Randomnesh!

Tämä on merkittävä päivä, eletään nimittäin historiallisia aikoja. Erityiseksi tämän päivän, sekä tämän hetken tekee se, että tällä kertaa mulla ei ole kiirettä! Mulla ei ole myöskään menoa minnekkään, ei tänään. Stressikin on minimissä, vaikka huomenna vartin yli kahdeksan onkin todella tärkeä koettelemus, B.kortin teoriakoe nimittäin, en jaksa stressata sitä, sillä tänään mulla on "ei mitään erityistä tekemistä päivä"! Joku tuttavani todennäköisesti ajattelee nyt, että: "Hah, sulla koskaan ole mitään erityistä tekemistä!", väärin. Kun täytin kahdeksantoista huomasin, että joka viikko, lähes joka päivä on jotain "erityistä" hommaa, tällaiset lungipäivät on siis harvassa.

Postauksen otsikko kertookin kaiken tarpeellisen tämän postauksen teemasta, eli pelkkää randomia "kirjoitan mitä mieleen tulee" meininkiä luvassa. Pari kovaa biisiä saatan lisätä sekaan elävöittämään tätä sekasortoa.

Alotetaanpas vaikka näin: "Hei Tero! Mitä sinulle kuuluu nyt?". Noh tuota tuota... Viime aikoina olen pannut merkille yhden asian, mikä horjuttaa omaa mielenrauhaani ja omaa tasapainoista olemustani. Olen huomannut, että omat Anttilasta ostetut halpis kengät, joiden pohja on melkein kokonaan irronnut, ovat märät lähes joka päivä. Vain harva asia maailmassa ärsyttää minua yhtä paljon, kuin märät sukat. Se haju, lotina, kosteat jalanjäljet jotka sukkani jättävät lattiaan, saavat vitutuksen nousemaan kivasti kattoon. Vielä muutama viikko sitten tätä ongelmaa ei ollut, mistä on kyse? Jouduin leikkaamaan myös omat, mielestäni seksikkäät teini.iän attitudea ja aikuisuuden charmia minussa edustavat melko pitkähköt hiukset. Nykyään hiustyylini on lyhyehkö, pelkkää aikuisuuden charmia edustava miehinen letti. Että miksikö piti leikata? Syy on hyvin yksinkertainen: kuumuus. Lätäköitä teillä, joiden rapaista vettä röyhkeät rekkakuskit välinpitämättömästi tykkäävät rekoillansa meihin viattomiin jalankulkijoihin roiskuttaa. Ylipitkät päivät, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta iltaan asti, ILTA KAHDEKSAAN ASTI!? Lmpötila on sellainen, että tuolahan pärjäisi shortseilla ja t.paidalla, mutta eihän se olisi soveliasta. Lumikaan ei voi sataa lumena alas, vaan tulee jonain helvetin räntänä? Kohta purotkin alkaa virtaamaan, joet alkaa sulaa juuri pirullisesti niin, että hullut vanhat pilkkisankarit käyvät hukuttamassa itsensä sinne mielessään lause: "On se ennenki kestäny." Tähän kaikkeen on yksi syyllinen olemassa...kevät...tuleva kesä.

Joo tuon aiempi vihapuheeni todennäköisesti kertoi oman mieltymykseni kevääseen. En minä kevättä inhoa, mutta en sitä rakastakaan. Kun nyt keväällä ajattelen tulevaa kesää, mieleni valtaa surku ja parku. Te jotka rakastatte valoa ja lämpöä tiedätte miltä syysmasennus tuntuu, tiedätte nyt myös miltä kevätmasennus tuntuu. Okei, en minä nyt silti mikään lepakko ole, mutta mutta mutta... Yritän nyt tiivistää syyt omaan negtiiviseen suhtautumiseen kevättä ja kesää kohtaan. 

Kun eletään talvea, eletään aikaa jolloin valoista aikaa on päivässä korkeintaan sen kolme tuntia, tällöin on sisällä "lorviminen" laillista ja sallittua. Sitä voi siis harrastaa yllinkyllin hyvällä omalla tunnolla, on ihan sama pidätkö verhoja auki vai kiinni, koska tulos on sama: pimeää. Mennään ulos: kylmää, pimeää, tekemisen puute jne. Tulos on jokatapauksessa sama, sisälle on palattava. Sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain mullistavaa, siis jotain aivan käsittämätöntä. AURINKO NÄYTTÄYTYY!!! Kaikki pinnalliset, elämästä ja vuodenajoista stereotypisesti nauttivat, hetkessä elävät ihmiset säntäävät ulos nauttimaan valosta, pitemmästä päivästä, märistä sukista, lämmittävästä auringosta, keväästä. Heidän mielestään kaikkien pitää hymyillä ja olla iloisia koko ajan. Mikä tärkeintä noiden "elämäänsä ELÄVIEN" ihmisten mielestä pitää ihmisen olla ulkona aurinkoisella säällä. Pitää kelkkailla, pilkkiä, laskea pulkkamäkeä jnejne. Entä me hitaasti syttyvät ihmiset sitten, mitä meille tapahtuu? Solvausta, pilkkaa ja jatkuvaa hämmästelyä, sitä kaikkea me joudumme kokemaan, kun raskaan työ, tai koulupäivän jälkeen haluamme lyödä verhot kiinni ja ottaa pienet päikkärit. Se on anteeksiantamaton virhe, jota nuo ulkoilmasta nauttivat henkilöt pitävät syntinä. Sillä, kun nukun päiväuniani, he ovat ulkona! Ei heillä sielä mitään erityistä tekemistä ole, mutta ei sillä ole väliä, koska tärkeintä on, että he ovat ULKONA ja hymyilevät tatuoitua kestohymyä vastaantuleville ihmisille. Ulkoilma.ihmiselle lopullisen tyydytyksen antaa se, kun hän saa soittaa kotona pimeydessä asustelevalle ystävälleen, ja kertoo mitä kaikkea on tänään tehnyt, sitten kysyä: "Mitä sinä olet tehnyt?" En tiedä kumpaan ryhmään te kuulutte, mutta toivottavasti ette loukkaantuneet hieman ironistisella huumorilla kirjoittamastani kuvauksesta.

