Karigasniemi raport...eikö hetkonen?

Jepjepjep jees. Nyt viime postauksesta on taas vierähtänyt jokunen tovi, joten uusi postaus on paikallaan. Olen siirtänyt tämän postauksen tekemistä joka kerta tyyliin: "Teen sen sitten huomenna...". Tänään kuitenkin päätin, että on hieno asia, jos saisin edes aloitettua tämän mammuttimaisen postauksen tämän päivän aikana. Kello on nyt 22.07 ja parin lonkeron jälkeen fiilis tämän tekemiselle olisi vähintäänkin hyvä. Muuuutta... Pikkuveljellänikin olisi lähes epätoivoinen tarve päästä toteuttamaan omaa taidettaan koneelle. Hyvin itsekkäänä, mutta myös toisia ajattelevana ihmisenä tein kompromissin veljeni kanssa, jonka seurauksena hän sai olla koneella sovittuun aikarajaan saakka sekä hieman sen ylikin. Se ei ilmeisesti olisi riittänyt hänelle, mutta arvostan sitä, että sopimuksista pidetään kiinni, joten en päästänyt häntä koneelle. Jokatapauksessa>>>

Minulla olisi todella paljon asiaa ja asioita joista olen suunnitellut kirjoittavani. Ideoita, joita haluaisin toteuttaa. Teimme kuitenkin nuoremman pikkuveljeni kanssa reissun Karigasniemelle-Inarijoelle, joka on käytännössä sama joki, kuin Tenojoki, mutta kulkee tietyn pätkän tuolla kyseisellä Inarijoki nimellä. Ajattelin siis, että kirjoittaisin tuosta reissusta raportin. Reissumme kesti 4 vuorokautta, muutamia muistiinpanoja sekä videoita lukuunottamatta tulen kirjoittamaan tuon reissun ulkomuistista, joten mitään liian tarkkoja yksityiskohtia tai kellonaikoja on lähes turhaa odottaa, olen pahoillani. Noista ideoista vielä sen verran, että on ainoastaan hieno asia, että noita ideoita on, sillä emmehän halua piinaavaa blogihiljaisuutta SAFCQ blogissani nähdä?:) Varsinkin nyt, kun ankea arki on jälleen edessä. Emme tietenkään! Tarvitsemme iloisia ja valoisia hetkiä elämiimme, vaikka sitten lukemalla kilometrilakuakin pidempiä postauksia, joita teille aina silloin tällöin aina tarjoilen.

