Ai ai ai! Kyllä on komea ilma, ainakin täällä pohjoisessa missä itse asustelen, mites siellä? Itellä on ollut kyllä aivan huippu fiilikset koko viikon! Olen odottanut todella innoissani viikonloppua ja tätä hetkeä, kun pääsen vastailemaan kysymyksiinne, jes!
Oolrait, kuinkas me tämä homma alotettaisi...hmm. Käsitellään jokainen kysymys yksilönä ja erikseen, jep! Sen pitemmittä pulinoitta tästä se lähtee!
Hanni:
Q: "Onko sinulla haaveammattia?"
A: Ihan vaan kaikille tiedoksi, että itsehän en tänään saanut YO-tutkinnon tuloksia, eli se koittaa minulle vasta ensi vuonna. Käyn nimittäin lukion neljässä vuodessa. Hmm... Itselläni on tavallaan parikin haaveammattia, mutta en sitten näin äkkinäiseltään osaa sanoa sitä HAAVEAMMATTIA. Se vaatisi hieman enemmän pohdiskelua. Mutta mutta, kaksi ääripäätä. Näin keväisin minulle tulee jokin ihme tarve fiilistellä kaikkea luontoon liittyvää. Ja jostain kumman syystä minulle tulee ihan hirveä hinku olla poromies. Kyllä, poromies. Olisi loistavaa, viettää paljon aikaa luonnossa ja toteuttaa ammattia, jota jo esi-isämme ovat aikoinaan harjoittaneet. Siinä olisi nostalgiaa ja jotain sellaista mitä aina aika-ajoin kaipaan. Toisaalta se ei olisi kovin kannattavaa ja erakoituisin varmaan lopullisesti siinä ammatissa.
Toisaalta haluaisin suuresti tehdä rahaa, paljon rahaa. Niin paljon, että ei tarvitsisi koskaan katsoa tuotteen hintaa sitä ostaessa. Haluaisin ansaita rahaa siten, että minun ei tarvitsisi paiskoa työtä niskalimassa. Eli toisinsanoen haluaisin saada paljon rahaa pienellä vaivalla, oi kyllä! Se tosin on melko hankalaa ja jääkin todennäköisesti vain juurikin haaveammatiksi...
Q: "Millaista koulua käyt/tahtoisit käydä?"
A: hmmmm... Käyn lukion kolmatta vuotta, joka on juuri päättymässä. Koulu on leppoisa ja siellä on mieluisaa käydä opiskelemassa. Itse asiassa vietän suuren osan vapaa-ajastanikin koulussa. Sillä meidän koulussa, yksi siipi on nuorisotalon käytössä. Meillä vastuullisilla koululaisilla on mahdollisuus käyttää noita nuorisotalon välineitä, esimerkiksi välituntien viettoon jne. Eli toisinsanoen bilis pöytä, snooker pöytä, pöytä futis jne. Joten puitteet ovat erittäin hyvät. Oikeastaan koulu jota paraikaa käyn on erittäin tomiva kokonaisuus ja käyn sitä erittäin mielelläni!
Q: "Missä vaiheessa alkoholinkäyttö menee yli?"
A: Erittäin hyvä kysymys! Minulla on henkilökohtaista kokemusta alkoholin liiallisesta käytöstä. Ei tosin itseni kohdalla, vaikka niin saatatte luullakin:) Vaan lähipiiristäni ja sukulaisista joillakin on ollut ongelmia alkoholin käytön kanssa. En osaa sanoa tähän kysymykseen sitä "oikeaa" vastausta sillä en sitä tiedä. Mutta mielestäni tämä on jossain määrin subjektiivinen kysymys. Alkoholin käyttö menee mielestäni siinä vaiheessa yli, kun käyttö on päivittäistä ja juomistaan ei osaa kontrolloida. Siinä vaiheessa kun alkoholista tulee addiktio ja mielessä ei enään pyöri mikään muu kuin seuraava känni.
