Tenoreissu 28.6-1.7

 Jep jep joo, aurinko paistaa, elämä hymyilee ja sitä rataa. Viimepostauksesta on siedettävän pitkä aika, joten olen ilmeisesti aktivoitumassa jälleen tämän blogin suhteen. Viimeaikoina on tullut reissailtua melko kiitettävästi niin pohjoiseen, kuin eteläänkin ja palkkakin on sitä mukaa kulunut melko kiitettävästi. Teimme hiljattain ystävieni kanssa reissun Suomen pohjoisimpaan paikkaan, eli toisinsanoen melko lähelle Nuorgamia. Reissun tavoite oli saada lohta Tenojoesta kalastamalla. Jokin kumma polte ajoi itseni kirjoittamaan reissustamme "raportin". Yleensä kalastusaiheiset Reisssuraportit ovat melko tylsiä, joten yritin kirjoittaa raportin, joka käsittelee itse reissua ja siinä sivussa hieman kalastustakin. Olen lukenut viimeaikoina Jouni Hynysen kirjoittamaa kirjaa "Kesämies", joten kirjoitustyyli saattaa olla hieman normaalista poikkeavaa:) Todella loistava kirja btw! Suosittelen lämpimästi.
Ja sitten itse aiheeseen>>>

28.6.-12 Torstai

Aamulla herätessä edellisillan "parit rentouttavat", joita unilääkkeeksikin voi puhutella, rentouttivat vielä sen verran paljon, että aikainen herätys tuntui yhtä ylitsepääsemättömältä, kuin...Noh, kaikesta huolimatta tuoreen kahvin tuoksu sekä nikotiinipommi, jotka odottivat nauttijaansa, saivat kuin saivatkin sääskien raiskaaman vartaloni ylös vällyjen välistä. Hieman tukkoinen olo sekä jyskytys päässä antoivat aiheen elohopeakärjellä varustetun kuumemittarin laittamiseen kainaloon. 37,8astetta. Arvasin, että kyse ei ollut pelkästä lievästä dagen efteristä. Pari buranaa naamaan ja kone käynnistyi taas, kuin 250cc Lynxi ensi vetaisulla kolmen vuoden seisonnan jälkeen.
Reissupäivä alkoi melko nihkeissä merkeissä, mutta parani loppua kohden? Oikeastaan ei. Käytin mummia sairaalassa kylillä, samalla litkin noin viisitoista litraa energiajuomaa sisuksiini, jonkinlaisen tilaani kohentavan vaikutuksen toivossa. Kotiin päästyäni pikkuveli ja mummi laittoivat tortilloja päivälliseksi. Pakkasin tavarat niskalimassa valmiiksi, jotta työnarkomaani, kiireinen ystäväni olisi kerrankin tyytyväinen panostukseeni. Selkä märkänä, otsa hiessä, kolme tavaraa täynnä olevaa laukkua ja silti tuntui, että jokin jäi? Juoksin mummilaan nauttimaan päivällistä. Kaikella kunnioituksella tortillat maistuivat vedessä liuotetuilta puulastuilta, joiden väliin lyödään salaattia ja muuta sellaista lievittämään "maku nautintoa". Mummin valmistama jauheliha-sössö oli kuitenkin aivan toista luokkaa. Olin viimeinen syömässä, joten tätä lihaisaa herkkua oli jäljellä enään kaksi ruokalusikallista. Söin nälissäni (väkisin) kaksi tortillaa.
Hoputin ja piiskasin pikkuveljeäni pakkaamaan, kuin läskipamppu neekeri-orjia 500eKr suolakaivoksella. Tämä hoputus oli hieman aiheetonta, sillä aikaa jäi reilusti ennen, kuin ystäväni tuli hakemaan minut ja veljeni, jotta voisimme aloittaa eeppisen reissun kohti Suomi-Neidon päälakea, eli Teno-jokea. Pääsimme aloittamaan matkanteon ja 5 hengen farmari Opelissa jokaisella paikalla oli istuja. Peräkontti lastattuna erilaisista tarvikkeista, kuten vaatteista, ruoasta ja alkoholipitoisista juomista. Alkoholipitoiset juomat, eli ranskaksi kaljat, maistuivat eräälle autossa istuvalle henkilölle todella hyvin ja 360 kilometrin matkan jälkeen tuon henkilön puhe oli pelkkää sssammaltavaa ässssän sshshshuhinaa. Jeep, lähdimme kalaan! Maisemat kiisivät ohi, kuin Mexicon pikajuna, ystäväni ajaessa 120km/h, 100km/h alueella.
Viimein olimme perillä löysimme todella viihtyisän pienen mökin, joka sijaitsi Teno-joen rannalla. Harvoin saa katsella Suomen puolelta sijaitsevasta mökistä joen vastarannalle, joka onkin jo sitten aivan kokonaan toinen maa. Tuota kaikkea ympäröi henkeä salpaavan kauniin karut tunturit, ai että! Edes tämän alkoholia reilusti nauttineen henkilön sekoilut eivät pystyneet latistamaan tunnelmaa, jonka tuo kyseinen maisema antoi. Nautimme muutamat ja laitoimme tyytyväisinä ja väsyneinä nukkumaan. Tarpeettoman kova yskä riepo edelleen keuhkojani, mutta koko matkan tänne asti päässäni lautasia yhteen takonut apina oli ilmeisesti sammunut, hyvä niin.