Itse asiaan>>

Perjantai 27.7.-12

Edellisiltana sain ilokseni kuulla, että vanhempani aikoivat lähteä mökille yöksi. Fiilis oli katossa. Kotibileet?!?! Ehkei. Periaatteiden miehenä tunnettu Tero, eli minä, ei sellaisia bileitä tule koskaan vanhempiensa kotona näkemään. Negatiivisia puolia on liian paljon enemmän, kuin positiivisia tuollaisissa bileissä talonomistajalle. Siispä ei. Mutta itselläni oli huippu fiilis, sillä olin pakannut tavarat terassilleni valmiiksi kuluneen päivän aikana (26.7), eikä huomena olisi aikaista herätystä, sillä kalastuslupa astuu voimaan vasta klo 17.00, eli turhan aikaisin paikalla oleminen tietää ainostaan piinaavaa odotusta. Ostin itselleni pari lonkeroa sekä alkosta salmiakin makuista likööriä. Tuo kyseinen likööri kantaa nimeä Royal Salmiakki. Voin luvata käsin rinnan päällä, että en enään IKINÄ osta ko. likööriä. Kyseinen sheibe maistui kyseisellä hetkellä ukinselältä, joten jouduin käymään norjan kielisen keskustelun WC-pöntön raikastimen kanssa loppuillasta. HYI! Kielillä puhumisesta huolimatta ilta oli hyvin rauhallinen sekä rentouttava. Pikkuveljeni kutsui yhteisen ystävämme Miran meille saunomaan. Saunoimme ja itse kulutin iltani PS1 Tekkeniä tykittäen. Pääni löin tyynyyn illan/aamun
pikkutunneilla.
Vanhempani saapuivat kotiin n.klo 11.00. Itse en jaksanut vielä herätä, sillä olin suunnitellut, että lähdemme liikkeelle klo 14.00. Yritin siis väkisin nukkua vielä tunnin verran, onnistuin siinä moitteettomasti. Nousin ylös sängystä (nuoremman pikkuveljeni sängystä), en ole aivan varma miksi nukuin siinä, mutta uni maitti jokatapauksessa. Hyvien yöunien jälkeen vedin 5 buranaa naamaan... en oikeasti.  Oloni oli lievää huteruutta lukuunottamatta yllättävänkin hyvä! Söin Activia joqurtin, jotta rectumi suoltaa ripulia niin saatanasti tulevan reissun aikana! Pihalla seisoi Wolkswagen Transporter, eli suomeksi sanottuna 3 paikkainen pakettiauto, jolla reissu olisi tarkoitus toteuttaa. Meidän taloudessamme on kaksi autoa Gran Vitara, sekä ko. paketti auto. Listasin ennen auton valintaa -/+ puolia noista autoista. Pakettiautossa voi yöpyä=ilmaista. Pakettiautoon menee Dieseliä=halvempaa. Pakettiauto kuluttaa vähemmän bensiiniä=halvempaa. Pakettiautoon mahtuu kaikki tarpeellinen sekä ei niin tarpeellinen. Näiden lisäksi mielestäni ajettavuus on hieman mukavampi, mitä maasturissamme.
Pakkasin siis tavarat pakettiauton peräosaan. Mukaan laitoin kaksi patjaa, makuualustat, makuupussit sekä tyynyt, tyynyt joissa on lakanat päällä tietenkin! Kello lähenteli uhkaavasti kahta, joten söimme lounaan, jonka äiti meille valmisti. Ruoka oli todella hyvää ja siinä maistui suola, jota äiti oli rakkaudella siihen reilusti laittanut! En kuitenkaan pystynyt syömään paljoa, sillä olin niin täpinöissäni tulevasta reissusta. Käynnistin auton ja nostin kytkintä, tottakai kaasua hieman samalla painaen, sillä kaikkihan tietävät, että kyseinen: "Nostaa kytkintä" on järjetön sanonta. Sanonnan pitäisi kuvata liikkeelle lähtemistä, mutta kulkuneuvohan vain sammuu, jos nostaa pelkkää kytkintä? Jokatapauksessa, pikkuveljeni katsoi kaiho silmistään loistaen taakse jäävää kotia sekä äitiä, joka heilutteli kättään pihalla. Itse katsoin kiihko silmistäni loistaen asfalttia, joka johtaisi meidät lohien valtakuntaan!
