Reborned

Blääh... "From ashes he shall rise!" Olen jälleen kerran pahoillani, tällä kertaa syy johtuu harkitsemattomasti ilmoittamastani lopettamispäätöksestä, jonka tein. En aio lopettaa. Mietin ja pohdin asiaa paljon ja ymmärsin, että olen ottanut viimeaikoina tämän bloggauksen hieman liian vakavasti. Olen luonut itselleni jotain käsittämättömiä paineita tämän koko homman suhteen. Käsittämätöntä p askaa. Loppupeleissä ajateltunahan kirjoitan tätä omaksi ilokseni, joten mitä järkeä koko hommassa on, jos liikaa stressaa tms. Jokatapauksessa en lopeta, siirryn vain hieman rennompiin aiheisiin ja kirjoitan vapaammin, ainakin näin ensi alkuun.

Vaikenin, jotta he kuuntelisivat minua.
Kaaduin, jotta tietäisin
miltä tuntuu nousta ylös.
Käytin maskia, jotta he näkisivät kasvot,
jotka miellyttävä heitä.
Heräsin yöllä, jotta näkisin pelon.
Satutin itseäni, jotta muut 
eivät joutuisi kärsimään.

Menin vesisateeseen, jotta ihmiset
eivät erottaisi kyyneliä kasvoiltani.

Siinä ihan näin esialkuun runonpätkä niistä lukuisista runoista, joita olen blogihiljaisuuteni aikana raapustellut. Helvetin hyvä idea muuten laittaa tuollainen itse keksitty runonpätkä aina postauksen alkuun, mitäs pidätte ideasta? Jokatapauksessa ajattelin tässä postauksessa ihan vaan kirjoitella niinkin yksinkertaisesta ja tylsästä aiheesta, kuin: Mitä minulle kuuluu?

Minulle kuuluu erittäin hyvää. Eletään vuotta 2012, maailman lopusta ollaan selvitty ja kahdeksantoistavuotta täytetty. Miksipä siis valittaa!? Olen lukion kolmannella luokalla ja sekin on kohta jo puolessa välissä. Lukionkäynnille ei kuitenkaan loppua ole vielä näkyvissä, sillä valitsin aikoinaan reitin, jonka seurauksena käyn lukion neljässä vuodessa. En kadu sitä, sillä suunnittelin asiat hyvin tarkkaan, itselleni sopivaksi. Aloin myös pelamaan jääkiekkoa sarjassa, SoPa:n riveissä vuoden tauon jälkeen. Siinä onkin yksi isoimmista syistä miksi en ole tehnyt aiemmin tätä postausta. Nyt joku kysyy: "No miten se nyt tähän liittyy?". Liittyy hyvin olennaisesti, sillä minulla on 4 kertaa viikossa treenit, jotka kestävät 1krt/50min + viikonloppuisin peli tai kaksi. Aikaa ei aina löydy tietokoneella istumiseen, kun tuohon yhtälöön lisätään vielä koulu ja salilla käyminen.

 Olen erittäin ylpeä siitä, että sain otettua itseäni niskasta kiinni, pääsin jäähallille ja vedin luistimet jalkoihin! Miksi? Nooo...kesän aikana pidin ns. massakuuria ja taukoa urheilusta. Kun pituuskasvupyrähdys on jo tapahtunut, alkaa ns. leveyskasvupyrähdys, joten urheilu ei ole paha vaihtoehto tuohon ongelmaan. Ei tuo edellämainittu syy ollut ainoa sellainen miksi aloin taas pelata. Kun istun hikisten jätkien kanssa vaihdossa, pukukopissa tai luistelen verenmaku suussa jäällä, tunnen olevani siellä missä minun pitääkin olla.  Kun meinaan haljeta naurusta jollekkin erittäin paskalle jutulle, tai kun oksennus meinaa tulla reenien jälkeen - silloin tunnen eläväni. 

Kaikesta tuosta päätellen voisi kai sanoa, että elämä rullaa kivasti eteenpäin!

Mitä kaikkea olemme menettäneet, kun olen ollut postaustauolla: Aina niin ihanan syksyn, "isoja" ajankohtaisia ja ei niin ajankohtaisia asioita, talventulo lappiin jne. Älkäämme kuitenkaan murehtiko niistä menetetyistä, vaan nauttikaamme asioista jotka ovat tulossa! Asioista, kuten joulu, UV jne...

Nyt, kun olen kokeknut uudelleensyntymisen blogissani, on kai reilua, että valaisen hieman mitä kaikkea siistiä on tulossa! 

Näin aluksi olen ajatellut, että kirjoitan ainakin yhden postauksen siitä, että millainen on pelireissu SoPa:n riveissä. Otan siis teidät mukaan jollekkin tulevalle pelireissulle ja saatte elää sen kanssani tekstin muodossa aamusta iltaan! Kenenkään pelaajien nimiä en aio mainita, mutta yritän kuvailla heitä siten, että jokainen tunnistaisi sieltä itsensä. 

-Toivon, että saan tehtyä valmiiksi postauksen, jonka takia meinasin lopettaa koko homman.

-Saatan julkaista yhden omista novelleistani.

-Fiilistellään joulua/UV:ta!

-Mietteitä ajankohtaisista ja ei niin ajankohtaisista asioista

+ paljon muuta!

Uskon, että saamme viettää vielä paljon hienoja hetkiä tekstieni parissa (toivon niin). Toivottavsti lukijani eivät ole vielä hylänneet minua, laittakaa siis kommenttia, jos sielä ruudun toisella puolella on vielä joku! Se antaa merkityksen tälle hommalle, antaa intoa ja inspiraatiota jatkaa kohti uusia jännittäviä seikkailuita! (< mitä helvettiä?) :D Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!