Q: "Mitä mieltä olet Euroviisuista?"
A: Sanonko suoraan? Turhaa paskaa. Jokavuosi uudestaan ja uudestaan tuntuu kuin siellä soittaisivat samat artistit, kröhöm. *laulaisivat ja tanssisivat samat henkilöt. Joten, itseäni ei oikeastaan kiinnosta koko euroviisu hömpötys. Tietenkin isänmaallisena toivon Suomen menestystä, mutta en jaksa seurata lähetyksiä tms.
Q: "Nostalginen muisto ala-asteajoiltasi?"
A: Ensinnäkin kävin ala-asteeni koulussa joka sijaitsee pienessä tuppukylässämme, noin 200 metrin päässä kodistani ja muistoja...voi veljet niitä on paljon. Todella paljon eeppisiä muistoja noilta ajoilta, huhhuh! Mutta jokin erityinen nostalginen muisto, hmmm... No ensimmäinen parisuhde kokemus! Ensimmäinen suudelma, ihq! Niiin JA! Eeppiset jalkapallo-turnaukset koulun pihalla aina välituntisin. Ne eivät olleet aivan mitä tahansa, pokaalit ja kaikki! Kerran kun meillä oli finaali ruokavälitunnilla ja tilanteen ollessa tasan, kello soi. No eihän peliä kesken voinut jättää, joten jatkoimme pelaamista. Sitten opettajat tulivat ja käskivät silälle pelit loppuivat siihen. NO EI VITUSSA! Opettajat kyllä tulivat, niin tulivat kaikki muutkin oppilaat ja he katsoivat. Kukaan ei puhunut mitään, he vain katsoivat, jännittyneinä tietenkin. Pelasimme ja minun joukkue voitti! Se oli ehkä yksi eeppisimmistä muistoistani ala-aste ajoiltani. Se oli tilanne, jossa opettajat alistuivat oppilaiden tahtoon ja se oli hienoa, ahh!
Q: "Millaisia ennakkokäsityksiä ihmisillä on sinusta irl? Miten ne eroavat ns. oikeasta sinusta?"
A: Jaa-a, tähän jonkun muun pitäisi kertoa vastaus, sillä en oikeastaan tiedä minkälaisia ennakkokäsityksiä ihmisillä minusta on. Olen joskus kuullut, että joku on väittänyt minua suuri-egoiseksi, eli tavallaa leuhkaksi ja ylpeäksi, mikä ei pidä paikkaansa. Olen melko ujo persoona ja harvoin ylenkatson ketään. Mutta joo, en oikeastaan tiedä minkälaisia ennakkokäsityksiä ihmisillä minusta on, kertokaa te niin palataan tähän aiheeseen uudelleen, eiks jee?:)
Q: "Seuraatko urheilua? Mitä lajeja?"
A: Tykkään erittäin paljon harrastaa urheilua ja pelata erilaisia pelejä, mutta täytyy häpeäkseni tunnustaa, että en koskaan ole oikein innostunut seuraamaan mitään urheilua. Joitain lajeja seuraan kausiluontoisesti. Esimerkiksi jääkiekon maailmanmestaruuskisat ovat skaba jota seuraan erittäin tiiviisti. Snookeria olen alkanut seuraamaan tänä vuonna, kun löysin pari hyvää sivustoa josta saa auki hyviä streameja. Sitten formuloita tulee seurattua enemmän ja vähemmän. Siihenpä ne sitten oikeastaan rajoittuvatkin.
Q: "Urho Kekkonen vai James Hetfield?"
A: Hmmmm... Paha paha paha... Pidän joistain Metallican biiseistä, mutta en ole varsinainen fani. Kekkonen oli äijä isolla Ä:llä, eli sen pidemmittä selityksittä vastaukseni on Kekkonen!
Anonyymi:
Q: "Mitä koulua käyt ja koska valmistut?"