"Niin kaukana kotoa, mutta silti tuntuu, kuin koti olisi täällä."

           

29.6.-12 Perjantai

"On kauniina muistona Karjalan maa, mutta vieläkin syömmestä soinnahtaa, kun soittajan sormista kuulla saa, Säkkijärven polkkaa!". Kyllä, Säkkijärven Polkka pärähti soimaan 12.00 aamulla. En tiedä mitään ärsyttävämpää herätys soittoääntä, kuin tuon kyseisen rallin. Eilisten muutamien seurauksena syntyneet keskustelut pikkuveljeni kanssa, venyivät aina aamuun saakka, joten olo herätessä oli, kuin sillä kuuluisalla kastemadolla. Kahvit ja aamupalat naamaan ja menoksi! Kuumemittarikin ilmoitti, että aihetta huolestumiseen ei ole, joten yksi burana riitti tällä kertaa.

Tenojokea myötäileva tie jota kuljimme, muistutti lähinnä vuoristorataa. VUORISTO-RATA?!? HAHHAH, nonii taas. Yritin parhaani mukaan juoda sitruunan makuista virvoitusjuomaa, mutta voin kertoa, että oksennus ei ollut kaukana. Pysähdyimme Utsjoen keskustassa sijaitsevaan "Uulan Säästö" nimiseen elintarvike liikkeeseen. UULAN SÄÄSTÖ?! Mitä helvettiä? Kuka maksaa Maraboun suklaalevystä neljä euroa? Noh, minä maksoin. Lisäksi ostin kurkkupastilleja sekä vuorokauden kestävän rannaltakalastus luvan Tenojoelle. Tästä luvasta pulitin 25e. Kulutettuamme rahat "säästö" nimikkeellä kulkevaan liikkeeseen, jatkoimme matkaa kohti Karigasniemeä, koska kalastuspaikka johon olimme matkalla sijaitsee noin 10km Utjsoelta Karigasniemelle. Ilma oli kylmä sekä todella tuulinen.

Aloitimme kalastuksen toiveikkaina noin 14.00. Vedenpinta joessa oli normaalia korkeammalla ja kokeneena Tenon kävijänä, tiesin, mikä paikka on varteenotettavin kalastuksen kannalta. Osuin oikeaan. Joki oli, kuin puurokattila. Kalat hyppivät...Krhm, lohet hyppivät silmiemme edessä, olimme hyvin toiveikkaita aloittaessamme kalastuksen. Kuitenkin, noin kahden tunnin tyhjänpyytämisen jälkeen, nuo hypyt alkoivat tuntua suoranaiselta vittuilulta. Ei kalan saaminen ole itselleni se pääasia. Jo pelkkä fyysine oleskelu tuon mahtipontisen joen rannalla tuntuu loistavalta ja vielä, kun näkee kaloja, joita on tullut pyytämään, kyllä kelpaa!

