Suomujoki 6.7-8.7

("Nämä sinun postaukset alkaa aina: "Joo, jaa jee, elikkä, noniin, siiispäjne" ystäväni sanoi lukiessaan viime postaustani, joka oli "raportti" Tenon reissusta. Joten, miksei aloittaa tämäkin postaus vanhalla ja hyväksi koetulla tavalla!)
Jes jes. Tosiaankin, porukat piti ilmeisesti tuosta Tenon reissu raportista, joten päätin ilahduttaa teitä tekemällä uuden "raportin", mutta tällä kertaa ilman lainausmerkkejä, eli kyseessä on raportti. Sanokaamme tätä raportiksi, sillä reissusta saimme jopa kalaakin! Teimme siis viikonlopun mittaisen tripin Suomu-joelle, joka tunnetaan jättiläismäisistä, lähes ilmiömäisen suurista luonnon taimenistaan, jotka kuitenkin meiltä jäivät tällä kertaa pelkäksi haaveeksi. Suomujoki-for real

6.7.-12 Perjantai

Aamulla herätessä ymmärsin, että vanhuuden vaivat eivät tule yksin. Kello oli vasta 10.30, mutta useankaan kyljen kääntämisen jälkeen kipu selässä ei hellittänyt. Noh, vittuako siinä sitten tyhjää makaamaan- kahvikuppi naamaan, nikotiinia suoniin ja naamakirjaan lukemaan, kuinka joku on taas herännyt pää kipeänä aamulla. Loistava päivä taas tiedossa! Tuota loistavaa päivää ei kuitenkaan tulisi tänään kulutettua lukemalla noita erittäin mielenkiintoisia tilapäivityksiä, jotka antavat minulle lähes euforisen nautinnon. Tuon loistavan päivän tulisi tänään tuomaan reissu pohjoiseen,
Suomujoelle.
Suunnittelimme siis ystäväni kanssa viime viikonloppuna, melko varovaisesti, mutta tositarkoituksella reissun tuolle kyseiselle joelle. Ilmojen lämmetessä kotona lähes trooppisiin lukemiin tuon reissun toteuttaminen varmistui-pohjoisemmaksi oli päästävä!
Pakkasin tavarat yllättävän nopeasti lähtövalmiiksi. Tällä kertaa kaikki ylimääräinen painolasti tuli jättää pois, kuten tietokone, kahvinkeitin, mikroaaltouuni jne. koska leiripaikalle olisi sellainen puolen kilometrin kävelymatka. Pakkasin tavarat autoon suurinpiirtein vatupassin avulla, jotta pieninkin ilmarako pienessä Vitarassamme tulisi tavarasta täyteen. Onnistuin mielestäni loistavasti! Työnarkomaani, kiireinen, aina oikeassa mielestään oleva, loistavan kuvamuistin omaava ystäväni saapui meille, laitoimme hänenkin tavarat autoon ja aloitimme matkan teon. Aloitin matkanteon hieman leukapystyssä, sillä koin, että olin onnistunut auton pakkauksessa lähes moitittavan hyvin. "Son Tero taas pakannu auton, hahhah!" oli ystäväni kommentti. Vedin aurinko lasit silmilleni ja menin nurkkaan häpeämään.
5 hengen Vitarassa oli kolme persettä. Minä, ystäväni ja pikkuveljeni (nuorempi pikkuveli tällä kertaa). Pysähdyimme ostoksille Sodankylässä: Alko>Lidl>Harjus-Sportia>K-Market(Rabatti)>Torikioski(Grilli) ja ei muuta, kuin 4-tietä pohjoiseen! Pistin grammariin hiljattain saaneen kokoelma levyni, "Kaikkien aikojen juomalaulut". Vieressä istuva ystäväni päätti toteuttaa levyn teemaa käytännössä-viikon luontoääni oli todellisuutta kerta toisensa jälkeen. Kyllä se sihahdus on sitten nautinnollista kuultavaa, varsinkin, kun on kuskina! Sano "Hep!", jos tiedät tunteen!