A: Käyn Sodankylän lukiota ja todennäköisesti valmistun ensivuoden keväänä, hope so!
Q: "Pahin pelkosi?"
A: Hmmm... Aika paha kysymys, täytyy oikein pohtia asiaa. Kyllä se on niinkin kliseinen, mutta yleisesti todennäköisesti kaikille erittäin tärkeä asia. Elikkä pelkään ehkä eniten läheisteni menettämistä. Sitä, että he sairastuvat vakavasti tai kuolevat. Se olisi ehkä kauheinta mitä voisi tapahtua.
Q: "Onko sinulla "parasta ystävää"?"
A: Nuorempana minulla oli kausiluontoisesti paljonkin parhaita ystäviä, eli ne vaihtuivat jatkuvasti tyyliin: "Joo, Juuso on minun paras kaveri!" Mutta joo, kyllä nyt kun miettii niin ei ystäviä voi tavallaan "luokitella" siten, että kuka on paras ja kuka toiseksi paras. Kaikki ovat hyviä ystäviä tavallaan. Jos nyt pitää kuitenkin sanoa yksi ystävä, niin kyllä se on tuo serkku-poika Janne. Perustein, että hän on ollut lapsesta asti ystäväni ja hänelle pystyn avautumaan turvallisin mielin, kaiken lisäksi hän on erittäin hyvää seuraa.
Q: "Mikä saa sinut itkemään?"
A: Tähän kysymykseen on sikäli vaikea vastata, että en ole rehellisesti sanottuna itkenyt sitten ala-asteen. Olen ilmeisesti kovasydäminen tai jotain, mutta en vaan osaa itkeä. Mutta varmasti, jos jotain erittäin ikävää sattuisi kohdalle niin kyynel tai pari vierähtäisi poskelle.
Q: "Oletko ujo?"
A: Kyllä, olen jossain määrin ujo. Mutta toisaalta olen helposti lähestyttävä ja rento persoona. Mutta joo, olen kyllä ujo, enkä pidä hirveästi tietynlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Vaikka olenkin ujo, niin joskus on otettava itseä niskasta kiinni ja tutustuttava uusiin ihmisiin. Jos ujouttani mitattaisiin 1-10 asteikolla niin antaisin itselleni numeroksi 7.
Q: "Kuinka helposti muodostat muista ennakkoluuloja?"
A: Täytyy myöntää, että muodostan muista ennakkoluuloja erittäin herkästi. Kun näen jonkun ihmisen alan heti pääni sisällä käymään prosessia, jossa plussaan yhteen hänen pukeutumisensa ja käytöksensä: sen perusteella muodostan käsityksen tuosta ihmisestä, jota kai voidaan ennakkoluuloksikin kutsua. Olen oikeasti hyvin ennakkoluuloinen ihminen. Kun lisätään yhtälöön vielä ujouteni, niin on vaikeaa osoittaa omia ennakkoluuloja vääriksi, joten ne tavallaan saavat vallan omassa päässään, ja kohta niihin uskoo enemmän kuin mihinkään. HOX! Ennakkoluulot eivät aina ole pahasta ja jokainen ihminen muodostaa toisista ihmisistä ennakkoluuloja:)
Kiitoksia suuresti loistavista kysymyksistä, oli ilo vastailla niihin! Toivottavasti saitte vastauksen joka tyydyttää tiedonjanonne tältä erää. Lisään tähän loppuun vielä omat kysymykseni...noh ja vastaan niihinkin.
Minä:
Q: "Mitä odotat tulevalta kesältä?"
A: Oujee! Kesä! Olen erittäin fiiliksissä ajatellessani kesää, tästä tulee loistava kesä, olen varma siitä! Mitä odotan, hmmm... No ensinnäkin odotan Nummirockia jonne aion lähteä. Eli minut voit bongata sieltä! On muuten loistavia bändejä esiintymässä, jos olet raskaamman musiikin ystävä, voin suositella! Sitten odotan kalastusreissuja pohjoiseen, ahh, ne ovat aina kesän helmiä. Ja tottakai kaikkea perus-settiä mitä kesällä nyt ruukataan tehdä!