Kolmen tunnin kalastuksen jälkeen olo kalastaessa alkoi olla melko lannistunut. Epätoivoa lisäsivät veneellä kulkevat kalastajat, jotka väsyttivät Jäämerestä tullutta pyynnin kohdetta lähes joka toisella laskulla. Jatkoin silti innokkaasti pyytämistä, kunnes ystäväni tuli luokseni ja kertoi, että kalastuslupa astuu voimaan vasta klo 19.00. Kello oli tuolloin 15.00...hupsista. Noh, nopeasti perhot pois vedestä, tulien tekoon ja makkaranpaistoon. Jatkoimme kalastusta klo19.00 eteenpäin, kävimme syömässä terveellisesti grillillä ja ystäväni kävi nauttimassa myös yhden oluen paikallisessa pubissa. Kalaton ensimmäinen päivä ja saavuimme mökille klo12.30. Kertasimme päivän tapahtumia huurteisen äärellä ja laitoimme nukkumaan. Tai no, muut laittoivat nukkumaan, itse kirjoitin päiväkirjaa menneestä päivästä tulitikut silmillä aina kello 3.00 saakka.

"Kukaan ei voi nähdä kauneutta ennen, kuin avaa silmänsä"

30.6-12 Lauantai

Ystäväni kanssa suunnittelimme edellisenä päivänä, että heräämme hyvissä ajoin aamulla ja suuntaamme kalastamaan, jotta hinnakas vuorokauden lupa ei valu hukkaan.  Kaikkien rakastama "Säkkijärven Polkka" herätys soittoääni oli vaihtunut kukon kieuntaan.  Kello oli tuolloin 11.00.   Itselläni oli tuolloin erittäin mielenkiintoinen uni kesken, eikä herääminen tuntunut oikein kiinnostavan    muitakaan.  Siispä heräsimme uudelleen klo 13.00.  Aamutoimien kanssa emme pitäneet kiirettä. Itse join  aamukahvini  sängyssä röhjöttäen,  samalla  katselin ikkunasta ulos ja siellä virtaavaa  Tenojokea.  Pikkuveljeni valmisti nuudeleita aamiaiseksi, jotka olivat kirjaimellisesti helvetin tulisia, 

hyi vittu!          

Mökkimme sijaitsi siis lähellä Nuorgamia, aivan Tenojoen rannalla, vuoristojen syleiltävänä. Kiireinen ystäväni hoputti meitä auton pakkauksessa, mielessään 25e, jonka hän oli melkein kokonaan maksanut nukkumisesta. Kalastajia 4 hengen porukassamme oli puolet, toinen puolisko tuli tänne pelkästään fiilistelemään sekä kuvaamaan loistavia maisemia (ja minua). Itseäni ei harmittanut tuo menetetty kalastus aika, sillä tulin itsekin tänne fiilistelemään sekä rentoutumaan ja hieman myös kalastamaan. Okei, eniten odotin kalastusta tuolta reissulta, mutta retken todellinen luonne oli omasta mielestäni juuri hyvä näin. 

Ystäväni hoputti meitä...Okei, itsekin hoputin hieman, sillä polte kalastamaan oli kuin kävelisi tulisilla hiilillä. Vuoristorata Utsjoelle ei ollut tällä kertaa läheskään niin paha, kuin eilen. Pysähdyimme ennen Utsjokea kalastamaan hieman harjuksia ystäväni pyynnöstä. Ilma joella oli, kuin jossain tuulitunnelissa. Tuulitunnelissa, jossa sataa vettä aina silloin tällöin. Itselläni tuo harjusten pyytäminen keveillä perhovehkeillä ei juurikaan kiinnostanut, joten otin kelastani melkein kaiken heittosiiman ja heittelin sellaisia 20m-30m heittoja. Tunnin heittelyn jälkeen huomasin, että olin selvitellyt solmuja siimassani enemmän, kuin kalastanut. Ei vituttanut yhtään, kun ystäväni käveli kahden harjuksen kanssa 

luokseni.

Jatkoimme matkaa kohti Utsjokea, kello oli tuolloin noin 16.30. Pysähdyimme tällä kertaa "K-Market Hillajänkä" nimiseen elintarvike liikkeeseen, sillä unohdimme ruoat/juomat mökille. Saimme iloksemme  pian huomata, että säästimme melkein yhtä paljon rahaa, kuin "Uulan (ryöstössä)". 31e pulitimme leipäpaketista, limpparista ja kaljasta ja muusta pienestä. Lievää Lapin-lisää havaittavissa noissa elintarvikkeiden hinnoissa?!