Pysähdyimme Saariselälle hakemaan paikallistodistukset ja kahvit. Paikallistodistukset haimme mistäpä muualtakaan, kuin Koti-Pizzasta! Kyseinen pizzeria sijaitsee Saariselän huikeassa, lähes infernaalisiin mittakaavoihin kasvaneessa ostoskeskus...olikhan se Siula? Jokatapauksessa noiden todistusten jälkeen ystäväni suuntasi matkansa pizzeriaa vastapäätä sijaitsevaan elintarvikeliikkeeseen. Ihmettelin - mitä helvettiä kuiten vielä ruokakauppaan?! Sitten huomasin lapun kaupan ikkunassa...Lapinkulta oli tarjouksessa. Noh, tarpeeksi hyvä syy heräteostokseen.
Joimme vielä kahvit... Emme oikeasti edes juoneet, ystävälleni tuli vaan ilmeisesti pakottava tarve päästä kuluttamaan rahansa pelikoneisiin. Kun olimme laittaneet rahamme hyväntekeväisyyteen, jatkoimme matkaa. Pian pääsimme Kuutuan tielle, soratie, jota tulisi ajella vielä sellainen 40-50km. Sisälläni jo kauan aikaa asunut Marcus Grönholm meinasi päästä vapaaksi, ajaessani sellaista 80km/h tuota kyseisestä mutkaista tietä. Lievä hätäjarrutus pysähdyksiin asti, poroja.  Yksi poro kääntyi katsomaan minua, poron ilme kertoi kaiken..."Nyt vittu oikeasti...". Marcus Grönholm kaivoi itsellensä kuopan ja meni sinne häpeämään.
Kalja maistui ystävälleni ja autossa haisi reponen. Kaikki tietävät miltä tuntuu istua siellä selvinpäin, alkoi olla kiire, polte oli kova. Marcuskin ymmärsi kiireen ja kurkkasi varovaisesti kuopastaan. Mieleen muistui poron ilme - se siitä. Olimme ajaneet suurinpiirtein 30km ja risteyksiä ja haaroja alkoi ilmetä tiessä epämiellyttävän paljon. Yritin muistella setäni neuvoja: "vasemmalle, oikealle, sitten vasenta koko ajan". Vai oliko se sittenkin toisinpäin? Eteen tuli Y-haara. Vasemmalle haarautuvan tien vieressä oli kyltti, joka ilmoitti, että 14km päästä silta olisi poikki. Naurahdimme ja totesimme, että ei ainakaan tuonne, eli siis oikealle!  Ajoimme jonkin matkaa ja eteen tuli T-risteys. Mietimme päämme puhki, että kumpaan suuntaan. Tulimme lopputulokseen, että vasemmalle. Ajettuamme sellaisen 20 kilometriä, huomasimme, että silta ei ollut poikki... Olimme kiertäneet 20 kilometrin lenkin ja palanneet takaisin Y-haaraan. Kutsuimme tuota lenkkiä, "maisema kierrokseksi". Eli T-risteyksestä oikealle!
Useiden reitin selvennys puheluiden jälkeen aloimme olla oikeilla jäljillä! Vanhalta viinalta haisevan ystäväni neuvoista ei ollut juurikaan hyötyä, sillä 100 metrin välein hänen kommentti oli: "Nyt näyttää tutulta!" sitten sen jälkeen: "Nyt näyttää oikeasti tutulta!". Noh, jokatapuksessa löysimme, kuin löysimmekin perille. Yhteisen panostuksen avulla! Auto pois käynnistä ja viikon luontoääni oli todellisuutta myös omalta osaltanikin, helpotus! Sidoimme tavarat itseemme kiinni, kuin ravintolan naulakkoon ja aloitimme patikoinnin kohti leiripaikkaa. Vaikka matkaa ei ollut, kuin noin 200-500m, voin sanoa, että niinkin hyvä kuntoisella nuorella miehellä, kuin minulla, meinasi tulla hiki (melkein). Pääsimme leiripaikalle, valmistimme ruoan, pystytimme teltat(pienien vaikeuksien jälkeen) ja aloitimme fiilistelyn laavulla. Päätimme, että aloitamme kalastuksen vasta seuraavana päivänä, sillä kello oli sen verran paljon.

Tie kaukaisuuteen.

Siinä oli vasta pikkuproidin kantamukset!

Yön pikkutunneilla saimme vieraan, kuukkelin!