Q: "Miksi käytät nuuskaa?"
A: Ennen kuin aloin käyttää nuuskaa, poltin tupakkia. Olin tuolloin 15-16v. Olin ollut aina ihastunut nuuskaan, enkä tiedä, että miksi. Omasta mielestäni nuuskan käyttö oli jotenkin mahtavaa, joten siirryin oitis siihen, kun siihen tuli mahdollisuus. Nuuskaa oli kuitenkin vaikeaa saada alaikäisenä, joten nikotiini-niksoissa poltin tupakkaa ja käytin nuuskaa silloin, kun sitä oli tarjolla. Nuuskasta tuli minulle addiktio, ja pian huomasin, että tarvitsin sitä pitääkseni yllä omaa normaalia aktiivitasoani/elämäniloani. Nykyään kun asiaa miettii, niin jos saisin palata ajassa taaksepäin, en aloittaisi kyseistä pahetta, mutta toisaalta en myöskään kadu sitä. Rahaa siihen kuluu aivan saatanasti ja opiskelialle tällainen harrastus on erittäin kallis.
Q: "Mitä mieltä olet homoista/homojen adoptio-oikeuksista?"
A: Ennen suhtauduin tähän asiaan hyvin jyrkästi ja tein kantani asiaan hyvin selväksi, joskus ehkä jopa liian selväksikin. Nykyään suhtaudun asiaan neutraalimmin. Minulle ihmisten homous on se ja sama. Jos joku tykkää samasta sukupuolesta ja on onnellinen, niin miksi minun pitäisi asiaan puuttua? Ei se koske minun elämääni. Adoptio-oikeus on taas juttu erikseen. Haluan tehdä selväksi, että tämä on vain minun mielipide. Olen sen verran vanhoillinen, että minusta lapsella tulisi olla isä sekä äiti. Eli toisinsanoen miesrooli sekä naisrooli. En tule todennäköisesti äänestämään homojen adoptio-oikeuksien puolesta, mikäli tällainen mahdollisuus tulee. En todennäköisesti myös tule nousemaan barrikadeille ko. asiaa vastaan. Tämä on mielipiteeni. Jotenkin tuntuu, että nykyään kaikkien pitäisi olla samaa mieltä erilaisuutta koskevien asioiden suhteen. Että jos mielipide poikkeaa siitä, leimataan heti rasistiksi tai suvaitsemattomaksi. Mitä mieltä te olette? Onko jokaisella oikeus kertoa mielipiteensä ilman, että ihminen heti leimataan joksikin?
Q: "Kuka voittaa jääkiekon MM-kisat?"
A: Kun kirjoitin tämän kysymyksen, ajattelin, että olen hieman Rebell ja vastaan anti-isänmaallisesti jotain tyyliin Venäjä tms. koska Suomi oli silloin täysi persereikä. Asia on kokonaan toinen nyt! Venäjä on poissa pelistä, Kanada on poissa pelistä, huhhuh! Uskon vahvasti siihen, että Suomella on erittäin potentiaaliset mahdollisuudet yltää voittoon asti! Elikkä Suomi voittaa!
Se olisi nyt siinä, kiitoksia jälleen kysymyksistä. Mitäs piditte tällaisesta postauksesta? Kertokaa mielipiteenne ja otetaan joskus uudestaan, jos piditte. Muutenkin kommentoikaa, ottakaa kantaa kysymyksiin joita viljelin vastauksissani! Hyvää viikonloppua kaikille!
Legendaariset ala-asteen jalkapallokilpailut... Muistelot itelläki käynnissä. Voi niitä aikoja!
