muista oman avatarini nimeä...Salasanan kyllä muistan, mutta sillä ei pitkälle pötkitä. Noh, ehkä parempi näin, saattaisin vaikka jäädä koukkuun siihen. SIIS MIETTIKÄÄ MITEN N O L O A SE OLIS?!
Habon pelaaminen omalla kohdallani taisi päättyä samalla tavalla kuten paini-harrastuksenikin. Eli itse sitä olisin vielä halunnut jatkaa, mutta, koska kaverit lopettivat, niin ei sitä itsekään sitten huvita jatkaa - ikävää sinänsä. Habbo elämäni päättyi ylä-asteelle päästyäni.
Kertokaa omia fiilistelyjä Habboon liittyen. Oliko teillä parisuhdetta Habossa, IHQ!? Palan halusta tietää! Olitteko hyviä pelaajia? Miten Habbo vaikutti elämäänne? jne. Kertokaa!
Windows Live Messenger
Ja nyt joku älypää siellä repeää kahtia: "HEI?! EI MESE OLE MIKÄÄN SAITTI?!?!" Joo joo joo. Tää nyt menee hieman OT:ksi mutta haluan välttämättä ottaa mesen messiin tähän aiheeseen, sillä tuskin teen uutta postausta, joka käsittelee pikaviestintäohjelmia. Joo eli kaikki tietää, että kyseessä on Microsoftin kehittämä pikaviestintäohjelma, joka vasta OLIKIN JOTAIN! Vuonna 2012 marraskuussa Microsoft ilmoitti sulkevansa Messengerin pikaviestipalvelun ja siirtävänsä toimintansa Skypeen.
Voi veljet miten hienoa oli elämä, kun vielä tätä kyseistä ohjelmaa käytin! Siis oikeasti elämä kyllä hymyili silloin aivan eri tavalla. Niin monet kaveri-suhteet tuli luotua tuon kyseisen vekottimen avulla. Niin mon... EI niin monet parisuhteet ylläpidin mesen avulla. Voi niitä aikoja. Muistatteko miten hienoa oli pistää kymmenen häläriä (vai miksi sitä kello systeemiä nyt kutsuttiinkaan?) peräjälkeen? Miten loistava tunne se oli, kun kohdatessaan uuden tuttavuuden ensimmäinen kysymys ei ollut: "Saanko mie sinun puh.numeron?" VAAN se oli: "Saanko mie sinun mesen?" Ja sitten sepitettiin "Joo se on seppopaavo_69@hotmail.com." Miettikää miten hienoa aikaa se oli, kun vaihdeltiin mese-osotteita? Tarvitsi jonkun helvetin muistikirjan, jotta sai laitettua ylös jonkun mese-osoitteen. Sillä eihän kukaan osaa kirjoittaa niin nopeasti kännykällä kaiken maailman ylä-,ala-, väli-merkkejä, @-merkkejä jne. eihän? Nykyään ei tarvitse, kuin tietää toisen nimi ja voi pyytää häntä Facebookissa kaveriksi tai alkaa seuraamaan Twitterissä tmstms... Missä kaikki vaiva mitä ennen joutui näkemään virtuaali- ja sitä kautta IRL- ystävyyden syntymiseen?! On maailma mennyt mullilleen! Vaikka tosin, kyllähän FB oli jo silloin ns. olemassa, mutta melko harvat sitä ilmeisesti aktiivisesti käyttivät. Ja hymiöt... Voi veljet. Noihin aikoihin omistin hyvin erikoisen keräilyharrastuksen, nimittäin hymiöiden keräilyn. Antakaas kun mietin hetken... Öööööö. Omistin muistaakseni noin 400-500 hymiötä. Miettikää! Vitsit, että oli hienoa, kun joku lähetti uuden hymiön, jonka sitten pystyi kopioimaan itselleen. Kerran serkkuni lähetti pikkuveljelleni noin 60 hymiötä ja, kun kuulin asiasta innoissaan olevalta veljeltäni... Olin niin VITUN mustasukkainen!° Siis en voinut käsittää miksi hän oli lähettänyt veljelleni niin paljon hymiöitä, mutta ei minulle!? Huhhuh.
Mites teillä? Oliko mese kova sana aikoinaan? Itselleni se oli hyvin tärkeä asia nuoruudessani. <<--Ööö. "nuoruudessani"-terveisin Tero 70v! Luovuin messengerin käytöstä FB:n kasvattaessaan suosiotaan exponentiaalisesti ja luotuani profiilin itselleni ko. sivustoon.
Sitten päästäänkin kivasti kaikkien rakastamaan "irkkiin". Kaikki tuntee ja tietää IRC-Gallerian? Joo kyllä tietää ainakin suurinpiirtein. MUTTA. Harva taitaa oikeasti tietää, että ko. sivusto on alunperin luotu Tomi Lintelän toimesta vuonna 2000 vain IRC:n käyttäjille, eli Internet Relay Chat sivuston käyttäjille. Tämä oli myös allekirjoittaneelle uutta tietoa.