7.7.-12 Lauantai

Ai, että on mahtavaa herätä teltasta vieressä lipluttavan puron ääneen! Kello oli jo paljon ja todellisuudessa heräsin matalalla äänellä käytyyn  keskusteluun, joka kuului laavulta päin. Odotin, että ylisosiaalinen ystäväni heräisi ja menisi jututtamaan kavereita, sillä itsestäni ei kovin innokkaaseen keskusteluun juuri kyseisellä hetkellä löytyisi miestä. Pikkuveljeni veteli vielä hirsiä, joten nousin ja aloin laittamaan vaatteita päälle. Ryömin ulos teltasta hieman nolostuneena, sillä kello oli jo 13.00 ja olimme vielä nukkumassa. Viimeyönä/aamuna valvoimme noin 6.00 saakka, joten en ollut uskoa silmiäni katsoessani ystävääni, joka kävi innokasta keskustelua noin keski-ikäisen herran kanssa. Ystäväni oli, kuin joku helvetin talk-show ohjelman juontaja? Kyseli herralta kuulumisia ja naamalla oli ilme, jonka perusteella hän olisi maailman virkeimmällä tuulella. Samaan aikaan omassa päässäni, joku vitun maahinen ilmeisesti räjäytteli dynamiittiä. Kyseinen herrasmies lähti ja keskustelu päättyi, samaan aikaan odotettu tapahtui - ystäväni kulissit kaatuivat ja kasvoilla loisti jälleen tuttu ja turvallinen "Mitä vittua on tapahtunu?"-ilme. Hetken jo pelkäsin, että ystäväni tölkissä ollut herkku olisi ollut jotain hieman ohramallasta laimeampaa.
Teimme sääskien karkotus tulet, valmistimme päivällistä ja söimme hyvät sapuskat. Samalla puhelimeni viestin merkki-ääni soi. Ei helvetti, mieleen muistui edellis yö/aamu. "Lähetänkö tämän viestin sille, hahaha?". Ei siitä sen enempää, enkä uskaltanut tarkastella noita viestejä sen tarkemmin. Päivän suunnitelma oli selvä: Pakkaisimme sopivasti tavaraa reppuihin ja suuntaisimme alas jokea, kohti Suomunköngästä. Itse laitoin kalastusvehkeet päälleni ja asensin kaksi perhovapaa pyynti kuntoon. Toisessa pintasiima ja kuulapää larva. Toiseen vapaan intteri-siima ja hieman isompi streameri. Ystäväni aloitti pakkaamisen ja, koska hänen kalsari+t-paita varustus ei näyttänyt kalastukseen soveltuvalta, päätin itsekkäästi käydä kokeilemassa suvannosta harreja. Pikkuveljeni oli jo pelipaikoilla, mutta suvannossa loikkivat kalat eivät olleet kiinnostuneita hänen perhoistaan. Kahlasin noin vyötärön syvyyteen, jotta yltäisin heittämään pintakäynteihin asti. Kalat olivat hyvin nirsolla päällä, vaihtelin pintaperhoja, kuin Räikkönen tallia (aika paska vertaus). Laitoin siimaani Parachute Adamsin ja harria alkoi nousta. Kerkesin saada 3 C&R noin 35cm harjusta, ennen kuin ystäväni huuto alkoi jo särkeä korvia - "LÄHETÄÄÄN JO!"
Tarkoituksena oli, että menomatkalla kävelemme jokivartta samalla hieman kalastellen. Pikkuveljeni sekä ystäväni heittelivät virveliä, tuloksetta. Itse, jo kauan aikaa sitten virvelini myynyt kaveri, heittelin perhoa. Huomasin pintakäyntejä noin joen keskiosassa. Heittäminen oli todella hankalaa, sillä takaheittotilaa ei ollut ja pusikot rannalla tekivät rullaus/spey heitot lähes mahdottomiksi toteuttaa. En antanut periksi. Improvisoin ja sain perhoni lentämään haluttuihin pituuksiin asti, lähes täydelliseen paikkaan, aivan pintakäyntien yläpuolelle. Vesi oli kirkasta ja polaroitujen aurinkolasieni avulla pystyin paikallistamaan harjuksen sijainnin. Löysin oikean perhon ja lopputulos oli 45-50cm harjus.