VastaaPoista"Onko jokaisella oikeus kertoa mielipiteensä ilman, että ihminen heti leimataan joksikin?" Voiko tähän nyt vastata muuta kuin, että totta kai saa. Kyse kuitenkin on siitä, että ihmiset saavat myös kyseenalaistaa toisten mielipiteitä. Sitä kutsutaan keskusteluksi. Leimaaminen ei ole hyvästä, mutta jos ihmiset kertovat mielipiteensä, pitäisi heidän olla myös valmis perustelemaan se ja kuuntelemaan myös vasta-argumentteja. Ja totta kai homojen adoptio-oikeus ja muut oikeudet ovat ihmisten mieltä kuohuttava asia, koska se koskettaa monia hyvinkin läheisesti.
VastaaPoistaKoulusi kuulostaa mahtavalta, kun siellä on tuollaisia ajanviettomahdollisuuksia. Käsittääkseni loppujen lopuksi harvassa Lapin lukiossa on todella hyvät mahdollisuudet pelailla jotain välitunnin aikana.
VastaaPoistaMieleeni tuli oitis jatkokysymyksiä. :)
Oletko harkinnut nuuskaamisen lopettamista? Tämä ei ole kehotus, mutta kysymys tuli mieleeni, kun mainitsit nuuskan kalleudesta - etenkin opiskelijalle.
Ja anonyymikommentin innoittamana innostuin kysymään, onko mielestäsi yksinhuoltajuus sitten huono asia, jos lapsi mielestäsi tarvitsee sekä isän että äidin? Onko yksinhuoltajuus mielestäsi yhtä huono asia kuin homopari kasvattajana?
Tarkoitukseni ei ole sitten provosoida, olen vain kiinnostunut mielipiteistäsi. :)
Joo tuota. En ole harkinnut nuuskaamisen lopettamista. Miksi? Koska en näe sitä tarpeelliseksi. Nuuskasta on tullut minulle muutama haittavaikutus, eli juurikin nuuskan korkea hinta, sekä sen vaikea saatavuus + hampaat kuluvat paskaksi. Mutta, kun ajattelen niitä vieroitusoireita, joita minulle on tullut pahoina päivinä ilman nuuskaa, en katso tarpeelliseksi kärsiä noista vieroitusoireista lopettamisen seurauksena, koska ne haitat joita päivittäisestä käytöstä tulee ovat suhteellisen pieniä.
PoistaArvasin, että tämä vastaukseni homo-kysymykseen herättää vasta-argumentoitia sekä lisäkysymyksiä. Kuten jo aiemmin sanoin, mielestäni lapsi tarvitsee sekä isän, että äidin, eli toisinsanoen mies- sekä naisroolin. Toisaalta pointtisi on hyvä! En ole sitten varma tarkoititko yksinhuoltajalla heteroa vai homoa? Merkitystä sillä on siihen, että minkälainen elämänkäsitys henkilöllä on ja sitä kautta miten hän mieltää asiat ja lastansa kasvattaa. En toki sano, etteivätkö homot pystyisi olemaan hyviä äitejä/isejä. Jos yksinhuoltaja on tervejärkinen sekä hyvä huoltaja, mielestäni se ei ole verrattavissa homo-huoltajuuteen. Koska esim. jos yksinhuoltaja on hetero, hän kasvattaa lapsensa aivan kuten kaikki muutkin heterot ja täten todennäköisesti antaa lapsellensa kasvatuksen jossa ollaan kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta. SEKÄ voihan yksinhuoltajalle tulla elämänsa aikana seurustelukumppani, jolloin lapsi saa miesmallin, sekä naismallin.