Oma mieltymykseni tällä hetkellä on seuraavanlainen: Jos minulla olisi Klik! elokuvasta tuttu kaukosäädin, kelaisin elämääni kesän yli ja olisi taas niin ihana syksy! Rakastan syksyä, se on todella romanttista aikaa, illat pimenevät, päivät kylmenevät, kesämiehet ja naiset vetäytyvät kuoreensa kärvistelemään. Siinä vaiheessa oma fiilikseni on yleensä katossa! Tiedän, että tämä ankara mielipiteeni ei tule olemaan sama parin kuukauden päästä. Kaikessa on kyse tottumisesta. Elän hyvin suunnitelmallisesti ja rutiinien hallitsemaa elämää. Stressaannun, jos tulee jotain yllättävää, jota en pysty suunnittelemaan mielessäni, se on myös oma ongelmani. Eli, kun tottuu lämpöön, valoon ja aina niin iloisiin ihmisiin ja unohtaa sen, että pimeä ei tule. Unohtaa sen, että maailmaa ei pääse piiloon pimeyteen, koska valoisaa on kaksneljä kautta seiska ja täytyy vaan tottua siihen. En ole kuitenkaan mikään sisärotta, ja kyllä, viihdyn ulkona. Tykkään pilkkiä, kelkkailla, niin myös laskea pulkalla:)

Sitten, koska kyseessä on randomi postaus, lisään itsekkäästi pari huippua biisiä jota olen viimeaikoina luukuttanu!

Aloitetaanpas vaikka tällä. Eli kyseessä on Kuningasidea nimeä kantava suomalainen rytmikästä räp ja reggae musiikkia tehtaileva kokoonpano. Tämä kappale on "Enemmän duoo ku sooloo", ja se on esikois sinkku heidän tulevalta albumilta, joka julkaistaan kesällä 2012.

Mahtava biisi, saa kyllä oman fiiliksen kattoon joka kuuntelu kerralla. Piristää päivää ihmeellisellä tavalla! Yritän nyt rajottaa tätä tämän repeat kuuntelua, jotten kyllästyisi tähän ennen kesää, sillä kyseessähän on mahtava kesähitti, jonka omistan kaikille teille sinkuille:)

Sitten vähän vanhempaa kamaa. Kyseessä on The Crash nimisen suomalaisen kokoonpanon kappale "Sugared". Tuo kyseinen kappale on peräisin heidän ensimmäiseltä albumilta "Comfort Deluxe" vuodelta 1999. The Crash lopetti toimintansa vuonna 2009.

Aivan käsittämättömän loistavaa. Aion tulla kaapista ulos ja myöntää rakastavani yhtyeen solistin, Teemu Brunilan lauluääntä, se on jotain todella kaunista. Olen todella harmissani, että olen oppinut arvostamaan The Crashin tuotantoa vasta nyt, kun bändi on jo kuollut ja kuopattu. Toivoa vielä on, jos tykkäät Brunilan lauluäänestä yhtä epätoivoisesti kuin minä. Huhu kiertää, että Brunila toimisi nykyään solistinia Studio Killers nimeä kantavassa kokoonpanossa. Yhtye on elektronista musiikkia soittava yhtye, jossa bändin jäsenet ovat animaatiohahmoja, eikä bändin jäsenten henkilöllisyyksiä ole paljastettu. Olen rakastunut heidän radiosoittoakin saaneeseen biisiinsä  Ode To The Bouncer. Lähes täydellistä.

Viimeisimpänä...mutta ei todellakaan vähäisimpänä! Kyseessä on amerikkalainen Indie poppia soittava orkesteri. Tässä on heidän singlensä, joka kantaa nimeä "We are young", biisi on peräisin heidän vuonna 2011 julkaistulta "Some Nights" albumilta.

Tässä kipaleessa on jotain ihmeellistä. Kun tämä biisi pärähti soimaan YleX:ltä eräs kaunis päivä, mieleeni tuli heti: "Ei taas näitä tylsiä haikailu biisejä...". Alku hämää hieman, sillä kertsi toimii, kuin se kuuluisa junan vessa! Mieleen tuli heti eräs erityinen mielikuva: Olemme ystävieni kanssa viettämässä iltaa yhdessä. Kaikki istuvat pöydässä, kunnes kertsi pärähtää soimaan ja kaikki hyppäävät ylös. Tässä vaiheessa kuva hidastuu, kaikki tanssivat, kaikki nauravat, kaikki ovat onnellisia, koska WE ARE YOUNG!

Melkoinen "The rice of randomness" tästä kyllä tuli! Tällaisia on aina mukava kirjoittaa, pahoittelen voimasanojen ja ehkä liian suorien mielipiteiden runsasta viljelyä tässä postauksessa. Löysin siis Spotifyn ihmeellisestä maailmasta Limp Bizkitin uuden, uuden ja uuden, mutta mulle uuden albumin, jonka luukutin läpi postauksen alkuvaiheessa, se osasyynä suoraan ilmaisutapaani. Ja kuten aina palautetta ja kommentteja otan mielelläni vastaan! Hyvää loppuviikkoa kaikille!=)