Jatkoimme patikointia könkäälle. Vatsani alkoi hieman kurnia, joten päätin toteuttaa ystäväni neuvoa - "Jos on näläkä, niin kannattaa juua kaljaa". Helpotti!
Noin 4-5km patikoinnin jälkeen saavutimme Suomunkönkään. Näimme rannalta savut, joka oli merkki leiripaikasta. Meitä vitutti. Kävelimme leirin ohi ja näimme siellä jotain, minkä olisimme voineet jättää näkemättäkin - Jalokahvia. Leiripaikan omistaja kalasti rannalla ja jututimme häntä tovin. Hänen kertomuksensa antoivat lisää intoa kalastukseen. Jatkoimme hieman alaspäin, jossa sijaitsi tulipaikka. Aloin tehdä tulia, samalla pikkuveljeni sekä ystäväni lähtivät kalastamaan. Söimme ja teimme muutamat laskut. Kalaa ei näkynyt, pieniä harreja lukuunottamatta. Kävelimme vielä hieman alaspäin, itse könkäälle. Voin sanoa, että näky ja tunnelma siellä, veti miehen hetkeksi hiljaiseksi. Miehen korkuisia kuohuja ja niin kova ääni, että piti huutaa vieressä olevalle henkilölle asiansa. Tunnelma oli loistava! Kiitos ystävälleni, jonka aloitteesta päätimme käydä katsomassa ko. paikkaa.
Palasimme ylemmäksi, kalapaikoille. Kalastimme jonkin aikaa, mutta kalojen koko sekä niiden huono saatavuus ei innostanut meitä. Istuimme ystäväni kanssa rannalle, avasimme oluet ja pohdimme tilannetta. Nuoruuden energiaa täynnä oleva pikkuveljeni taisteli ihailtavasti perhovapa kädessään joen rannalla, tuloksetta. Emme osanneet odottaa seuraavaksi tapahtuvaa. Leiripaikan omistava, nuori mieshenkilö käveli luoksemme rannalle kädessään jallu-pullo. Keskustelimme jonkin aikaa ja jallu-kierros oli todellisuutta. Siirryimme hänen leirilleen ja noin 2 tunnin keskustelun jälkeen lähes kaksi jallu-pulloa koreilivat tyhjyydellään. Ystäväni puhe alkoi sammaltaa sen verran pahasti, että päätin alkaa puhumaan lähtemisestä kohti omaa leiriämme. Jallua tarjonneen miehen kertomukset hänen neljästätoista koirasta antoivat lisää aihetta poistumiselle paikalta. Ystäväni ymmärsin nonverbaalisen viestimiseni ja aloitimme matkan kohti leiriämme, eli Harrinmukkaa. (Jallua tarjonnut henkilö, jos luet tätä: Kiitos vielä kerran!) Matka leirille sujui lähes moitteetta. Hyvien juttujen ja railakkaan naurun saattelema matka leirille tuntui lyhyeltä. Pikkuveljeni oli nääntymäisillään, joten teimme kunnon ruoan ja aloitimme fiilistelyn. Oma olotilani ei ollut kehuttava, sillä huussissa käynti antoi aihetta huolestumiseen. Parin tunnin jälkeen olo kuitenkin parantui ja ilta jatkui. Joka kerta, kun söimme, paistoimme mukaan paketillisen makkaraa. Lähes joka kerta yksi makkara jäi yli, joten kuukkelit pitivät meille mukavasti seuraa samalla syöden tuota jämä-makkaraa. Loistava malli btw! Kalastus ei yöllä enään juurikaan kiinnostanut, joten päätimme keskittyä kuukkelin syötittämiseen.