Katsoin vastikään dokumentin, jossa haastateltiin jo teini-ikäisiä homoparien lapsia. Dokumentissa nuo lapset olivat hyvin järkeviä ja olivat onnellisia siitä, että heillä on homovanhemmat, koska se on antanut heille laajan kuvan maailmasta. Nuo lapset olivat aivan kuten muutkin heteroparien lapset, joten sen perusteella homo-huoltajuuskaan ei lopulta niin paha asia ole. Jos vanhemmat ovat tervejärkisiä ja rakastavia vanhempia, niin mielestäni se ei voi olla kovin huono yhtälö, oli sitten kyseessä homo- tai heterovanhemmat. Jouduin tuossa ehkä hieman puhumaan itseäni pussiin, mutta näin pitemmän mietinnän jälkeen se tuntui vähintäänkin kohtuulliselta. Olen toki edelleen sitä mieltä, että lapsella tulisi olla sekä isä, että äiti, toisinsanoen mies- sekä naisrooli. Tosin voihan miesrooli tulla lesbovanhempien lapselle jostain parisuhteen ulkopuoleltakin ja toisinpäin mies-suhteessa. Toivottavasti vastaukseni vastasi kysymykseesi tyydyttävästi:)
Vastasihan se :) Kiitos, kun viitsit paneutua asiaan noin huiman pitkän vastauksen merkeissä! En itse edes hoksannutkaan, että muotoilin kysymykseni hieman epäselvästi (mm. olisiko yksinhuoltaja hetero vai homo), mutta arvostan laajaa vastaustasi. Itsehän olen sitä mieltä, että ihmisen oma kasvatustyyli ja maalaisjärki painaa vaakakupissa enemmän kuin seksuaalinen suuntautuminen. Sekä sateenkaarikansalaisista että heteroista löytyy varmasti sekä hyviä että kehnompia huoltajia. :)
PoistaTuohon mainitsemaasi dokumenttiin viitatakseni, olen lukenut tutkimuksia, joidan mukaan seksuaalinen suuntautuminen johtuisi perintötekijöistä. Varmahan ei voi koskaan olla, mutta tilastollisesti ottaen homoparien kasvattamissa lapsissa on prosentuaalisesti yhtä paljon heteroita kuin heteroparien kasvattamissa lapsissa. Osaltaan sateenkaariperheessä kasvaminen luultavasti tekee vain lapsista suvaitsevaisempia, muttei muokkaa merkittävästi heidän seksuaalista suuntautumistaan. Tokihan homoperheen kasvatti voi esimerkiksi kohdata enemmän koulukiusaamista taustansa vuoksi, että ei kysymys adoptio-oikeudesta minunkaan mielestäni täysin ongelmaton ole.
Huh huh, tulipa pitkä juttu tästä aiheesta :D
Kannattaa myös muistaa, että koulukiusaaminen tapahtuu usein monen asian summana, ei yksittäisestä syystä. Monesti kiusatut lapset erottuvat luonteensa tuoman erilaisuuden tms. takia ja sen jälkeen etsitään eri kiusaamisen aiheita. Eli sen perusteella tuskin on järkevää rajata adoptio-oikeutta.
VastaaPoistaMinusta yh-vanhemmuudessa homous/heterous tuskin on pääasia. Tai siis tuntuisi hieman hassulta jos hyvän vanhemmuuden määritelmä olisi takana ja edessä olevat suhteet, enemmänkin se miten vanhempi kontrolloi uusien suhteiden vaikutusta lapseen painaa vaakakupissa.
Kannattaa myös muistaa, että samaa sukupuolta oleville pareille on huomattavasti vaikeampaa hankkia lapsi ja se myös tarkoittaa, että heidän motivaatiota ja sopivuutta testataan monet kerrat. Se lisää todennäköisyyttä, että vanhemmat todella pitävät huolta lapsesta. Heteroille kun voi riittää yksi känninen yhden yön juttu vanhemmuuteen näin kärjistettynä.
Täytyy myös sanoa, että en näe miksi heterokasvatus olisi itseisarvosta. Tuskinpa tästä maailmasta ihan heti lapset loppuu. Pääasia, että lapsi oppii hyväksymään itsensä ja muut semmoisena kuin on ja saa itse tehdä omat valintansa vanhempiensa tuen ja neuvojen auttamana.