Ruokapussi peräkontissa lähdimme kohti kalastuspaikkaa. Kalastuspaikalle päästtyämme aikaa luvan päättymiseen oli jäljellä enään pari tuntia. Olo oli, kuin vuoristokiipeilijällä paskahädässä, kun ravasimme seinäjyrkkää piennarta pitkin joen rantaan. Laitoimme kalastusvehkeet valmiiksi, samaan aikaan pikkuveljeni ja Mira alkoivat kerätä niitä vähäisiä puita, joita vaivaiskoivujen hallitsemasta metsästä löytyi. Itse söin aprikoosi piltin ja suuntasin matkani kohti joen rantaa. Heittely oli harvinaisen vaikeaa tuulen vuoksi, eikä kaloista näkynyt merkkiäkään. Kalastimme ystäväni kanssa noin tunnin verran ja kello oli tuolloin 18.00. Porukkamme fiilistelijöiden tekemät tulet olivat onnistuneet odottamattoman hyvin, joten laitoin pari makkaraa tikun nokkaan ja paistoin ne loistavilla tulilla. Juttelimme tulien äärellä hetken, samalla päivittelimme ystäväni kanssa kohta loppuvaa  

kalastuslupaa.

Lähdin toisen kerran joelle, kello oli tuolloin 18.30. Yläpuolellamme kalastava henkilö lopetti juuri kalastuksen ja käveli itseäni vastaan. Vaihdoin kuulumisia tämän herran kanssa ja hän kertoi, että on saanut kalaa ihan kohtuullisesti. Hän kertoi myös kohdan, josta kaikki kalat oli saanut. Kiitin vinkeistä ja aloitin kalastuksen. Vinkkejä antaneen miehen neuvot hieman epäilyttivät itseäni, sillä tunnen ko. paikan, kuin omat taskuni, päätin kuitenkin kokeilla. Tämä kyseinen herrasmies päivitteli tuulisia olosuhteita ja harmitteli, että ei saa perhoa lentämään riittävän kauas. Itse, omasta mielestäni, itseäni sen enempää kehukselematta, osaan heittää perhoa suhteellisen pitkälle, joten otin reilusti siimaa ja sain perhon yltämään riittävän kauas. Kolmas heitto ja lohi oli kiinni. Noin puoli minuuttia ja lohi jatkoi matkaansa ilman perhoani suussaan. Tunsin itseni tyhmäksi, sillä kello oli tuolloin 18.45, olimme kalastaneet väärässä paikassa suurimman osan luavastamme, ei vituttanut. Noh, koitin takoa tuota kyseistä paikkaa seuraavat viisitoista minuuttia, kuin epätoivoinen mies tikan tekemää kolo puussa, tuloksetta.

Lohet hyppivät jälleen joessa aivan, kuin vilkuttaakseen meille, että "Hei hei paskat!". Meillä ei vituttanut yhtään, joten jatkoimme matkaa kohti Utsjokea ja siellä sijaitsevaa pubia. Nautin siellä yhden jääkylmän lonkeron ja katselin, kun selväpäinen ystäväni/kuskimme, pelasi RAY:n raha-automaatti pelikonetta. Tuntui, että otsassani sykkinyt, liian korkeasta verenpaineesta melkein räjähtänyt verisuoni oli palautunut normaaliksi ja elämä maistui jälleen jääkylmältä, aiai!

Matka mökille sujui loistavasti, avasimme radion ensimmäistä kertaa matkan aikana, kanavaksi valitsimme tietenkin YleX. Pääsimme mökille ja ilma oli edellee, kuin tornadon (perse)silmässä. Mökissä tunnelma oli loistava, se oli varannut mukavasti lämpöä ja riisuimme ulkovaatteet pois. Avasimme kylmät kaljat, teimme kamiinaan tulet ja aloitimme rentoilun, sillä aamulla ei ollut kiire mihinkään!

1.6.-12 Sunnuntai

Ei ollut ei... Ilta venyi pitkään, kuin nälkävuosi. Porukan kaikki jäsenet olivat mukana "rentoilussa" ja laitoimme nukkumaan kello...? Ei mitään hajua. Melko myöhään varmaan, koska muistikuvat tuosta kyseisestä hetkestä ovat pelkkää mustaa, mutta eihän kesällä pitäisi olla pimeää? Eniwei. Ahh, ihana herätä kotoa! Näin ajattelin heti ensimmäiseksi, kun tulin tajuihini yön jäljiltä. Pian puoliunessa tajusin, että en ollut kotona. Vieressäni oli joku. Tällaiset herätykset ovat aina hyvin kliseisen epämukavia. Avasin varovasti silmäni ja tunsin helpotuksen. Mira. Aloin pikkuhiljaa sisäistää aikaa, paikkaa ja sitä syytä, että miksi makasin sängyssä pikkuveljeni sekä ystäväni Miran välissä. Kotiteollisuuden keulamiestä, Jouni Hynystä lainaten: "Pitäisiköhän pyytää anteeksi?". Noh, päivänmittaan, kun eilisillan palapelin palat oli koottu päässäni yhdeksi, melko rikkinäiseksi kokonaisuudeksi, ymmärsin, että siihen ei ollut aihetta, kai?