En oikeastaan muista tarkalleen milloin ko. sivuston jäseneksi liityin ja itselleni sinne profiilin loin. Jokatapauksessa elettiin ylä-aste aikoja. Muistan kuinka halveksin Galleriaa ja en olisi ikinä voinut kuvitella SIIS IKINÄ! tekeväni profiilia sinne. Mutta kuten eräs kaikkien rakastava popparikin on ilmeisesti joskus sanonut: "Never say never". Galtsu aika oli loistavaa aikaa, oikeastaan ensimmäistä kertaa pääsi jakamaan omia kuvia kaiken maailman tietoisuuteen. Kuumotti hieman lisätä kuvia internetin ihmeelliseen maailmaan, kun koko pienen elämänsä ajan oli saanut todella kovaa netti-valistusta vanhemmilta. Kaiken lisäksi IRC-Galleriasta liikkui runsaasti pedofiili tyylisiä huhuja sun-muita. Joku saattaa ihmetellä, että millaista valistusta? No puhutaan juurikin tyyliin: "Kun laitat kuvan nettiin, et saa sitä koskaan sieltä pois!" "Joku voi käyttää kuviasi vaikka minkälaisissa asiayhteyksissä" jnejne. Hyviä neuvojahan nuo toki ovat, ei siinä mitään. Mielestäni nykyaikana netti-valistus on liian vähäistä, eivätkä nyky-nuoret välttämättä ymmärrä kaikkia riskejä, mitä SoMe elämään todellisuudessa liittyy. No joo meni vähän OT:ksi.
Oli hienoa aikaa, oli kyllä! Oli niin loistava tunne, kun kirjauduit sisään ja joku oli "kommannu" kuvaasi! Siis se oli aivan älyttömän hieno tunne! Nykyään tuota voidaan verrata FB:ssä siihen maailmankuva systeemiin, joka ilmoittaa uusista tapahtumista. Mutta ääääääh! Ei se ole lähellekään sama asia. Muistaakseni Galleriassa oli joskus sellainen ominaisuus, joka mahdollisti katsomaan, että ketkä kaikki ovat vierailleet profiilissasi? Korjatkaa jos olen väärässä. Voi elämä, miten vaikeaa oli silloin yrittää stalkata ihmisiä!
Käyn katsomassa omaa profiiliani "galtsussa" aina silloin tällöin nostalgia-fiilistelyiden toivossa ja niin kävin nytkin. Galleria on muuttunut aivan liikaa. On kaikenmaailman sydämiä jne... Se alkaa olemaan jo niin monimutkaista ja FB tyylistä shittiä, että ei oikein toimi ainakaan itselleni. Mites teillä? Oliko Galleria kova sana? Fiilistelyjä! Ainiin, oma nick Galleriassa on "Tero21", jos jotakuta kiinnostaa käydä tsekkailemassa.
Facebook on internetissä toimiva mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu. Joojoojoo kaikki tietää FB:n?! Se on oikeastaan kaikille jo itsestäänselvyys, eiks joo?
Itselläni ei ollut koskaan tarkoitus liittyä ko. sivustoon, kuten ei ollut Galleriaankaan. Jossakin vaiheessa sitten vain liityin, ilman sen suurempaa syytä tai herätystä. En kadu tekoa. Loin profiilini ilmeisesti joskus 2009-2010. Facebook ei itselleni ole mikään elämisen ehto, käyn tsekkailemassa tuoreimmat juorut ja turhat postaukset. Oikeastaan Facebookista on jotain oikeaakin hyötyä. Esimerkiksi naamakirja tarjoaa loistavan mahdollisuuden seurata bändejä joita tykkää fiilistellä. Monet omista lempibändeistäni päivittävät ahkerasti tietoja uusista biiseistä, levyistä jne. Sitten facebookissa on hyvä pitää yhteyttä ystäviin ja tuttaviin, joihin ei muuten tule oltua kauheasti yhteydessä. Mutta FB:ssä on liikaa asioita jotka ärsyttävät minua, tai oikeastaan joissakin ihmisissä jotka sitä käyttävät... Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka uuden vitutus - postauksen.
Eipä FB:stä sen enempää. Onko sinulla profiilia facebookissa? Mitä mieltä olet naamakirjasta?
Siinäpä muutama sivusto. Tai oikeastaan tällainen pääasiallinen sivusto, joita olen käyttänyt elämäni varrella aktiivisesti. Onhan noita paljon muitakin; on Tubet, foorumit, uutissivustot jne. Aika väli tämän postauksen tekemisessä oli melko pitkä. Joten kaikki tiedot mitä alussa esimerkiksi on, ei välttämättä ole niin ajantasalla. Koulukin alkaa noin viikon päästä, voi perse! Viimeinen vuosi (toivottavasti) lukiota edessä! Näihin kuviin ja tunnelmiin: Hyvää alkavaa viikkoa ja loppulomaa kaikille!