Matka alkoi hienosti, vatsani oli hieman jännityksestä (eilisillasta) sekaisin, mutta auto rullasi eteenpäin moitteettomasti. Pysähdyimme Sodankylässä, sillä käväisin ostamassa hieman ohramallasta Lidlistä. Jatkoimme matkaa samalla apinoiden herkkua popsien, eli banaaneita. Huomasimme harmiksemme hyvin pian matkan alettua, että radion huono kuuluvuus autossa oli miinus puoli, jota en ollut listannut. Noh, onneksi matkan varrella oli paljon poroja, huutelimme siis hävyttömyyksiä noille koparajaloille, tästä saimme jotain sairasta ajanvietettä matkalle. Joka kerta poron tepastellessa tiellä hiljensimme vauhtia tottakai, sen lisäksi aukaisimme ikkunan ja huusimme kisuroille jotain mistä saimme mielihyvää. Sairasta? Porojen kasvoilla loisti "Nyt vittu oikeasti"-ilme. Ilme, joka kertoi, että heitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Alkoi vituttaa. Pysähdyimme Saariselällä ja vähäisestä lompakon sisällöstä huolimatta minun oli pakko ostaa jokin levy, jotta psyykkinen puoleni ei romahtaisi piinaavassa hiljaisuudessa. Asioimme "Kuukkeli" nimisessä elintarvike-liikkeessä. Kaupasta poimin "Yö" nimellä vielä tänäkin päivänä kulkevan suomalaisen yhtyeen kaksi levyä. Nuo levyt olivat vanhaa tuotantoa, "punk" settiä=täyttä paskaa! Kahdella levyllä oli kaksi hyvää kappaletta. Noh, jouduin pulittamaan noista ainoastaan 10e, joten ei hätää.
Jatkoimme matkaa Ivaloon, jossa olisi tulevana lauantaina jotkut helvetin "Vesicrossit". Voi herranisä! Muutama kelkka ajaa joen yli ja koko kylä villiintyy? Halvat on rahvaalla huvit... Jokatapauksessa, ohitimme Ivalon nopeasti ja saavuimme melko pian Inariin. Pysähdyimme syömään Scan Burgeriin. Sisällä olevat ihmiset katsoivat minua hieman epäilevän näköisesti, kun heiluin kamera kädessä siellä. Kamera kädessä siksi, koska olin päättänyt tehdä reissusta videon. Söimme maittavat rasvaiset herkut sisuksiimmi ja jatkoimme eteenpäin. Noin 30km 4-tietä ja vasemmalle. Päädyimme tielle, joka johtaisi meidät Karigasniemelle. Tunsin olevani siellä missä pitääkin, sillä tie muistutti vuoristorataa. 10% nousuja ja laskuja oli useita kappaleita tuon matkan aikana.
Matka sujui rauhallisesti ja saavuimme määränpäähämme. Ahh, pieni pohjoinen kylä ja silta, joka johtaa Norjaan, kyllä kelpaa! Ensimmäiseksi suunnistimme Kalastajan Majatalo nimiseen hotelli/ravintola/kapakkaan. Emme ryyppäämään tällä kertaa, vaan ostamaan lupia. Kokemus oli hyvin avartava, sillä olin ensimmäista kertaa elämässäni baarissa, jossa puhutaan norjaa jo kello 18.30, huhhuh! Saimme luvat ja suuntasimme kalastuspaikalle-Pahakoskeen. Vettä alkoi sataa, joten vaihdoimme kalastusvermeet päälle osittain auton sisällä. Pikkuveljeni jätti kalastukseen soveltuvat housunsa kotiin, joten hän kalasti koko tuon 4 vuorokautta kollege housuissa. Lämpötila kävi välillä melko lähellä nollaa ja vettä satoi, mutta hän taisteli urheasti kollege housut jalassaan? Hurja äijä!
Aloitimme kalastuksen kello 20.00. Vesi oli hieman toivottua korkeammalla. Lohet hyppelivät tarmokkaasti, mutta ei... 5 tunnin kalastuksen jälkeen usva oli laskeutunut ja kylmä alkoi kalvaa minun lisäksi myös Kollari-Pikkuveljeäni. Kalastimme ahkerasti aina klo 1.00 saakka, tuloksetta.
Ajoin autoni ampumaradan kohdalle, joka sijaitsee noin 200 metriä Pahakosken yläpuolella. Teippasin puiden väleihin kuivatustelineitä vaatteille, laitoin vaatteet niihin roikkumaan ja kömmin sisälle "asuntoautoon". Voin sanoa, että tuntui käsittämättömän hyvältä kaataa pari olutta sisuksiin ja maata lämpimän makuupussin sisällä, alla pehmeä patja ja päällä katto! Pikkuveljeni nukahti, kuin se kuuluisa tukki. Itse seurasin hieman perässä, mutta pääsin, kuin pääsinkin määränpäähämme eli Höyhensaarille.