Ystäväni, eli ei Miran, vaan serkkuni=ystäväni puhelin soi vissiin 100 kertaa aamun aikana, ainakin se tuntui siltä. Minusta todella alkaa tuntua, että osaan kohta Eero Avenin-Naltiion kappaleen sanat ulkoa. Ystäväni nousi ylös ja hänen kasvoillaan möllötti erittäin kaunis ilme. Tuo kyseinen ilme oli: "Mitä vittua on tapahtunu?"-ilme. "Aletaan siivoamaan..." ystäväni sanoi, sitten hiljaista. Kun katsoin ystävääni, hän istui sängyllään polvillaan "Mitä vittua on tapahtunu?"-ilme kasvoillaan loistaen. Ystäväni kulki koko aamun "Mitä vittua on tapahtunu?"-ilme kasvoillaan. Vielä teipatessaan edellisyönä hajonnutta sohvasänkyä kuntoon (Huom! Teipatessaan), hänen kasvoillaan oli "Mitä vittua on tapahtunu?"-ilme. Voi sitä riemun määrää!

Tuosta kyseisestä illasta /aamusta saisi kirjoitettua vaikka raamatun pituisen eepoksen. Saimme kuitenkin siivottua-, korjattua ja teipattua paikan sellaiseen kuntoon, että kellään ei olisi valittamista. Jätimme pöydälle maksun mökistä sekä kiitoskirjeen omistajille. Jätin hyvästit mökille ja hyppäsin uljaan nelipyöräisen ratsun ohjaimiin, sillä ystäväni koki vielä olonsa epävarmaksi ajamisen suhteen. Ja kaiken muunkin suhteen. Jokatapauksessa pääsimme Utsjoelle, jossa päätimme vielä käydä hieman tukemassa heidän talouttaan, sijoittamalla "Hillajänkä" nimiseen K-Markettiin hieman euroja. Ostimme juomaa, juomaa ilman alkoholia tällä kertaa. Pikkuveljeni osti vielä itselleen noin viiden kilon pussin sipsejä - jäi kuulemma nälkä, vaikka hän tyhjensi aamula lähes koko jääkaapin pohjattomaan vatsaansa. Palautimme myös pulloja noin kolme pussillista. Liikkeessä oli maailman toiseksi hitain kierrätykseen pulloja vastaanottava järjestelmä, joten palautimme pulloja seuraavat viisi viikkoa.

Kuljetin Opelia sekä melko hiljaista porukkaa aina Saariselälle saakka. Pysähdyimme kauppaan Ivalossa sekä Inarissa kävimme syömässä, muuten tuo perseen tunnottomaksi turruttanut matka sujui ilman taukoja. Saariselältä kotiin matka tuntui lyhyeltä. Ehkä Sandelsin 8-packilla oli jotain tekemistä ajan kulumisen kanssa, mutta joo. Tuon noin 150km aikana ehdimme jo suunnitella uuden reissun ensi viikonlopulle ystäväni kanssa, voi tätä surutonta nuoruutta! Kotona kerroin porukoille elämäntarinan pituisen sepityksen reissusta, kävin saunassa ja vaihdoin alusvaatteet hieman tuoreempaan tavaraan. Reissu alkoi olla aikalailla päätepisteessään.

Reissun ainoa saalis löytyi K-Marketin kalatiskiltä. Siihenkään rahat eivät enään riittäneet reissun jäljiltä.

Tällaista tällä kertaa. Kertokaa mitä piditte "raportista", jos piditte siitä saatan tehdä näitä jatkossa lisääkin. Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat Miran ottamia ja kaikki oikeudet kuuluvat hänelle. Tässä vielä linkki hänen blogiinsa. Hyvää loppuviikkoa kaikille=)