Kesäfiilis2012

Jepjep, kaksi viikkoa ja yksi päivä. Sen verran kesti omat kesätyöni metsähallituksen leivissä. Nyt olen siis virallisesti "Lomalla viimeinkin". On huomioitavan arvoista sekä mielenkiintoista, kuinka töissä ollessa toivoin vain yhtä asiaa=Niiden loppumista. Jollain sairaalla tavalla aloin kuitenkin kaipaamaan noita aikoja, jolloin hikipisarat valuivat kasvoillani fyysisen työn seurauksena ja turhautumisen tunne oli häiritsevän monesti läsnä. En pidä itseäni erityisen sosiaalisena henkilönä, mutta jostain kumman syystä löydän aina jonkin uuden tuttavuuden, jonka kanssa kemiat kohtaavat. Työstä, kuten metsänistutus, on helppo löytää uusia tuttavuuksia, koska päällimmäiset tuntemukset ovat kaikilla aikalailla samanlaiset. Noita tunteita voi kuvailla yhdellä adjektiivilla: vitutus. Ne, joilla tuota tunnetta ei ole, eivät monestikkaan kuulu näihin omiin "uusiin tuttavuuksiin". He paiskivat töitä tosissaan, samalla itse naureskelen taukopaikalla heille, mielessäni lause: "Hulluja on monenlaisia" ja kun palkkapäivä koittaa, he nauravat minulle.  Kuitenkin, noita meitä yhdistäviä tunteita  jakaessa toisten kanssa yhä uudestaan ja uudestaan, keskustelua syntyy mukavasti ja toiseen ihmiseen pystyy sitä kautta tutustumaan asteittain enemmän ja enemmän. Valitettavan usein olen kuitenkin huomannut, että kun työjakso on ohi nämä kollegat unohtuvat asteittain. Noh, se on valitettavaa, mutta näinhän se elämä menee.

En ala tässä postauksessa kulkemaan eteenpäin kovin vakavalla naamalla, sillä viime postauksessa kahlailtiin sen verran syvissä vesistöissä, että tasapainon säilyttämisen kannalta on tärkeä tehdä välillä tällaisia fiilistelypostauksiakin ja käyttää hymiöitä:) silti hyvän maun rajojen sisällä pysyen.

Seuraava odotuksen arvoinen asia onkin sitten palkkapäivä! Sen pitäisi koittaa tällä viikolla ennen juhannusaattoa. Oma urakointi motiivi töissä hipoi tosiaan asteikolla 1:stä 10:een, ykköstä. En kuitenkaan valita, sillä tienaan sen verran kuin tienaan. Raha ei ole kaikki kaikessa. Kuten jo aiemmin mainitsin, sain töistä uusia tuttavuuksia, loistavia persoonia. Sain myös uusia kokemuksia ja muistoja. Rahaa tulee ja menee, mutta nuo edellämainitut asiat säilyvät mielessä kauan. Tänään töistä lähtiessä, haikean olon toivat viimeistään työnlaadu tarkkailijat, eli ohjaajat tai valvojat? Tai jotain? Jokatapauksessa aiemmin niin karkeasti ja hempeilemättömästi kieltään käyttäneet valvojat osoittivat viimein jotain tunteita, sanoessaan: "Kiitos ja hyvää kesänjatkoa". Olin hämilläni istutusalueiden vilistessä ohi autonikkunasta katsoessani. Matka kotiin oli hiljainen omalta osaltani.

Okeiokei, en ole silti mikään työnarkomaani. Eikä elämäni ole niin sisällötön, että kaipaisin niin polttavasti takaisin töihin. Oikeastaan en kaipaa sinne ollenkaan, mutta vanhan sanonnan mukaan "vaihtelu virkistää".

Nyt siis kaiken pitäisi olla loistavan kesäfiiliksen kannalta kunnossa: rahaa on, juhannus koittaa parin päivän kuluttua ja ilmatkin suosivat kohtalaisen paljon. Mikä siis mättää? EI MIKÄÄN! Itselläni on oikeastaan lähes loistava fiilis tällä hetkellä!

Ollessani töissä mietin, että mikä herättää oman, talven yli piilossa olleen kesämiehen sisälläni. Tajusin, että  vasta leikatun nurmikon tuoksu on yksi todella tärkeä asia kesäfiiliksen herättämisen kannalta. En tiedä missä te asustelette, mutta itse maalla asuessani tiedän tuon ko. tuoksun, ahh! Veneajelu järvellä t.paita ja shotsit päällä, auringon loistaessa täysin siniseltä taivaalta, kädessä kylmä juoma ja satunnaiset vesipisarat, jotka roiskuvat päälle veneen ja järven kosketuksen seurauksena. Yöauringon loisto juhannusaattona. Ylikallis jäätelökioskilta ostettu jäätelö, joka viilentää mukavasti betonihelvetin keskellä oleskelua. Ukkonen, joka pimentää maailman ja tuntuu, kuin taivas repeäisi.
Siinä ehkä tärkeimmät yksittäiset kesäfiiliksen herättäjät itselleni. Nyt kysymys siis kuuluukin: Mikä herättää teidän sisäisen kesämiehen tai kesänaisen? Palan halusta tietää!

Sitten vielä yksi biisi. Ajattelin, että en laita tähän postaukseen mitään ylimääräistä, mutta en olisi koskaan uskonut, että jostain kilpailusta, kuten X.Factor, voisi tulla näin varteenotettavaa musiikkia tekevää artistia, kuten tämä ko. Aiden Grimshaw! Upeaa!

Joo tämän postauksen tekemiseen meni pari päivää. Älkää ottako niin vakavasti näitä fiilistely  postauksia, sillä nämä syntyvät aina aikalailla mindflowna ja usein olen enemmän taikka vähemmän itsekin fiiliksissä näitä tehdessäni. Ymmärtäköön kuka haluaa tuon vertaukseni:) Hyvää loppuviikkoa sekä juhannusta kaikille!:)