Allekirjoittaneen harjus.

Matkalla Suomunkönkäälle.

Koskea...

ja kuohuja.

 

Liian pitkään metsässä ja mieli alkaa tekeen Grillin lihistä.

Legendaarinen The Kuukkeli! (Sanoinhan, että se osaa nuo mallin hommat!)

8.7.-12 Sunnuntai

Tällä kertaa herätyksessä oli havaittavissa intti meininkiä. Kello soi ja ystäväni pomppasi ylös, kuin koko illan maitoa juoneena. Ihme kaveri, jumalauta! Itse makasin viimeiseen asti makuupussissani, ainoa asia, mikä häiritsi, olivat sääsket, jotka tunkeutuivat telttaan pikkuveljeni aukaistessa oven. Taistelin vastaan - pipo silmille, huppu päähän=ei pitäisi löytyä paljasta ihoa! Oli pakko nousta siinä vaiheessa, kun sääsket alkoivat syödä sormenpäitä... Ystäväni oli jo purkamassa telttaansa, kun ryömin ulos omastani. Valuin laavulle ja istuin sääskitulille.
Ystäväni sai purettua oman telttansa ja aloitti kalastuksen suvannossa yhdessä pikkuveljeni kanssa. Oma telttani komeili yhä pystössä, tiesin mikä oli edessä.  Noin tunnin pohtimisen ja kikkailun jälkeen olin yllättänyt itseni. Teltta oli purettu ja pussissa! (Huom! Kyseessä ei ole normaali kupoli-teltta, vaan hieman isompi, eteisellä varustettu sellainen.)  Pikkuveljeni ja ystäväni olivat syöneet jo ennen alettuani purkamaan telttaa, joten sain ruokailla itsekseni. Söin ja puin kalavarusteet päälle. Aloitin kalastukseni streamereillä. Edellisyönä, noin kello 5 aikoihin sattuneen tapaturman saurauksesta kahluuhousihini oli syntynyt reikä polven kohdalle. Tapaturma, eli ystäväni heitti muovisen likööri-pullon nuotioon, jonka seurauksena se räjähti ja kipinä lensi housujeni päälle. Tuo reikä polvessa hankaloitti kahlaamista, jonka vuoksi se hankaloitti myös kalastustani. Kaloja ei tullut.
Improvisoin jälleen. Koska reikä housuissa teki kahlaamisen hyvin epämiellyttäväksi, päätin riisua ne pois. Päätin riisua pois myös kaikki muutkin vyötärön alapuolella olevat tekstiilit. Jalkoihini jätin ainoistaan kahluukengät, kahlaaminen oli jälleen mahdollista! Koska ilma muistutti lähinnä Välimeren-ilmastoa, toi kahlaaminen munasillaan mukavan viilennyksen tuohon paahteeseen. Ystäväni sekä pikkuveljeni olivat kuolla nauruun - ihmettelin, että minkä ihmeen vuoksi. Eikö munasillaan, t-paita päällä, perhovapa kädessä oleva mies ole normaali näky kalavesillä? En jäänyt ihmettelemään asiaa. Joku viisas on joskus sanonut, että kuumana kesäpäivänä pitää muistaa juoda paljon. Aukaisin siis oluen. Fiilistelimme, nautimme ja kalastimme, samalla aurinko helli meitä lämmöllään, ai että! Kalaakin vielä nousi ihan mukavasti. Ystäväni toteutti teoriaani, riisui alaosansa pois ja aloitti kahlauksen. Voi sitä riemun määrää, jos joku perhe olisi tullut paikalle! "Noniin lapset, tässä on Suomujoki!". Jep, Suomujoki sekä tyyli jolla sielä kalastetaan kovalla helteellä!
Olin taivaassa. Minun ei tulisi ajaa kotiin, sillä ajoin tänne ja olimme ystäväni kanssa sopineet, että hän ajaa kotiin. Aurinko, kylmä olut, kalastusta, ei kiirettä ja kaiken hyvän päälle kalaakin nousi suhteellisen mukavasti! Arvasin, että kaikki tuo oli liian täydellistä ollakseen totta. Ystäväni sai puhelun, jonka seurauksena joutuisin ajamaan kotiin... Avattu olut maahan ja limppari-linjalle. Kello alkoi lähennellä seitsemää, joten lopetimme kalastuksen ja aloitimme tavaroiden kokoamisen lähtöä varten valmiiksi. Tavarat saimme kantoon mutkitta ja lähdimme kohti autoa. Ystäväni sekä pikkuveljeni koittivat virvelillä taimenta vielä matkan varrella sijaitsevasta lammesta, tuloksetta.
Pääsimme autolle, pakkasimme tavarat autoon, istuimme kyytiin ja sihahdus. Hiki valui pitkin kehoani kävelyn seurauksena, eikä kylmä olut olisi ollut pahitteeksi. Ystäväni nauroi ja siemaili Karjalankunnasta kehoonsa, purin hammastani. Grammariin asensin tällä kertaa mättöheviä, sillä tilanne todellakin vaati sitä. Matka kotiin oli rauhallinen ja paria kusi-taukoa lukuunottamatta yhtenäinen. Sodankylästä nappasimme Grillin herkkuja tuliaisiksi kotiin.
Kotiin päästyämme kello oli noin 1.00. Menin saunaan. Istuessani jäähyllä, sääskisavun ympäröidessä minua sekä kylmä kalja kädessäni, mieleeni tuli se, että kuinka nopeaa elämä kulkeekaan eteenpäin. Reissu oli päätepisteessään.

Kantamukset lähtiessä.

Tällaista tällä kertaa. Mitäs piditte? Oikeastaan pitäisi varmaan tehdä ihan oma blogi näitä varten... Kaikki kuvat ovat itse ottamiani. En ole mikään taidekuvaaja, joten kuvat eivät ole yhtä tasokkaita, kuin aiemmat kuvat blogissani. Hyvää loppuviikkoa kaikille!