...Ähhh, ei tästä tule vittuakaan, anteeksi ruma sana. Lievässä humalassa, selvinpäin, illalla, päivällä, aamulla, mutta ei... Inspiraatio tämän tekemiseen on totaalisesti kadoksissa. Pidän itse aina kirjoittamisen rajana sitä, että lopetan silloin, kun homma ei ole enään hauskaa. Nyt se ei todellakaan sitä ole. Fiilis on sama, kuin kirjoittaisi äidinkielen kirja-esitelmää kirjasta, jonka on lukenut ala-asteella.

Jokatapauksessa. Reissusta emme saaneet lohta. Kalastimme kolme vuorokautta=80e lupiin. Kahluuhousuissani oli 100 000 000 reikää. Ei mitään hajua mistä ne olivat ilmestyneet, mutta tunteen voin kertoa. Kuvitelkaa tilanne, kun sataa vettä. Olet viettänyt lähes koko päivän kahlaten hyisessä virtaavassa vedessä. Kahluuhousuissasi on ollut reikä, jonka seurauksena lahkeesi ja sukkasi ovat märkänä. Päätät päivän jälkeen vaihtaa jalkaasi kuivaa tavaraa. Vaihtovaatteetkin ovat märkiä... Okei, no laitat tavarat kuivaan, mutta mihin?! Kun ulkona sataa vettä ja sisällä ilma ei kierrä riittävästi?! Siinä hieman tunteitani tuon neljän vuorokauden ajalta. Ei reissu silti yhtä vitutusta ollut. Reissu oli suurimmaksi osaksi todella mukava. Vesisateesta ja märistä vaatteista huolimatta nautin siitä kaikesta todenteolla!
Sunnuntaina tarkoitus oli, että vuokaamme maanantaiksi mökin, jotta voimme viettää rauhoituspäivää lämpimässä kämpässä ja, jotta ennen kaikkea saamme tavaramme kuivaan! Noh, sunnuntaina parkkeerasimme automme kävelymatkan päähän Karigasniemen keskustasta. Lähdimme illalla kylille! virhe... Kävimme kaupassa ja yhdellä paikallisessa. Lähdimme tuolta baarista tyhjin taskuin pois. Vanha viholliseni, Kulta Jaska vei kullat tällä kertaa. Seuraavana yönä emme nukkuneet mökissä. Kyllä, nukuimme autossa, se tuntui jotenkin paremmalta vaihtoehdolta rahattomalle. Soitin pari kertaa äidilleni ja sain jonkin verran rahaa ja selvisimme reissun loppuun.
Nuuskani loppuivat jossain vaiheessa reissua, joten jouduin kuluttamaan rahojani sekä terveyttäni röökiin. Matkalla kotiin pidimme tupakkitaukoja 20km välein. Pääsimme kuitenkin kotiin ja kello oli tuolloin 1.00.
Istuin kotona saunassa, ai että! Sanoin kuvailemattoman hyvä tunne istua lämpimässä saunassa, samalla hieman kylmää keppanaa sisuksiin kaataen. Olimme kotona. Jostain syystä tuntui, kuin olisin ollut koko reissun ajan kotona. Mieleeni muistui Sodankylän Info pysäkin kartta, jonka alareunasta tupakkitauolla luin erään lauseen: "Home is inside your head." Reissu oli päätepisteessään.

Olen hyvin pahoillani tästä. En viitsinyt poistakaan tätä tekstiä, sillä kulutin tämän tekemiseen jonkin verran aikaa elämästäni, joten...Mutta joo, tein reissusta melkein tunnin pituisen dokumentti videon, elokuvan? En aio lisätä sitä tänne, sillä se veisi liikaa aikaa vähäisestä kesälomastani, jota vielä viikon verran on jäljellä. En myöskään jaksa lisäillä kuvia tänne, sillä ne ovat melko laaduttomia, koska keskitin lähes kaikki kuvaus resurssini elävän kuvan tallettamiseen. Tämä on todennäköisesti viimeinen reissu-päivitys toistaiseksi. Nauttikaa, kärsikää, olkaa onnellisia, ottakaa kaikki irti kesästä, kun sitä vielä on jäljellä! Hyvää loppuviikkoa ja loppulomaa  kaikille!